lauantai 18. marraskuuta 2017

Vuoden sykähdyttävin urheilija!



Tammikuussa järjestetään jälleen kerran vuosittainen Urheilugaala! Se on juhla, jossa treenivaatteisiin tottuneet urheilijat pakotetaan pukeutumaan juhlavaatteisiin ja istumaan aivan liian pitkään Hartwal arenan juhlasalissa. Illan aikana urheilijat saavat esittää tekohymyn taitojaan, kun ei Uuno-palkinto osunutkaan omalle kohdalleen vaan ihan väärän lajin edustajalle. Ja vaikka näitä Uuno pystejä ja tekohymyjä nähdään pilvin pimein illan mittaan, niin ylitse muiden nousee kaksi palkintoa: Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki sekä Vuoden urheilija!


Vuoden sykähdyttävin!


Tämä on se palkinto, johon yleisöllä on mahdollisuus vaikuttaa. Tällä hetkellä on käynnissä alkukarsinta. Urheilugaalan sivuilla löytyy 20 ehdokasta sekämahdollisuus ehdottaa omaa ehdokastaan. Mahdollisuus äänestää umpeutuu 27.11 ja sen jälkeen kymmenen eniten ikäihmisten sydämiä rasittaneet urheiluhetket pääsevät ratkaisevaan vaiheeseen! Seuraavaksi esittelenkin oma top 3 lista!


1. Miesten moukarin karsinta, Seinäjoki!


Tota noin… Jotenkin tuntuu, että tämä ehdotus ei välttämättä tule voittamaan. Sykähdyttävin urheiluhetkeni oli kuitenkin ehdottomasti, kun nousin kymmenen parhaan joukkoon ja kiinni finaalipaikkaan kesän Kalevan Kisojen kolmannella karsintakierroksella! Mikään ei voita sitä heiton jälkeistä tunnetta (joka siis kesti muutaman minuutin, ennen kuin karsiuduin…)


2. Mari Laukkanen, ampumahiihdon mc-kisan voitto surunauhassa Asko Nuutisen muistolle


Tämä on se hetki, jota oikeasti toivon voittavan! Laukkanen oli kiertänyt sitä maailmancupia kymmenen vuoden ajan. Ja kyllähän kaikki tietää, että eihän hän osaa ampua tositilanteessa. Mäkäräinen pärjää ja Laukkanen on vaan mukana. Tällä mentaliteetilla katselin maailmancupeja viime vuosina. Ja varmaan moni muukin. Ikävää, mutta totta… Veikkaanpa, että kyseinen tilanne ketutti urheilijaa itseäänkin!


Sitten. Yhtäkkiä. Pitkän puurtamisen jälkeen. Kun pitkäaikainen valmentaja on kuolinvuoteellaan ja matkalla seuraavaan elämään, niin legendaarisella Holmenkollenilla tapahtuu ihme! Laukkaselle tuplavoitto! Ja vielä näytöstyyliin! Valmentajan muistoa kunnioittaen! Tässä tarinassa on niin paljon syvyyttä, että raavaampikin uros herkistyy (vaikka hän ei sitä myönnä!). Urheilu on välillä ihmeellistä ja kaunista! Suosittelen, että äänestätte tätä hetkeä!


3 Kaveria autetaan!


Tämä ei ole virallinen ehdokas. Enkä usko, että moni edes muistaa tätä tilannetta. Mutta itselleni on jostain syystä jäänyt mieleen miesten sprintin välierä Lahden MM-hiihdoista! Kaksi Suomalaista mukana, Ristomatti Hakola ja Martti Jylhä! Vikaan laskuun lähtiessä Jylhä antaa Hakolalle pienen etumatkan ja samalla jarruttaa takana olevia vastustajia! Koskettava hetki. Kaverit kiertävät maailmaa ympäri vuoden ja uran tärkeimmälläkin hetkellä yhteistyö pelaa moitteettomasti. Hakola pääsee finaaliin ja kotiyleisö on tyytyväinen. Hieno hetki!


BONUS!


Tämä ei ole itselleni mitenkään sykähdyttävä hetki, mutta tässä äänestyksessä voidaan nähdä paljonko ”oikea” urheilu oikeasti kiinnostaa E-urheilijoita. Lasse Urpilainen on ehdolla ja mobilisoimalla omia fanejaan uskon, että hän voi nousta todella korkealla tässä äänestyksessä. Tämä siis, JOS kyseinen äänestys kiinnostaa E-urheilun faneja! Jännä nähdä!


Vuoden urheilija!


Niin… Tämä joidenkin mielestä Presidentinvaalejakin tärkeämpii äänestys onkin sitten myös jaossa urheilugaalassa! Oikeastihan äänestyksen nimi pitäisi olla ”Urheilutoimittajien liiton äänestävien urheilutoimittajien subjektiivisen mielipiteen lempiurheilija”. Tuo nimi olisi kuitenkin vähän liian monimutkainen, joten Vuoden Urheilija kelvatkoon.


En oikeasti enää välitä kuka on vuoden urheilija. Toki se kiinnostaa, mutta se on loppupeleissä vaan pienen ryhmän subjektiivinen mielipide. Siksi valinta ei enää mene yhtä paljon tunteisiin kuin mitä se joskus ehkä on mennyt. Pidän kuitenkin tärkeänä, että kyseinen urheilija on oman lajinsa maailman paras tai ehdottoman kärjen tuntumassa! Joku roti nyt kuitenkin!


Suomi on vuonna 2017 saavuttanut 255 arvokisamitalia. Yhteensä 28 MM-kultaa ja EM-kultaa! Urheilu ei kuitenkaan ole tasaarvoista. Menestys ei pelkästäänratkaise, vaan urheilijan suosio + menestys. Tiina Viitanen ja Marko Peiponen ovat esimerkiksi molemmat henkilökohtaisia maailmanmestareita! Silti he tulevat luultavasti häviämään Iivo Niskaselle äänestyksessä, vaikkakin saavutus on täysin sama. Kyykkä vaan on lajina vähemmän arvostettu kuin maastohiihto. Näin se vaan menee, halusi sitä taikka ei. Onnea urheilutoimittajille äänestykseen. Pieleenhän se kuitenkin menee!


Kuka on sinun mielestäsi Vuoden urheilija, ja mikä oli sykähdyttävin urheiluhetki? Kommentointi alle ei ole kiellettyä!
---


Vielä vähän infoa omasta tilanteestani. Syksy alkoi hyvin. Harjoittelin peruskuntoa ja yleistä syyspelleilyä. Marraskuun alussa piti alkaa harjoittelemaan oikeasti. Silloin kaikki meni pieleen. Hankin todella vakavan miesflunssan ja sen seuranneesta passiivisuudesta SI-nivel kipeytyi yllättävän pahasti. Siinä menikin sitten kaksi viikkoa hukkaan vaivoista parannellessa…


Nyt olen kuitenkin hiljalleen päässyt treenaamaan kunnolla ja olen intoa täynnä! Uuden valmentajan kanssa ollaan analysoitu nykytilannetta ja asetettu raamit tulevaa harjoitustalvea varten. Olen todella innoissani! Sekä tekniikassa, että harjoittelun sisällössä haetaan pientä muutosta. Uskon, että ollaan oikeilla raiteilla. Kyllä tästä hyvää tulee. Kuhan vaan paiskii hommia!


Eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti