Ahti Arokallio
pohti kolumnissaan miksi nuorten ja lupaavien yleisurheilijoiden urat loppuvat
niin aikaisessa vaiheessa. Tämän innoittamana muistin, että minullakin oli aikoinaan
aika vahvakin näkemys siitä, ketkä tulevat nousemaan huipulle miesten moukarinheitossa
lähivuosina.
Palataan siis
vuoteen 2011, jolloin itsekin olin omasta mielestäni vielä nuori ja lupaava.
Oma 1995
ikäluokka oli kova. Itse olin kyseisen ikäluokan maailmantilastossa sijalla 16,
mutta en silti saavuttanut mitalia 16-vuotiaiden SM-kisoissa, vaikka heitin omalle
tasolleni hyvän tuloksen 65,13 m.
1994 ikäluokan
kärki oli samalla tasolla, kuin -95 syntyneiden, vaikka he olivat vuotta
vanhempia. Kyseisen ikäluokan SM-kisojen pronssi meni Tommi Remekselle
tuloksella 63,35m. Aikoinaan pidin tätä todella epäreiluna, että jotkut saa
lähes ilmaisia SM-mitaleita vaan siksi, että ikäluokassa ei ollut lahjakkaita
heittäjiä! Minäkin olisin nimittäin halunnut nousta palkintopallille!
Muut ikäluokat,
joista olin kartalla tässä vaiheessa elämänpolkuani oli 1993 ja 1996 syntyneet.
Ensin mainituissa oli pirun kova kolmikko, joka pärjäsi hyvin nuorten
arvokisoissa. Ysikutosten sarja oli sitten aika pitkälti yhden erityisvahvan
kortin varassa.
Tilanne olikin
sellainen, että Suomalaisen moukarinheiton tulevaisuus tulisi olemaan vahvasti
-93 ja -95 syntyneiden varassa!
Noh… Kuinkas
sitten kävikään?
Eletään vuotta
2020 ja nämä mainitut ikäluokat alkavat pikkuhiljaa pääsemään siihen ikään,
jolloin moukarinheittäjän pitäisi olla parhaimmillaan.
Viime kesän Kalevan Kisojen loppukilpailussa ei ollut yhtään -93 tai -96 syntynyttä
heittäjää. Meistä -95 syntyneistä minä olin viimeinen ja Markus Kokkonen oli
seitsemäs. Viiden parhaan joukossa oli kaksi -94 syntynyttä, kun Tommi Remes
oli viides ja Henri Liipola voitti.
Näin se maailma
muuttuu. Henri Liipola on nyt kolminkertainen Kalevan Kisat mestari, vaikka hän
oli 2011 SM-kisoissa 17-vuotiaiden kisassa sijalla viisi tuloksella 61,27 m.
Yksikään 1995
syntynyt ei ole vielä kilpailussa heittänyt miesten moukaria yli 70 metriä ja
1993 syntyneen kolmikon urat alkavat kaikki olemaan ehtoon puolella, vaikka ne
tässä välissä ehti ottaa muutaman aikuisten SM-mitalinkin. Ettäs näin hyvin
meikä ennusti tulevaisuutta vajaat 10 vuotta sitten!
Tarinan opetus on
kai se, että tulevaisuuden ennustaminen junnusarjojen perusteella on
yllättävänkin hankalaa. Jokaisella lopettaneella urheilijalla on oma syynsä, miksi maailman
huippu ei ollut mahdollista saavuttaa. Eikä siinä mitään väärää ole. Olen jopa
kuullut sellaisen väittämän, että on mahdollista olla onnellinen, vaikka ei
olisikaan moukarinheiton Olympiavoittaja!
Ja vielä Tommi
Remeksestä sen verran. Silloin 9 vuotta sitten en tuntenut sitä miestä ja olin
vaan vihainen siitä, että hän vittuili minulle napsimalla ilmaisia mitaleita.
Nykyään olen
oppinut tuntemaan jätkää ja meillä onkin sama valmentaja tänä päivänä. Vittuilu
on toki jatkunut, mutta nykyään se on molemminpuolista ja enimmäkseen
hyväntahtoista. Sellainen yksityiskohta on kuitenkin muuttunut tässä vajaassa
10 vuodessa, että toi Remeksen Tommi on kehittynyt ja minä en.
Tämä aikoinaan
lahjaton ilmaisia mitaleita saanut jätkä on nykyään urheilullisesti lähes
kaikessa meikäläistä parempi ja moukarissa se ero on vajaat 10 metriä hänen eduksensa.
Oikeistaan ainut asia missä pärjään, on Intti-tarinoiden Cooper tulos. Siinä
meikä juoksi 2910 m ja Tommi 2550 m. Onhan tämäkin jonkinlainen saavutus…
Ennustaminen on kivaa, mutta yllättävän vaikeaa!
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: FunRaise
Urheiluvälineiden verkkokauppa: FunRaise
Rakennusalan
yritys: Eestinkylän Putki ja Kirves
Kolarikorjaamo:
OY Auto Ljungqvist AB
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti