Päivälleen viisi
vuotta sitten makasin sängyssäni läppäri sylissä. Edellinen kesä oli jäänyt
väliin välilevynpullistuman vuoksi ja viime viikkoina selkä oli ollut helvetin
kipeä ja yleisesti ottaen vaan vitutti. Syksyn ainoa ilonaihe oli Koji
Murofushin tähdittämä moukariseminaari, jonka jälkeen selkä olikin entistä
kipeämpi…
Vitutushuuruissa
teinkin kohtalokkaan päätöksen. Menin nettiin tutkimaan, miten tehdään oma
blogi! Hetkeä myöhemmin se olikin jo avattu. Minusta oli tullut bloggaaja! "www.moukarimarsalkka.wordpress.com"
oli nähnyt päivänvalon! Ja muutama minuutti myöhemmin poistin sen blogin…
Kyllähän siinä
niin kävi, että meni pupu pöksyyn ja tuli löysät housuun samaan aikaan (sori
pupu…). Eihän nyt mitaliton ja menestyksetön selkävammainen wannabe urheilijan
alku voi kutsua itseään moukarimarsalkaksi… Ei vaan kerta kaikkeaan ollut
pokkaa siihen, vaikka se kova nimi olisi ollutkin! Avasin sitten heti perään
toisen blogin ja sitä olenkin päivitellyt todella epäsäännöllisesti viiden
vuoden ajan! Synttärionnitteluja siis!
Toinen on historian siistein moukaristi ja toisella ei ollut (vielä 2013) reisilihaksia... Kumpi on kumpi? Kuva: Mikael Kullberg |
Miksi kirjoitan?
En keksi yksittäistä
syytä, miksi aloitin bloggaamisen. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja
aikoinaan haaveilin jopa urheilutoimittajan ammatista. Urheilu on kuitenkin
tarinoiden kertomista. Mutta kukaan ei kerro minun tasoisten urheilijoiden
tarinaa. Ajattelin siis, että kerron sen itse. Se on sitten jokaisen yksilön
päätettävissä, jos tämä tarina kiinnostaa, mutta se on ainakin tarjolla!
Onhan blogi myös
motivaationlähde. Minun mielestäni tavoite ei ole tavoite, jos sitä ei sanota
ääneen. Siinä blogi on kätevä työkalu. Asetan tavoitteen ja kerron sen täällä!
Sen jälkeen on pakko saavuttaa tavoite, koska muuten nolottaa. Ulkopuolinen
paine on erinomainen motivaationlähde niin selkävammoissa, kuin myös tulosten
metsästyksessäkin!
Niin… Sitten kai
on pakko myös myöntää, että itsekeskeisenä paskiaisena tykkään, kun joku huomaa
minun touhujani. Onnittelu, tai pelkkä maininta jostain saavutuksesta tuntuu
hyvältä. Mutta sehän sosiaalisen median tarkoituskin onkin. Oman egon
vahvistamista!
Mistä kirjoitan?
Tämähän on itsestäänselvyys.
Minähän kirjoitan moukarinheitosta ja omasta urheilemisesta. Aluksi tosin
ajattelin, että minusta tulisi kaikkitietävä guru, joka kommentoisi kaikkea! Jossain
vaiheessa ihminen kuitenkin tajuaa, että mielipide ja osaaminen on eri asioita…
Pyrin siis pysymään oman alani puitteissa, vaikka välillä sekin lipsuu…
Alkuaikojen
tekstejä en kehtaa edes enää lukea. Siinä esitinkin mielipiteitä, mitä en
varmana enää allekirjoita… En kuitenkaan halua poistaa niitä. Kai se on
jonkinlainen todiste minun kehityksestä ihmisenä? Tai sitten ei… En kuitenkaan
suosittele niiden lukemista!
Millä kielellä kirjoitan?
Minähän yritän
kirjoittaa suomeksi. Te lukijat saatte päättää, miten hyvin onnistun siinä…
Umpihurrina ruotsin kieli toki olisi ollut luontevampi valinta, etenkin siksi,
että suomenkieleni ei ollut kovin vahva vielä 2013. Halusin kuitenkin
Suomalaisena moukaristina kirjoittaa Suomalaiselle yleisölle ja koska tämän
valtakunnan kieliopetus on täysi farssi, niin pitää käyttää toista kotimaista
bloggaamiseen. Pahoittelen silti vieläkin mahdollisia kirjoitusvirheitä. Valituksia
voi kirjoittaa alla olevaan kommenttikenttään… Mielellään ruotsiksi, niin ehkä
ymmärrän mistä valitatte 😉!
Moukarimarsalkka!
Niin… Mistä se
moukarimarsalkka tulee? Lempinimi ei ole minun keksimä, vaan syyllinen on yhden
paikallislehden urheilutoimittaja. Joskus vuosia sitten hän kutsui minua
jutussaan Siuntion Moukarimarsalkaksi! Pakko myöntää, että tykkään nimestä.
Siinä on todellista arvokkuutta.
Sen nimen arvokas
kantaminen vaatii toki vielä reilusti lisämetrejä ja saavutuksia. Niitä on
onneksi mahdollisesti myös tulossa. Syksyn harjoittelu meni hyvin ja joulun
jälkeen siirrytään seuraavaan harjoitteluvaiheeseen. Pitkät jumppailusarjat
jätetään taakse ja nyt pitäisi hakea vähän voimaa. Ehkä se on mahdollista? Yritän
onnistua!
Muistakaa syödä
tarpeeksi jouluruokaa! Joulukinkku on oma lemppari!
Sopivan kivutonta
joulua kaikille!
Eteenpäin!