Viime viikolla törmäsin seuraavaan IG päivitykseen:
Moukaristin silmin yleisurheilun lajeja voi jakaa kahteen kategoriaan: Juoksulajit ja syrjityt lajit! Syrjittyihin lajeihin kuuluu kenttälajit, kävelyt ja moniottelut (Ja näistä moukarinheitto on tietenkin kaikista syrjityin)!
Tämä on kuitenkin vaan meikäläisen oma mielipide, mutta tarkastellaan hieman lajien asemaa arvokisapaikkojen näkökulmasta.
Ennen vanhaan arvokisoihin valittiin urheilijoita A ja B rajojen mukaan, mutta kansainvälisen yleisurheiluliiton mielestä tämä tuotti liikaa vaihtelua kisojen urheilijamääriin. Siksi nykyään käytetään lajikohtaisia urheilijakiintiöitä ja tämä vaikuttaa vääjäämättä juoksu ja kenttälajien osallistujamäärien tasapainoon!
Sisäratojen MM-kisat
(Numerot ovat peräisin Wikipediasta. Virheitä voi olla, mutta suurin osa pitäisi olla oikein)
MM-halleihin kiintiöt tulevat ensimmäisen kerran käyttöön ensi vuoden Belgradin kisoihin (kuvassa kiintiöpaikat) ja vertailuna otin edelliset Birminghamin MM-kisojen 2018 ja Istanbulin MM-kisojen 2012 osallistujamäärät.
Silmään pistää
kaksi asiaa: Moniotteluihin on aina otettu vähän urheilijoita ja kenttälajeihin
otetaan järjestelmällisesti alle puolet juoksulajien urheilijamääristä. Tulevat kiintiöt tulevat myös lisäämään juoksijoiden määrää ja vähentää kenttälajien urheilijoiden määrää.
Halleissa on aina ahdasta ja aikataulu on tiukka. Tämä lienee ainakin virallinen syy siihen, miksi juoksijoiden määrä on yli tuplat suurempi kenttälajeihin verrattuna. Tähän päälle, kun lisätään se fakta, että juoksijat myös saavat enemmän TV-näkyvyyttä (Kuten halli EM-kisoissa nähtiin), niin voinee jo puhua epäreilusta asetelmasta.
Suomalaisesta näkökulmasta toki hienoa, että joku on neuvotellut pika-aitureille ihan jäätävän suuret kiintiöt. Eli Belgradissa on mahdollista nähdä useampi kotimainen aituri, jos kaikki menee hyvin.
Ulkoratojen MM-kisat
Siirrytään sitten ulkoradoille. Vertailussa näkyy viimeisten A/B rajojen MM-kisojen (Moskova 2013) ja edellisten Dohan MM-kisojen toteutuneet osallistujamäärät. Keltaisella on merkitty Dohan kisojen tavoiteltu lajikiintiö ja ”Muutos”-sarake kertoo, jos karsintajärjestelmän muutos on vaikuttanut positiivisesti tai negatiivisesti lajin tai lajiryhmän osallistujamääriin.
Miehet |
Naiset |
Muita kiintiöiden tuomia muutoksia on se, että naisiten määrä MM-kisoissa on kasvanut (rajat vissiin ainakin Moskovassa suhteettuman kovat?) ja Timanttiliigan ulkopuolella olevien lajien (10000 m, Kävely ja jo mainittu ottelu) osallistujamäärät ovat laskeneet eniten. Sattumaako? En usko...
Mielestäni olisi myös keskustelun paikka, miksi kenttälajien kiintiöt ovat 32 urheilijaa, muutta muissa lajeissa keskimäärin lähes 50 urheilijaa (tai lajisuoritusta, jos joku urheilija tuplaa)! Jopa ilman maantielajeja (kävely ja maratoni), niin ratalajien keskimääräinen kiintiö on n 44 urheilijaa.
Syy tähän on totta kai lajien erilainen rakenne. On aikataulullisesti helpompaa laittaa 100 maratonjuoksijaa samalle lähtöviivalle, kuin 100 mörssäriä samaan moukarihäkkiin. Kenttälajien pienemmät kiintiöt ovat kuitenki myös johtajien arvovalintakysymys, eikä mikään luonnonlaki!
Nostamalla kenttälajien kiintiötä esimerkiksi ulkoradoilla 40 urheilijaan ja hallissa 20 urheiljaan uskoisin, että kenttälajien harrastajamäärät, yleinen taso, sponsorimarkkinat ja tukipäätökset muuttuisivat paremmiksi. Saisimme myös mielenkiintoisempia kilpailuja arvokisoihin, etenkin hallin puolella. Eli koko lajimme hyvinvointi paranisi.
Voi toki myös olla, että olen väärässä ja tällaisella muutoksella ei olisi mitään merkitystä.
Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö muidenkin lajien kiintiöt olla lähempänä juoksulajien tasoa? Kommentoi, jos kiinnostaa!
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi