Therese Johaug on jäänyt kiinni dopingin käytöstä! SoMen ”mitä minä sanoin”-osasto juhlii torilla.
Teoriat ja tarinat kamppailevat klikeistä hauskojen vitsien kanssa. Vielä ei
tiedetä tuomiota, se tulee myöhemmin. Tämä on kuitenkin ollut tärkeä muistutus
minulle henkilökohtaisesti. Jos sitä jonain päivänä onnistuisi nousemaan
maailman huipulle niin pitää olla tarkkana. Doping mörkö voi piileskellä nurkan
takana!
Tässä kohtaa ei voi tehdä muuta kuin seurata mediassa annettuja tietoa. Sitähän emme tiedä jos jotain salataan. Mutta virallinen selitys kärylle on tällä hetkellä huulirasvan käyttö. Tälle jotkut nauravat äänekkäästi. Minunkin mielestäni se kuulostaa huvittavalta. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin muistaa, että en ole alan doping-ammattilainen. En oikeasti tiedä, jos huulirasvasta voi tulla käry. Ja niin kauan, kun minulla ei tätä tietoa ole niin minun on vaikeaa ottaa asiaan sen enempää kantaa. Fakta on kuitenkin se, että huulirasva on Norjan perustelu Johaugin kärylle.
Suuri kysymys kuuluu. Oliko teko tahallinen (=huulirasva peittää suuremman juonen), vai oliko vahinko? Tätä emme tiedä tässä vaiheessa. Haluan kuitenkin vähän pohdiskella sitä vahingon mahdollisuutta.
Suomalaisena urheilijana olen siinä onnellisessa asemassa, että minut on kasvatettu ympäristössä missä dopingin käyttöä ei suvaita. Tällaisessa ympäristössä kynnys käyttää kiellettyjä aineita on todella korkea. Olen kuitenkin usein miettinyt sitä, että mitä jos mokaan? Mitä jos vahingossa syön kiellettyjä aineita, ja jään siitä kiinni? Uskoisiko kukaan, että se olisi vahinko? Pystyisinkö antamaan itselleni, ja kilpakumppaneilleni anteeksi?
Minua ei olla koskaan testattu, eikä varmaan tulla testaamaankaan lähiaikoina. Tästä huolimatta tarkistan aina lääkäreiltä saamien lääkkeiden laillisuutta urheilussa. Se on todella yksinkertaista. Sitä vaan sanoo, että on urheilija, niin lääkäri katsoo ADT:n sivuilta jos lääke on sallittu, ja homma on selvä. Tämä on (tai ainakin pitäisi olla) jokaisen urheilijan tapa.
Mutta hypätäänpä hetkeksi Johaugin monoihin. Minä olen ollut hiihtolenkillä, ja huuleni ovat palaneet vahvassa auringossa. Joukkueessa on lääkäri, joka on minulle kuin ystävä. Lounaan jälkeen kysyn lääkäriltä, jos hänellä on jotain millä voisin hoitaa huuliani. Hän heittää minulle ”Trofodermin” nimistä huulirasvaa, ja sanoo että tuota saa käyttää. Nyt ei istuta lääkärinvastaanotossa, eikä lääkäri ole minulle tuntematon. Ollaan ruokasalissa, ja lääkäri on luotettava ystävä. Muistaisinko tässä tilanteessa tarkistaa annettua ainetta kiellettyjen aineiden listalta?
Vastaus kysymykseen on yksinkertainen. Minun PITÄÄ muistaa! Se on velvollisuuteni urheilijana! Mutta muistaisinko oikeasti? Toivottavasti, mutta ei välttämättä... Tämä Johaugin tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää on olla jatkuvasti varuillaan. Vuodessa on 31536000 sekuntia. Urheilijana sinun pitää olla skarppina joka ikisenä niistä. Huonolla tsägällä keskittyminen voi herpaantua muutamaksi sekunniksi, ja syöt jotain mitä on kiellettyä. Ei ole vaan kyse lääkkeistä. Vaan kaikesta mitä suuhusi tai ihollesi laitat. Urheilijana sinun pitää tietää, jos teko on sallittu! Ja joskus jotkut unohtavat tämän vahingossa… Näin ei saisi tapahtua, mutta se on silti inhimillistä. Kukaan ei ole jatkuvasti virheetön. Valitettavasti.
En itse löydä ”Trofodermin” ADT:n kiellettyjen lääkkeiden listalta. Ei se löydy sallittujenkaan lääkkeiden listalta. Mutta yksi lääkkeen ainesosista löytyy kiellettyjen aineiden listalta. Ei ole väliä, vaikka oma äiti antaa lääkettä sinulle. Ei ole väliä, jos jotain ainetta tarjoillaan lääkärin huoneessa, tai baaritiskillä vähän ennen pilkkua. Se on silti omalla vastuulla tarkistaa mitä kehoosi laitat. Aina!
Kiellettyjen aineiden lista on pitkä. Todella pitkä. Tavallinen tallaaja voi käyttää ainetta mitä luokitellaan dopingiksi tietämättään. Yskänlääkkeet ovat tähän hyvä esimerkki. Tavallisen tallaajan ei tarvitse toki välittää tästä listasta, mutta Therese Johaugin tarvitsee! Tai ainakin hänen olisi pitänyt!
Toivon että Johaug saa sääntöjen mukaisen rangaistuksen. Toivon että rangaistus on kova, ja että hän oppii virheistään. En tiedä mikä oikea rangaistus olisi, koska en ole asiantuntija. Jos kyseessä on vahinko, niin toivon hänen palaavan kilpakentille kilpailukiellon jälkeen. Olen aina ollut kahden mahdollisuuden kannattaja. Moni haluaisi kaikista käryistä seuraisi elinikäistä kilpailukieltoa, minä en. Mokaaminen on valitettavasti inhimillistä. Urheilijan pitää kerran saada mokata. Mutta jos hän mokaa toisen kerran niin olen elinikäisen kilpailukiellon kannattaja. Sellainen urheilija on liian suureksi haitaksi kanssakilpailijoilleen.
Nyt ajattelin ottaa yhden ruisleivän. Pakko kai se on vielä kerran tarkistaa, jos Vaasan ruispalat sisältää jotain urheilussa kiellettyä ainetta! Myönnän.. Ostaessani leipäpakettia en tarkistanut.. Jatkossa pitää olla entistä tarkempi! Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti