Ei ole! Moukarinheitto
ei ole vaarallinen laji. Tämän tosiasian myötä tätä tekstiä ei edes tarvitse
kirjoittaa. Valitettavasti asiassa on suuri mutta… Jengi LUULEE, että
moukarinheitto on vaarallinen laji. Eikä kyse ole vaan juhannuskrapulastaan
heräävistä tavallisista tallaajista, vaan tämä myytti on rantautunut
kansainvälisen Yleisurheiluliiton korkeimpaan johtoonkin! Moukarinheiton
(kuviteltu) hengenvaarallisuus on yksi syy miksi IAAF kieltää yleisurheilulajin
yleisurheilukisoista nimeltä Timanttiliiga. Se päätös on kaikin puolin
naurettava ja surullinen. Tässä tekstissä meinasin murskata moukarinheiton
vaarallisuuden myyttiä lopullisesti!
Aloitetaan
faktoilla. Miesten moukari painaa 7,26kg. Kun Pavel Fajdek viskoo sitä yli 80m,
niin pallo liikkuu ilmassa yli 100 km/h nopeudella. Ei tarvitse olla kovinkaan
älykäs tajutakseen, että jälki on rumaa, jos tämä moukari osuu jonkun päähän.
Silloin ei pärjätä pelkällä Buranalla, vaan sukulaiset saavat valitettavasti
varata sekä kirkkoa, että hautapaikkaa. Olen kahdesti ollut kisassa missä
toimitsija on saanut moukarin päähänsä. Molempina kertoina kyse oli onneksi
kevyemmästä moukarista, ja osuma johtui siitä, että toimitsija seisoi liian
lähellä verkkoa (joka ehti hidastaa moukarin vauhtia), joten osumanopeus ei
ollut kovinkaan iso. Molempina kertoina tarvittiin kuitenkin ambulanssia ja
molemmat kerrat olivat todellisia vaaratilanteita. Näiden kahden episodin
lisäksi olen urani aikana törmännyt useaan läheltä piti tilanteeseen. Kaikissa
tapauksissa on kuitenkin ollut yksi yhteinen tekijä: Sääntöjen ja
turvallisuuden laiminlyöminen!
Moukarinheitto ei
ole yhtään muita urheilulajeja vaarallisempi, jos seurataan sääntökirjaa. Eikä
se ole reilua, että moukarinheiton turvallisuutta mitataan sen mukaan mitä
PAHIMMASSA TAPAUKSESSA voisi tapahtua. Etenkin jos suljetaan lajia ulos omasta
lajiperheestä turvallisuuteen viitaten. Seiväshyppy, pituushyppy, keihäänheitto
yms. ovat yhtä vaarallisia lajeja! Siis jos halutaan mitata vaarallisuutta
worst case scenarion kautta!
Lentävä seiväs on aina ikävä tapaus!
Lentävä seiväs on aina ikävä tapaus!
Pituushyppykin on vaarallista jos jättää aivot ja silmät kotiin..
Tämäkään kauhea tapaturma ei estänyt keihäänheiton pääsyä Timanttiliigaan...
Haluan siis, että
lopetetaan pelleily ja aletaan mitata lajien turvallisuutta sääntökirjan
mukaan. Jos verrataan yleisurheilun heittolajeja niin moukari ei suinkaan ole
vaarallisin. Kyseisten lajien kiistaton turvallisuusranking on seuraava:
1.
Kuulantyöntö
2.
Moukarinheitto
3.
Kiekonheitto
4.
Keihäänheitto
Nyt varmaan ihmettelet
miksi päädyn kyseiseen listaukseen. No minäpä kerron. Kuula ja moukari ovat
vakaan lentoradan lajeja. Kiekko ja keihäs sen sijaan ovat epävakaan lentoradan
lajeja. Ensiksi mainituissa tiedät heti välineen irtaantumishetkellä mihin
suuntaan se lentää. Kiekko ja keihäs ovat arvaamattomampia. Tuuli ja välineen
asento vaikuttavat suuresti lentorataan, ja sen vuoksi ulkokentällä pitää olla
paljon tarkempi. Keihäs on heittolajeista vähiten turvallinen, koska mikään
sääntöpykälä ei estä keihästä lentämästä, vaikka juoksuradalle. Kiekossa ja
moukarissa nykypäivän häkit estävät tämän. Hyvä kuitenkin muistaa, että
yksikään heittolajeista ei pidä laskea vaarallisiksi. Silti se on naurettavaa,
että toiseksi turvallisin heittolaji ei mahdu Timanttiliigaan, mutta ”vaarallisin”
mahtuu…
Eli
moukarinheitto EI OLE vaarallinen laji. Silti tapahtuu onnettomuuksia aivan
liian usein. Mistä tämä sitten johtuu? Valitettavasti syitä ovat useita:
Tietämättömyys, Piittaamattomuus ja huonoja olosuhteita.
Tietämättömyys on
ehkä suurin syy. Ei osata moukarinheiton sääntöjä tai sen kriittisiä kohtia. Tässä
pieni potku persuksille liiton ja piirien suuntaan. Minulla on tuomarikortti,
jonka myötä saisin olla moukarinheiton lajijohtaja tietyissä kilpailuissa. Tätä
korttia saadakseen, piti käydä muutaman tunnin pituista kurssia. Kurssilla
käytiin läpi jokaista lajia ja sen tärkeitä kohtia. Aluksi juoksut ja hypyt
rauhalliseen tahtiin. Sen jälkeen siirryttiin heittoihin, mutta nyt oli jo
nopeampi tahti koska jengi halusi kotiin. Moukari käsiteltiin viimeisenä, eikä
turvallisuudesta oltaisi puhuttu lähes ollenkaan, jos en itse olisi ottanut
asian puheeksi. Tämän jälkeen en ole ihme miksi tekstin alussa mainitut
toimitsijat seisoivat aivan liian lähellä verkkoa, kun he saivat moukarin
päähän. Heittolajien turvallisuus pitäisi olla paljon suuremmassa huomiossa
liiton kursseilla, jotta voitaisiin välttyä vahingolta.
Piittaamattomuus
on toinen syy. En mainitse ammattikuntia, mutta valokuvaajat tietävät kenestä puhun…
Sekä Lahden Eliittikisoissa, että Paavo Nurmi Gameseissä oli kuvaajia jotka
tunkivat naamansa kiinni häkin verkkoon saadakseen täydellisen kuvan. Ja tämä
on todella yleistä toimintaa muutenkin. Ymmärrän hyvin, että loistavan
moukarikuvan ottaminen on hieno saavutus, mutta onko sitä pakko ottaa oman
henkensä uhalla? Moukarinheittäjä voi kompastua tai moukarivarsi voi mennä
poikki heiton aikana. Todennäköisyys tähän on tosin todella pieni, mutta jos
tämä tapahtuu niin pallo on kuvaajan naamassa alta aikayksikön!
Kolmas syy
mahdolliseen vaarallisuuteen on huonot olosuhteet. Kyseessä on yleensä
sääntöjen vastaiset moukarihäkit. Suomi on täynnä aivan liian matalia häkkejä.
Näistä ei pidä heittää moukaria. Ainakaan jos viereisellä juoksusuoralla tai sen
läheisyydessä on toimintaa. Jos tämä alue on tyhjennetty, niin
moukarinheittokin onnistuu. Välineen palauttaja saattaa vaan joutua juoksemaan
vähän enemmän, jos moukari karkaa kauas sektorista. Muutenkin pitää aina olla
tarkkana häkin kanssa. Toivottavaahan olisi, että kaikki häkit olisivat
sääntöjen mukaisia, mutta näin ei valitettavasti ole. Lajijohtaja pitää joskus
esimerkiksi rytmittää heittoja niin, että takasuoralla ei ole kotimaisia
huippuhölkkääjiä, kun leka laitetaan ilmoille. Pelisilmää siis vaaditaan
järjestäjiltä.
Yhteenvetona
todettakoon, että moukarinheitto on turvallinen laji kuhan säännöt ovat
selvillä ja kuvaajat ymmärtäisivät oman elämänsä arvon. Se ei ainakaan ole
muita yleisurheilulajeja vaarallisempi. Pientä skarppausta olisi kuitenkin
paikallaan toimitsijoiden koulutusohjelmassa!
---
#Bradburihme-Tour
NEWS!
Kausi jatkui
juhannusaattona Somerolla. Tavoitteena oli pankin räjäyttäminen ja EM-lipun
hankkiminen. Lopputulos oli luonnollisesti täysi farssi. Kolmella ensimmäisellä
heitolla yritin aivan liikaa ja tuloksina 60 metrisiä sipaisuja… Tekniikka
aivan katastrofaalinen. Sen jälkeen piti ottaa lusikan kauniiseen käteen ja
todeta realiteetit. Väkisin ei lennä pitkälle, ja (kolme vuotta nuorempi)
seurakaverinikin, Roope Auvinen, oli kiusaamassa minua. Piti vähän rauhoittaa
toimintaa.
En ole koskaan hävinnyt
Roopelle. Enkä meinannut hävitä vielä pitkään aikaan. Neljännellä heitin
62,82m. Ärsyttävästi jäin vielä 13cm päähän Roopesta… Viides heitto meni
pilalle. Enää yhden heiton varassa. Ei siinä. Viimeiselläni 63,21m ja selkeä
26cm voittomarginaali! Terve menoa vaan Roopelle U20 EM-kisoihin, mutta minua
hän ei vielä voita!
Sellainen
erikoisuus oli myös, että taisin voittaa elämäni kovimman urheilijan kyseisissä
kisoissa. Kymmenkertainen Suomen mestari, ja arvokisakävijä, Eemeli Salomäki
jäi kisan viimeiseksi hienolla 25m kaarella. Näyttää pahasti siltä, että
seivästä hyppäämällä ei opi heittämään moukaria. Mutta hyvällä asenteella oli
kaveri liikkeellä!
Seuraavat
kilpailu käydään ensi viikolla Kaustisen moukarikarnevaaleilla. Viimeinen
mahdollisuus heittää U23 EM-raja. Kohti ihmettä! Mutta vähän fiksummin tällä
kertaa…
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti