Kun törmäät
moukaristiin, voit aina kysyä kuinka pitkälle moukari on lentänyt treeneissä.
Osa ei tule vastaamaan kysymykseesi ollenkaan ja osa valahtelee päin naamaa.
Jotkut voivat toki kertoa totuuden, jos sille päälle sattuu.
Totuus on
kuitenkin se, että kaikkien moukaristien leka lentää treeneissä ja sen
perusteella voikin jakaa moukaristeja kolmeen kategoriaan: Treenihirmuihin,
koneisiin ja kisaviskojiin! Tässä tekstissä esittelen näitä tyyppejä ja
paljastan myös mihin kategoriaan itse kuulun.
 |
| Treenihirmu, kone vai kisaviskoja? (KUVA: Tuomas Vitikainen) |
Treenihirmut
Tämän kategorian
mörssärit pommittavat lekaa treeneissä kovaa ja kauas. Kategorian yhteinen
tekijä on, että elämän pisin kaari on tullut treenikentällä. Tämä kategoria
ylläpitää sitä kuuluisaa ”…mutta treeneissä olen heittänyt…” jargonia.
Tämän kategorian
heittäjiä löytyy kaikilta tasoilta. Treenihirmuja löytyy toki enemmän matalamman
tason kisoista, mutta löytyy niitä jopa maailmanennätyksen tuntumastakin. Minun
korviini on kulkeutunut useampikin legenda siitä, että joku on heittänyt
treeneissä yli tämän hetkisen maailmanennätyksen. Näihin tarinoihin pitää toki
suhtautua yhtä vakavasti, kuin mediassa pyörivien entisaikojen huippujen
punttituloksiin, vaikka ne olivatkin kovia kolistelemaan rautaa.
Treenihirmu tulee
siis kisaan kovan treenituloksen kanssa, mutta kisatilanteessa taso tippuu reilusti.
Syitä on varmaan monia. Treenituloksista valehtelu, treenituloksien mittavirhe
tai heikko henkinen kantti. Treenihirmuna oleminen ei varmaankaan ole helppoa,
kun aina tietää, että pitäisi lentää pidemmälle!
Koneet
Kone on hajuton
ja mauton. Kone ei välitä siitä, jos kyse on kisasta tai treenistä. Koneen taso
on vakio tilanteesta riippumatta. Jos kone heittää treeneissä noin 70m, niin
kisatulos on 69,52m ja 70,43m välillä.
Kone on varma
heittäjä, mutta kisatilanteissa nähdään harvoin yllätyksiä. Kone luottaa
itseensä ja on varma perustasostaan. Kone ei kuitenkaan pysty tuottamaan
yllättäviä venymisiä kisatilanteessa. Jos kone haluaa voittaa arvokisamitalin,
niin hänen on treeneissä ensin pahoinpideltävä 80m viivaa!
Kisaviskojat
Kisaviskoja on
outo elukka. Treeneissä ei lennä mihinkään, vaikka tulisikin teknisesti onnistunut
suoritus. Vaikka tekisi mitä, niin ei se leka vaan lennä. Tilanne muuttuukin
päinvastaiseksi, kun rintaan pistetään hakaneuloin varustettu numerolappu. Kisaviskoja
elää ja hengittää kisatilannetta.
Kisoissa
kisaviskoja voi saada yllättäviäkin suonenvetoja ja treenitulos voi ylittyä metritolkulla.
Kisaviskojalla pitää kuitenkin olla kova psyyke, jotta hän pystyy luottamaan
siihen, että se pitkä heitto on tuloillaan, vaikka se ei treeneissä ole näkynyt.
Kisaviskoja on koneen ja treenihirmun painajainen, koska ikinä ei tiedä, mihin
hän kykenee!
Mihin minä kuulun?
Ainakin tällä
hetkellä sanoisin olevani kisaviskoja. En vaan osaa heittää treeneissä, mutta
kisoissa yleensä kulkee. Treeniennätykseni taitaa olla tällä hetkellä 62,5m
nurkilla. Jostain syystä en saa lekaa lentämään pidemmälle, vaikka kuinka
yritän. Kisoissa olen kuitenkin ylittänyt 63m viivaa 37 kertaa. Ja on hyvä
muistaa, että treeniheittoja on reilusti enemmän, kuin kisaheittoja, mutta
silti en ole vielä saanut sen pallon yli 63m verkkarit jalassa.
Kisaviskojan
elämä on murheetonta. Esimerkiksi ennen viime kesän Lappeenrannan MotonetGP
osakilpailua heitin viimeistelytreenin Laihialla. Tekniikka tuntui ihan hyvältä
ja vireys oli kohdillaan. Nakkasin aika tasaisia heittoja, mutta sitten yksi
lensikin metrin pari pidemmälle. Ei ollut mittanauhaa mukana, joten päätin
ottaa aina yhtä epäluotettavan askelmittauksen käyttöön. Päädyin 59 askeleeseen!
Ihan kohtalainen treeniheitto. Tiesin olevani kunnossa! Ei tarvinnut stressata,
vaikka ei lentänyt edes 60m. Tunnen kehoni! Pari päivää myöhemmin heitin uuden ennätyksen 65,10m!
Kisoihin toki
ajoitetaan kunto ja heitetään paremmilla välineillä, mutta se ei mielestäni ole
suurin syy parannukseen. Minä vaan satun tykkäämään kilpailemisesta niin
paljon, että osaan nauttia siitä ja silloin osaan ottaa itsestäni enemmän irti.
Treenikentällä ei ikinä ole samaa fiilistä, kuten kisatilanteessa.
Kilpaileminen vaan on hauskaa!
 |
| Pettymyksen jälkeen varaudutaan tekohymyyn.. Mutta yleensä kilpaileminen on hauskaa! |
--
Omasta nykytilanteesta
voin kertoa sen verran, että tilannehan on tällä hetkellä vallan mainio!
Treenikautta on takana yli viisi viikkoa, enkä vieläkään ole mennyt rikki.
Homma kulkee tasaisesti eteenpäin. Julkaisin myös eilen kauden toisen uuden yhteistyökuvion!
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti