Moukarimarsalkka!

Päivälleen viisi vuotta sitten makasin sängyssäni läppäri sylissä. Edellinen kesä oli jäänyt väliin välilevynpullistuman vuoksi ja viime viikkoina selkä oli ollut helvetin kipeä ja yleisesti ottaen vaan vitutti. Syksyn ainoa ilonaihe oli Koji Murofushin tähdittämä moukariseminaari, jonka jälkeen selkä olikin entistä kipeämpi…

Vitutushuuruissa teinkin kohtalokkaan päätöksen. Menin nettiin tutkimaan, miten tehdään oma blogi! Hetkeä myöhemmin se olikin jo avattu. Minusta oli tullut bloggaaja! "www.moukarimarsalkka.wordpress.com" oli nähnyt päivänvalon! Ja muutama minuutti myöhemmin poistin sen blogin…

Kyllähän siinä niin kävi, että meni pupu pöksyyn ja tuli löysät housuun samaan aikaan (sori pupu…). Eihän nyt mitaliton ja menestyksetön selkävammainen wannabe urheilijan alku voi kutsua itseään moukarimarsalkaksi… Ei vaan kerta kaikkeaan ollut pokkaa siihen, vaikka se kova nimi olisi ollutkin! Avasin sitten heti perään toisen blogin ja sitä olenkin päivitellyt todella epäsäännöllisesti viiden vuoden ajan! Synttärionnitteluja siis!

 

Toinen on historian siistein moukaristi ja toisella ei ollut (vielä 2013) reisilihaksia... Kumpi on kumpi? Kuva: Mikael Kullberg

Miksi kirjoitan?

En keksi yksittäistä syytä, miksi aloitin bloggaamisen. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja aikoinaan haaveilin jopa urheilutoimittajan ammatista. Urheilu on kuitenkin tarinoiden kertomista. Mutta kukaan ei kerro minun tasoisten urheilijoiden tarinaa. Ajattelin siis, että kerron sen itse. Se on sitten jokaisen yksilön päätettävissä, jos tämä tarina kiinnostaa, mutta se on ainakin tarjolla!

Onhan blogi myös motivaationlähde. Minun mielestäni tavoite ei ole tavoite, jos sitä ei sanota ääneen. Siinä blogi on kätevä työkalu. Asetan tavoitteen ja kerron sen täällä! Sen jälkeen on pakko saavuttaa tavoite, koska muuten nolottaa. Ulkopuolinen paine on erinomainen motivaationlähde niin selkävammoissa, kuin myös tulosten metsästyksessäkin!

Niin… Sitten kai on pakko myös myöntää, että itsekeskeisenä paskiaisena tykkään, kun joku huomaa minun touhujani. Onnittelu, tai pelkkä maininta jostain saavutuksesta tuntuu hyvältä. Mutta sehän sosiaalisen median tarkoituskin onkin. Oman egon vahvistamista!

Mistä kirjoitan?

Tämähän on itsestäänselvyys. Minähän kirjoitan moukarinheitosta ja omasta urheilemisesta. Aluksi tosin ajattelin, että minusta tulisi kaikkitietävä guru, joka kommentoisi kaikkea! Jossain vaiheessa ihminen kuitenkin tajuaa, että mielipide ja osaaminen on eri asioita… Pyrin siis pysymään oman alani puitteissa, vaikka välillä sekin lipsuu…

Alkuaikojen tekstejä en kehtaa edes enää lukea. Siinä esitinkin mielipiteitä, mitä en varmana enää allekirjoita… En kuitenkaan halua poistaa niitä. Kai se on jonkinlainen todiste minun kehityksestä ihmisenä? Tai sitten ei… En kuitenkaan suosittele niiden lukemista!

Millä kielellä kirjoitan?

Minähän yritän kirjoittaa suomeksi. Te lukijat saatte päättää, miten hyvin onnistun siinä… Umpihurrina ruotsin kieli toki olisi ollut luontevampi valinta, etenkin siksi, että suomenkieleni ei ollut kovin vahva vielä 2013. Halusin kuitenkin Suomalaisena moukaristina kirjoittaa Suomalaiselle yleisölle ja koska tämän valtakunnan kieliopetus on täysi farssi, niin pitää käyttää toista kotimaista bloggaamiseen. Pahoittelen silti vieläkin mahdollisia kirjoitusvirheitä. Valituksia voi kirjoittaa alla olevaan kommenttikenttään… Mielellään ruotsiksi, niin ehkä ymmärrän mistä valitatte 😉!

Moukarimarsalkka!

Niin… Mistä se moukarimarsalkka tulee? Lempinimi ei ole minun keksimä, vaan syyllinen on yhden paikallislehden urheilutoimittaja. Joskus vuosia sitten hän kutsui minua jutussaan Siuntion Moukarimarsalkaksi! Pakko myöntää, että tykkään nimestä. Siinä on todellista arvokkuutta.

Sen nimen arvokas kantaminen vaatii toki vielä reilusti lisämetrejä ja saavutuksia. Niitä on onneksi mahdollisesti myös tulossa. Syksyn harjoittelu meni hyvin ja joulun jälkeen siirrytään seuraavaan harjoitteluvaiheeseen. Pitkät jumppailusarjat jätetään taakse ja nyt pitäisi hakea vähän voimaa. Ehkä se on mahdollista? Yritän onnistua!

Muistakaa syödä tarpeeksi jouluruokaa! Joulukinkku on oma lemppari!

Sopivan kivutonta joulua kaikille!

Eteenpäin!