maanantai 29. heinäkuuta 2019

What's in my bag? (+ Kalevan Kisat ennakko)

Laukku pakattuna ja kohti Loppukilpailua! Harju 2018.
Kalevan Kisat lähestyvät ja tekstin lopussa löytyy pieni ennakko siitä, mitä odottaa. Tämä teksti tulee kuitenkin keskittymään johonkin aivan muuhun. 

Olen ymmärtänyt, että kovan luokan bloggaajat ja tubettajat (yleensä naisia) tekevät aina silloin tällöin "what's in my bag" tarinoita. Nämä ovat kai ihan suosittujakin?!

Minä en ole kovan luokan bloggaaja tai tubettaja, enkä edes ole nainen, mutta ajattelin silti tehdä jotain saman tyyppistä. En kuitenkaan usko, että tämä on kovin suosittu aihe, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.

Elikkäs tässä tekstissä esittelen mitä kaikkea pakkaan minun ylhäällä näkyvään kisareppuuni.
Tuossa näette mitä kaikkea laukkkuni sisältää. Kuvasta puuttuu pyyhe (unohdin laittaa mukaan kuvaan, koska oli ollut pesussa) ja energiajuoma, jota aina juon ennen kisaa. 

Jotain muutakin pientä voi aina tilanteen tullen lisätä, mutta perusvarusteet näkyvät kuvassa! Käydäänpäs tarkemmin läpi mitä kuvasta löytyy!

Heittokengät

Alarivi vasemmalta (kuivan kelin kengät):

-Adidas Adizero discus/hammer 2019
-Adidas Adizero discus/hammer 2017
-Adidas Adizero discus/hammer 2010-luvun alkua

Ylärivi vasemmalta (sadekelin kengät):

-Vanhat adidakset suutarin tekemällä pohjalla
-Nike Zoom rotational
-Vanhat adidakset suutarin tekemällä päkiällä

Aluksi haluan muistuttaa, että olen moukarikenkähifistelijä. Moni paljon minuakin parempi moukaristi pärjää paljon suppeammalla kalustolla. Itse koen kuitenkin, että 5½ paria on sopiva määrä.

Olen lähtökohtaisesto addun ystävä, koska niken kenkä on epämukava, hidas ja pohja kuluu paljon addua nopeammin. Adduissa on vaan se ongelma, että ne ovat yleensä täysin käyttökelvottomia sateella. Pito katoaa heti, kun pisarat iskeytyvät rinkiin. Siksi pitää olla erilliset sadekelin kengät.

Sadekelinkenkänä nike on yleensä pitävä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Esimekiksi Lappeenrannan rinki muuttui viime vuonna erittäin liukkaaksi sateella, jopa niken kengillä, joten siksi minulla on kaksi muuta sadekelin kenkää mukana vaihtoehtoina.

Ennen kisaa testaan aina mikä kenkä sopii kyseiseen kisarinkiin. Tämä testi Lappeenrannassa on ohjelmassa keskiviikkona! Silloin valitsen millä kenkäyhdistelmällä saa parhaimmat pidot ja pienimmän kitkan.

 

Selkävarusteet


Vasemmalta katsottuna:

-SI nivelen tukivyö
-Selkätuki 1
-Selkätuki 2
-Neopren lämpövyö
-Linnex lämpövoidetta!

Näistä käytän nykyään aina urheilessani Linnex lämpövoidetta (ei maksettu mainos, mutta helvetin hyvää tavaraa). Nykyään käytän myös neoprenivyötä heittäessä, jotta alaselkä pysyy lämpimänä. 

SI-vyötä käytän, kun nivel huutaa hoosiannaa ja muut vyöt eivät ole käytössä, mutta varmuuden vuoksi kannan niitäkin mukanani!

Muuta tärkeää


Vasemmalta katsottuna:

-Moukarihanska x2
-Pihdit
-Pihkaa
-Kuminauhoja

Kuminauhoja käytän lämmittelyjuttuihin ja pihdit ovat sitä varten, jos telon moukarini ja pitää vaihtaa varsi (eikä hennot sormeni riitä)... Tämä tapahtuu yleensä vaan treeneissä, mutta pihdit kantautuvat mukanani kisoissakin.

Hanskoja (ja pihkapurkkeja) on kaksi, koska ne voivat mennä rikki ja ilman hanskaa ei voi heittää. Itselläni hanska ei ole ikinä mennyt rikki kisan aikana, mutta esimerkiksi karnevaaleilla sain kunnian lainata oman hanskani Tommi Remekselle kesken kisan, kun hänen sanoi sopimuksensa irti ennen pääkisan viimeistä heittoa. Itse haluan välttää tilanteen, että pitää lainata kavereilta, joten siksi laukussani on aina kaksi hanskaa.

Siinä taisi olla kaikki. Muovirulla ja pesäpallo löytyy lihashuoltoa varten ja vesipullona käytän vanhaa 1,5 litran kierätysmuovi pulloa (menee aina vaihtoon, kun vesi alkaa haisemaan liian paskalle).

Tämähän ei oikeasti ollut mikään maksettu mainos, mutta sponsorini funraise myy ainakin pihkaa ja moukarihanskoja, eli jos sellaisia kaipaatte, niin se on ainakin yksi paikka, mistä niitä saa! (Ja nythän tästä tekstistä tuli maksettu mainos...) 

Jos koet, että jotain todella tärkeää jäi kertomatta, niin kysele. Vastailen, kun ehdin!

---

Kalevan Kisa ennakko!

Laukku on pengottu läpi ja käydäänpä ennakon kimppuun. Lähtökohta on yksinkertainen. Viime vuonna oli sen verran paljon kovia poisjääntejä, että onnistuin nousemaan sijalle kahdeksan Jyväskylän Kalevan Kisoissa. Tänä vuonna vastaava sijoitus vaatinee paljon kovemman suorituksen! Pistesija on kuitenkin viime syksystä asti ollut tavoitteeni, enkä aio enää tässä vaiheessa muuttaa sitä!

Lähtölista!
Karsinta heitetään torstaina kello 15:10 ja se on minun tasoiselle heittäjälle tärkeä paikka, eikä ole varaa ottaa rennosti. Finaaliin vaaditaan 63,50m, tai kymmenen parhaan joukossa olemista. Itse lähden kuitenkin siitä, että heitän karsintarajan.

Olen tilastossa sijalla kymmenen, eli pitämällä sijani pääsen finaaliin. Takanani on kuitenkin erittäin nälkäistä porukkaa, joka mielellään heittäisi minua pää edellä laulukuoroon! Todella mukava karsinta tiedossa!

Kauden tärkein kisa on edessä loppuviikosta. Kunto on arvoitus. Yritän olla mokaamatta. Katsotaan mitä tästä tulee.

Eteenpäin!

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kaksi viikkoa päätavoitteeseen!


Eletään jännittäviä, mutta epävarmoja aikoja. Kauden päätavoitteeseen on tasan kaksi viikkoa aikaa ja kunto on enemmän tai vähemmän arvoitus. Harjoituskausi meni hyvin, mutta kesällä olen onnistunut tekemään liikaa virheitä… Tai siis itse puhun virheistä... Joku ehkä puhuisi epäonnesta… Sillä ei loppupeleissä ole kuitenkaan mitään väliä, koska mittanauha ei välitä siitä, miksi ei kulje!

Alkukausi oli tosiaan vaikea ylirasitustilan ja SI-nivelhäikän vuoksi. Juhannukseen mennessä oli kuitenkin selkeitä merkkejä paremmasta ja etenkin treenit Someron juhannuskisojen (63,88m SB) jälkeen olivat todella lupaavia. Odotukset olivat katossa moukarikarnevaaleja ajatellen!

Valitettavasti SI-nivel kipeytyi kahden lepopäivän aikana ja reissu Kaustisiin muuttui aika hankalaksi tarinaksi. Kisassa onnistuin tekemään kauden teknisesti parhaimpia lähtöjä, mutta alaselkäkipujen takia viimeinen rentous jäi uupumaan ja moukari tuli alas vähän liiankin nopeasti…


Kaustisen jälkeen kesti yllättävän kauan, että nivelet suostuivat tekemään yhteistyötä ja jouduin hellittämään treenejä. Jouduin myös jättämään yksi kauden pääkisoista väliin, kun SFI mestaruuskisat 7.7 tuli liian nopeasti vastaan…

Periaatteessa olisin voinut lähteä kilpailemaan väkisin, mutta se olisi ehkä vesittänyt Kalevan kisoja. Oli nimittäin tärkeää saada pari viikkoa hyvää treenijaksoa alle heinäkuussa, jotta olisi edes teoriassa mahdollista onnistua Kalevan kisoissa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä toive onnistuu. SI-nivelet ovat nyt vihdoin (hetkellisesti) hallinnassa ja tekniikka toimii hyvin. Treeniäkin pystyy tekemään suht tehokkaasti, joten juuri tällä hetkellä en valita!

Perjantaina 19.7 kilpailen viimeisen kerran ennen Kalevan Kisoja. KeskisMikon mittelöt Töysässä toimivat treeninä, enkä ole herkistellyt erikseen. Jonkinlainen tulos olisi kuitenkin mukava saada. Tämän kisan jälkeen jälkeen jatkan vielä treenejä muutaman päivän ennen kuin on aika keventää touhua.
 
Kovatasoinen kisa luvassa!
Tämän jälkeen on vaan toivottava, että kroppa haluaa tehdä yhteistyötä torstaina 1.8 karsinnassa. Ja mielellään heittäisin myös perjantaina 2.8 loppukilpailussa. Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Hoidetaan Töysä ensin pois alta ja sitten vasta murehditaan Kalevan Kisoja! Eihän tämä optimaalista ole, että Kalevan Kisojen karsinta tulee (toivottavasti) olemaan kauden ensimmäinen kilpailu, mistä oikeasti voi odottaa hyvää tulosta. Näillä kuitenkin mennään!

Eteenpäin!

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Ruohonjuuritason sankarit!


Viime viikolla kävin Espoonlahden moukarikentällä ja huomasin, että kaupunki oli rakentamassa uutta keihäänheittopaikkaa ja juoksusuoraa kentälle. Sen innoittamana julkaisin seuraavan twiitin:





Vähän ajan päästä formulalegenda ja seiväshypyn olympiakävijä Erkki Mustakari vastasi twiittiin seuraavalla tavalla:




Tämä oli osuva kommentti. Eihän ”kaupunki” tee yhtään mitään. Työn tekee taustalla pyörivät sankarit, jotka ovat omalla toiminnallaan mahdollistavat sen, että myös minä saan tavoitella unelmiani.


Kirkkonummelaisena olin nuorena onnekas. Espoonlahdessa ja Helsingin Eltsussa järjestettiin todella usein matalan kynnyksen moukarikisoja ja minä osallistui niihin ahkerasti. Tänäkin vuonna Espoonlahdessa on seitsemän osakilpailua (kolmessa moukari) ja Eltsussa yhdeksän maanantaikilpailua tarjolla.


Mutta kuten totesin, niin kisat eivät järjesty itsestään, vaan joku ihminenhän niitä järjestää. Minun nuoruudestani kaksi henkilöä nousee ylitse muiden. Nämä ovat Espoonlahdessa vaikuttava Jussi Viitala ja Eltsussa vaikuttanut Eki Forsberg.

Jussi Viitala moukaristien edessä! (Kuva varastettu Espoon Tapioiden kesä 2017)

Jussi Viitala on legenda Espoonlahdessa. Hän oli paikalla, kun heitin minun ensimmäisen heittoni oikealla moukarilla vuonna 2005 ja on aina ollut paikalla, kun olen osallistunut Espoonlahden heittokisoihin. Todella usein on myös käynyt niin, että tullessani treenaamaan kentälle, niin Viitala on paikalla opastamassa jotain junioria lajin saloihin! Hänen kuntonsa ei enää salli kovin vikkelää liikkumista, mutta tuolilta käsin hän ohjeistaa ja kannustaa urheilijoita vuodesta toiseen.

Eki Forsberg vasemmalla (Kuva varastettu: MEHU.net)

Toinen tärkeä henkilö on Eki Forsberg. Hän oli yleensä vetämässä Eltsun maanantaikisoja nuoruudessani. Muistan hänen iloisen mielen ja sen, että hän puhui ruotsia. Se oli merkittävää, koska 12 vuotiaana en vielä osannut suomea! Valitettavasti hänen aikansa tällä planeetalla loppui muutama vuosi sitten ja nykyään kisoja vetää Seppo Tonteri ja Lauri Rantala (Helsingin poliisi voimailijat).


Mainittujen miesten lisäksi löytyy useita toimitsijoita, ketä en nimeltä tunne, mutta jotka ovat yhtä arvokkaita. Näiden panos suomalaiselle urheilulle on valtava. Nämä ovat ne ketkä ylläpitävät lajikulttuuria ja mahdollistavat arvokisamenestyksen! Nämä matalan kynnyksen kisat ovat ne, missä tulevien Olympiavoittajien urat alkavat.


Edellinen kilpailu Eltsussa järjestettiin eilen. Kaikki saavat osallistua maksamalla 5e käteisenä paikan päällä. Mukana oli 29 heittäjää, joista nuorin oli yhdeksän vuotias ja vanhin 84 vuotias. Itse olin paikalla katsojana.


Pidemmälle heittävien toisen kierroksen alussa taivas repesi. Rankka ukkoskuuro alkoi moukaroimaan Eltsun hiekkaa. Menin itse puun alle suojaan ja vilkaisin kentälle. Siinä toimitsijat seisoivat. Suurin osa jo eläkkeellä olevia. Kukaan ei pakota heitä kaatosateeseen järjestämään kisoja. Silti ne ovat aina paikalla kisapäivinä järjestämässä kisoja kelistä riippumatta. 

Mukava paikka viettää eläkepäiviään!

Yhdellä mittanauha kädessä, toisella liput ja kolmas moukareita kantaen. Litimärkinä kisa jatkui pienen tauon jälkeen. Tällaisessa tilanteessa ei voi tuntea muuta, kuin kiitollisuutta. Mykistävää, että ne vuodesta toiseen ovat valmiita järjestämään kisoja meille urheilijoille.


Suomi on täynnä näitä sankareita ja niitä löytyy kaikissa lajeissa. Ihmisiä, ketkä vuodesta toiseen antavat sielunsa urheilulle rakkaudesta lajiin. Ihmisiä ketkä eivät ikinä pääse otsikoihin, eivät saa palkkaa tai heille kuuluvaa kiitosta. Tämä teksti on suunnattu kaikille ruohonjuuritasolla toimiville sankareille. Kiva, että olette olemassa.


KIITOS!


Etteenpäin!