Moukarimarsalkka!

Päivälleen viisi vuotta sitten makasin sängyssäni läppäri sylissä. Edellinen kesä oli jäänyt väliin välilevynpullistuman vuoksi ja viime viikkoina selkä oli ollut helvetin kipeä ja yleisesti ottaen vaan vitutti. Syksyn ainoa ilonaihe oli Koji Murofushin tähdittämä moukariseminaari, jonka jälkeen selkä olikin entistä kipeämpi…

Vitutushuuruissa teinkin kohtalokkaan päätöksen. Menin nettiin tutkimaan, miten tehdään oma blogi! Hetkeä myöhemmin se olikin jo avattu. Minusta oli tullut bloggaaja! "www.moukarimarsalkka.wordpress.com" oli nähnyt päivänvalon! Ja muutama minuutti myöhemmin poistin sen blogin…

Kyllähän siinä niin kävi, että meni pupu pöksyyn ja tuli löysät housuun samaan aikaan (sori pupu…). Eihän nyt mitaliton ja menestyksetön selkävammainen wannabe urheilijan alku voi kutsua itseään moukarimarsalkaksi… Ei vaan kerta kaikkeaan ollut pokkaa siihen, vaikka se kova nimi olisi ollutkin! Avasin sitten heti perään toisen blogin ja sitä olenkin päivitellyt todella epäsäännöllisesti viiden vuoden ajan! Synttärionnitteluja siis!

 

Toinen on historian siistein moukaristi ja toisella ei ollut (vielä 2013) reisilihaksia... Kumpi on kumpi? Kuva: Mikael Kullberg

Miksi kirjoitan?

En keksi yksittäistä syytä, miksi aloitin bloggaamisen. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja aikoinaan haaveilin jopa urheilutoimittajan ammatista. Urheilu on kuitenkin tarinoiden kertomista. Mutta kukaan ei kerro minun tasoisten urheilijoiden tarinaa. Ajattelin siis, että kerron sen itse. Se on sitten jokaisen yksilön päätettävissä, jos tämä tarina kiinnostaa, mutta se on ainakin tarjolla!

Onhan blogi myös motivaationlähde. Minun mielestäni tavoite ei ole tavoite, jos sitä ei sanota ääneen. Siinä blogi on kätevä työkalu. Asetan tavoitteen ja kerron sen täällä! Sen jälkeen on pakko saavuttaa tavoite, koska muuten nolottaa. Ulkopuolinen paine on erinomainen motivaationlähde niin selkävammoissa, kuin myös tulosten metsästyksessäkin!

Niin… Sitten kai on pakko myös myöntää, että itsekeskeisenä paskiaisena tykkään, kun joku huomaa minun touhujani. Onnittelu, tai pelkkä maininta jostain saavutuksesta tuntuu hyvältä. Mutta sehän sosiaalisen median tarkoituskin onkin. Oman egon vahvistamista!

Mistä kirjoitan?

Tämähän on itsestäänselvyys. Minähän kirjoitan moukarinheitosta ja omasta urheilemisesta. Aluksi tosin ajattelin, että minusta tulisi kaikkitietävä guru, joka kommentoisi kaikkea! Jossain vaiheessa ihminen kuitenkin tajuaa, että mielipide ja osaaminen on eri asioita… Pyrin siis pysymään oman alani puitteissa, vaikka välillä sekin lipsuu…

Alkuaikojen tekstejä en kehtaa edes enää lukea. Siinä esitinkin mielipiteitä, mitä en varmana enää allekirjoita… En kuitenkaan halua poistaa niitä. Kai se on jonkinlainen todiste minun kehityksestä ihmisenä? Tai sitten ei… En kuitenkaan suosittele niiden lukemista!

Millä kielellä kirjoitan?

Minähän yritän kirjoittaa suomeksi. Te lukijat saatte päättää, miten hyvin onnistun siinä… Umpihurrina ruotsin kieli toki olisi ollut luontevampi valinta, etenkin siksi, että suomenkieleni ei ollut kovin vahva vielä 2013. Halusin kuitenkin Suomalaisena moukaristina kirjoittaa Suomalaiselle yleisölle ja koska tämän valtakunnan kieliopetus on täysi farssi, niin pitää käyttää toista kotimaista bloggaamiseen. Pahoittelen silti vieläkin mahdollisia kirjoitusvirheitä. Valituksia voi kirjoittaa alla olevaan kommenttikenttään… Mielellään ruotsiksi, niin ehkä ymmärrän mistä valitatte 😉!

Moukarimarsalkka!

Niin… Mistä se moukarimarsalkka tulee? Lempinimi ei ole minun keksimä, vaan syyllinen on yhden paikallislehden urheilutoimittaja. Joskus vuosia sitten hän kutsui minua jutussaan Siuntion Moukarimarsalkaksi! Pakko myöntää, että tykkään nimestä. Siinä on todellista arvokkuutta.

Sen nimen arvokas kantaminen vaatii toki vielä reilusti lisämetrejä ja saavutuksia. Niitä on onneksi mahdollisesti myös tulossa. Syksyn harjoittelu meni hyvin ja joulun jälkeen siirrytään seuraavaan harjoitteluvaiheeseen. Pitkät jumppailusarjat jätetään taakse ja nyt pitäisi hakea vähän voimaa. Ehkä se on mahdollista? Yritän onnistua!

Muistakaa syödä tarpeeksi jouluruokaa! Joulukinkku on oma lemppari!

Sopivan kivutonta joulua kaikille!

Eteenpäin!

Motivaatio haetaan tavoitteiden kautta!

Tavoite on motivaation kulmakivi. Ilman tavoitteita en ainakaan itse pysty motivoitumaan ja siksi niiden asettaminen onkin tärkeää. Olympialajin edustajana ehdoton ykköstavoite on luonnollisesti olympialaiset ja niissä jaossa oleva kultamitali. Sen voittaminen tulevalla kaudella on kuitenkin suhteellisen epätodennäköistä. Osin siksi, että en ole tarpeeksi hyvä, mutta enimmäkseen siitä syystä, että vuonna 2019 ei järjestetä olympialaisia… Pitää siis asettaa muita tavoitteita! 

Tässä tekstissä käyn läpi minun tavoitteitani kaudelle 2019. Näiden ansiosta jaksan pyöriä hippoksen homeisessa kellarissa kevääseen asti!

Projekti 2020!

Tämähän on se tärkein tavoite. Iso kuva! Minusta pitää tulla pitkäjänteisellä työllä urheilija. Syksyllä 2015 lähdin nollasta. Kipujen takia olin hetkellisesti lähes liikuntakyvytön ja perustasoni oli 55m nurkilla. Vuosi vuodelta olen kiristänyt ruuvia! Nyt perustasoni on 63m, joten eteenpäin on menty. Kulunut kausi toki hidasti kehitystäni...

Suunnitelmissa on vuosi vuodelta kehittyä niin, että kauden 2020 jälkeen treenimäärät ovat aikuisen urheilijan tasolla ja 10 parhaan kisatuloksen keskiarvo on yli 70m! Treenipuolella tämä tarkoittaa, että heittomäärää pitää tulevalla kaudella nostaa 1775 à n. 3000 heittoon. Samalla pitää heittää enemmän ylipainoisia välineitä. Muita tavoitteita on ehjänä ja terveenä pysyminen ja tasainen eteenpäinmeno salipuuhissa!

Tulostavoitteet!

Näitä minulla on kaksi. 68,04m ja 70m! Ensimmäinen on ”ehdoton pakko” ja toinen olisi ihan kiva. Minäpä selitän…

Siinä näitte. Kuusi vuotta nuorempi minä heitti viiden kilon lekaa. Toi on minun elämäni pisin kisaheittoni. Siihen minun kehitykseni jäikin… Tuon heiton jälkeen tekniikkani sekosi, enkä löytänyt sitä koko kesänä. Sitä seuraavana keväänä paukkuikin välilevy ja rumba oli valmis… Nyt olisi aika palata ”nollatasolle”! Olen omaksunut yli 25% minun elämästä palatakseen takaisin niille metriluvuille missä oli ennen loukkaantumista. Tuo 68,04m olisi konkreettinen todiste siitä, että vammat ovat voitettu ja tuloskehitys voi jatkua siitä mistä se 2012 pysähtyi!

Niin ja se 70m. No uusi kymmenluku on aina uusi kymmenluku. Se on myös seuraliigassa seuraava pisteraja, joten sen ylittäminen toisi minun seuralleni enemmän pisteitä. Sitä paitsi oikeat heittäjät heittävät vähintään 70m! Ei ole pakkomielle, mutta olisihan se ihan kivaa, jos se vahingossa lipsahtaisi niin pitkälle! Ennätykseni tällä hetkellä on siis 65,10m. Yli viiden metrin parannus on harvinaista, mutta ei mahdotonta!

Kisatavoitteet!

Moukarikarnevaalit näkyvät YLE:n kanavilla myös ensi kesänä!

Kilpailullisesti uuden stepin ottaminen tulee olemaan vaikeaa. Ruotsiottelu, mitali Kalevan kisoista ja aikuisten arvokisat eivät ole tavoitteita, vaan unelmia! Joudun siis keskittymään jo saavutetun tason jalostamiseen!

Olisi mukavaa, jos itse olisin niin iskukykyinen, että pystyisi tosissaan kilpailemaan kotimaan tähtikisoissa, MotonetGP:ssä, moukarikarnevaaleilla ja Kalevan kisoissa. Aina on hauskempaa, jos ei pelkästään tarvitse tuijottaa tuloksia, vaan pääsee myös kamppailemaan mies miestä vastaan.

Kalevan Kisat Lappeenrannassa on luonnollisesti kauden päätavoite. Pistesijan toistaminen olisi todella kova juttu! Tänä vuonna olin siis kahdeksas. Kisoista puuttui Aleksi Jaakkola, David Söderberg ja Jesse Lehto! Kaikki ovat reilusti yli 70 m heittäjiä! Niiden mukana ollessa olisin lyhyellä matikalla laskettuna ollut sijalla 11, eli en olisi edes päässyt finaaliin! Pistesijan toistaminen ensi vuonna vaatii siis kovan kehityksen. Mukava haaste! 

Kalevan kisat - nojailut tehdään ensi vuonna Lappeenrannassa! Valmentajalta tulee yleensä fiksuja ohjeita. Niiden toteuttaminen onkin sitten haaste...

Seurakuninkuus!

Yksi ehto siihen, että voi olla maailman paras, tai edes Suomen paras on, että olisi edes oman seuran paras. Tällä hetkellä en sitä ole, vaan soittelen kakkosviulua Roope Auvisen perässä… Kaksi kautta putkeen olen nyt ollut Sjundeå IF:n toiseksi paras heittäjä. Ensi kesänä voisi palauttaa marssijärjestystä takaisin normaaliin! Ainakin haluaisin haastaa Roopen tosissaan! Ihan siisti tilanne sinällään, että Siuntiota edustaa kaksi näin kovaa moukaristia!

--

Siinä oli pieni yhteenveto kauden tavoitteistani! Treenit ovat kulkeneet suhteellisen hyvin ja aikataulussa ollaan. Kohta olisi harjoitusohjelman vaihto edessä, kun siirrytään harjoituskauden seuraavaan vaiheeseen. Viime vuoteen verrattuna ollaan paljon edellä!

Eteenpäin!

Moukarin anatomia!

Suurin osa ei tiedä moukarista mitään. Jotkut tietävät, että se painaa 7,26kg, mutta siihen se tieto yleensä loppuukin. Tässä tekstissä kaivaudutaan tätä syvemmälle. Kerron moukarin kaikki strategiset mitat. Siis ihan kaikki! Kerron myös, miten moukaria viritetään kisakuntoon! Nautinnollista lukuhetkeä. Tämä on moukarin anatomia!

Nappaan kaikki tiedot IAAF virallisesta sääntökirjasta ja puhun enimmäkseen miesten moukarista! Moukari koostuu siis kolmesta osasta: kahvasta, varresta ja metallipäästä. Aloitetaan esittely siitä mistä pidetään kiinni, nimittäin kahvasta!

Kahvoja on hiukan erilaisia ja eri muotoisia, eikä säännöt rajoita kahvasuunnittelijan luovuutta muulla tavalla, kuin että sen pitää olla symmetrinen ja kestävä. Tässä löytyy kaksi raja-arvoa. Kun kahvaan kohdistetaan 3,8 kN paineen, niin se saa venyä maksimissaan 3mm. Tämä vastaa noin 380kg, jonka lähelle päästään, jos hätyytellään ME lukemia. 80m heitossa käsiin ja kahvaan suuntautuva paine on reilut 300kg. Kahvan on kuitenkin kestettävä paljon suurempia voimia ja kahvan vetomurtolujuus (milloin rauta pettää) pitääkin olla 8 kN! Suomeksi sanottuna kahvan on siis kestettävä tuplat siitä voimasta, mitä moukaristi parhaimmillaan pystyy tuottamaan.

 

Varsi yhdistää kahvan ja metallipään!

Varsi onkin aika yksinkertainen kapistus. Se on yksi yhtenäinen jousiteräslanka, joka yhdistää kahvan ja metallipään. Ainoa vaatimus on, että se pitää olla vähintään 3mm paksu eikä se saa venyä heiton aikana. Senkin on siis kestettävä yli 4 kN paineen.

 

Pallo!

Nyt tullaankin sitten pääasiaan, eli metallipäähän. Tilanne on kuitenkin se, että kukaan ei puhu metallipäästä, vaan tällä on useampiakin termejä ja itse käytän sanaa pallo. (HUOM: Kuula on eri laji, eikä sitä sovi sekoittaa tähän!)

Pallo tehdään messingistä tai sitä kovemmasta metallista (parhaimmat moukarit teräksestä tai volframista). Pallon painopiste saa maksimissaan olla 6 mm päässä pallon keskipisteestä. Tätä testataan sillä tavalla, että laitetaan pallo 12 mm paksun tikun päähän ja se on pysyttävä siinä riippumatta siitä missä asennossa pallo on!

Moukarin strategiset mitat

 

Moukarin strategiset mitat ovat moukarin paino, moukarin pituus kahvan sisäreunasta mitattuna ja pallon halkaisija. Näistä raja-arvoista voitte lukea alla olevasta taulukosta!

Moukarin virittäminen

Moukarin virittäminen onkin sitten hauskaa puuhaa ja oleellinen osa kisaa edeltävää rituaalia. Itseluottamuksen kannalta on tärkeää, että moukari on kunnossa. 

Hyvin viritelty moukari on mahdollisimman kevyt, mahdollisimman pitkä ja pallo on mahdollisimman pieni. Tämä tarkoittaa minun kohdallani, että pallo on 110 mm halkaisijaltaan, moukari on 1215 mm pitkä ja moukari painaa 7,260 kg! Tällaisella pallolla on mukava heittää!

Säännöt eivät tosiaan anna paljon pelivaraa omalle hifistelylle. Tavoitteena on saada paino mahdollisimman kauas kehosta pyöriessä. Väitetään, että mitä kalliimpi moukari sitä tarkempi on pallon painopiste. Tavoitteena on saada painopiste mahdollisimman kauas kehosta, mutta siinä on tosiaan vaan 6 mm pelivaraa. Muutenkaan en lähtisi viilaamaan tehtaalta tulleita kahvoja muutaman gramman vuoksi. Minulle riittää, että kädessä on markkinoiden kallein moukari ja että se on trimmattu gramman ja millin tarkkuudella. Sitä paremmat kisamoukarin ei tarvitse olla!

Tässäpä oli lyhyt kertomus moukarin anatomiasta ja miten sitä viritellään. Palataan asiaan ensi kerralla toisen aiheen merkeissä. Jos jostain syystä haluat seurata minua SoMessa niin kannattaa napata @F_Froberg muistiin. Häärään Twitterissä ja Instagramissa!

Eteenpäin!

P.S. Jos kiinnostuit ostamaan moukarin, niin ainakin FunRaise myy niitä. Kyseessähän on minun yhteistyökumppanini, joten tämä taisi olla mainos. Pistin sen loppuun, jotta ei häiritsisi lukemista. Mut käykäähän linkin kautta vilkaisemassa valikoimaa, jos tarvetta lekalle. Sopiva joululahja lapsille 😉