Vilkaisen sääennustetta.
Väittävät että talvi on tuloillaan. Se herättää hyviä muistoja. Talvi oli myös
todella aikainen 2010-2011! Se johti elämäni parhaaseen hiihtokauteen, ja sen
perään onnistuneeseen moukarikesään. Vielä olen toiveikas, että ensi kesästäkin
tulee hyvä. Treenit ovat lähteneet räväkästi liikkeelle edellisvuosiin verrattuna.
Ihan ongelmitta tämäkään syksy ei kuitenkaan ole mennyt. Tässä tekstissä
ajattelin vähän avata treenikuulumisiani.
Aloitetaan
positiivisista uutisista. Koko syksy on periaatteessa ollut kivuton. Tämä on mahdollistanut...
Korjaan... Olisi mahdollistanut hyvän treenijakson. Valitettavasti minuun
tarttui flunssa kolme viikkoa sitten. Pari viikkoa meni toipilaana, ja tälläkin
viikolla harjoittelu on ollut todella varovaista. Kyllä se vaan on sillä tavalla,
että Jyväskylän bakteerikanta tekee hallaa rantaruottalaisen
immuunijärjestelmälle. Toivotaan kuitenkin, että bakteerit kohta löytäisi
yhteisen sävelen niin että pääsisin täysin terveenä jatkamaan harjoittelua!
Tällä viikolla pääsin
tekemään kauden ensimmäisiä heittoja! Onhan se aivan huikeaa, että pääsen jo
nyt rinkiin. Edellisinä kausina olen vammojen vuoksi joutunut odottamaan
kevääseen asti, että tämä tapahtuisi. Vielä kestää vähän aikaa ennen kuin keho
on valmis koviin heittoihin, mutta pienin askelin liikun sitä kohti.
Treenit ovat
muutenkin sujuneet hyvin (kun olen ollut terve...). Tekeminen on ollut
monipuolista kiitos liikuntapedagogiikka opintojen. Kaiken maailman jumppailua
on tullut harrastettua. Jotkut asiat ovat olleet turvallisia, jotkut ei… Voihan
sitä kysyä, että onko siinä mitään järkeä, että tällainen kömpelö moukaristi
lähtee harjoittelemaan esimerkiksi puolivoltin tekemistä?! Kokeilun jälkeen
voin todeta, että ei ole järkeä, eikä siitä tullutkaan mitään, mutta hauskaa
oli. Permannon pinta tuli ainakin tutuksi.
Pakko lopuksi vielä
sanoa, että onhan tässä Jyväskylässä todella hyvät olosuhteet. Keski-Suomen
Urheiluakatemian jäsenenä käytössä on kaikki tarvittavat harjoitustilat.
Laajavuoren lenkkipolut (ja mäet...) sijaitsevat kilometrin päässä kotiovesta.
Lämmintä ruokaa tarjoillaan yliopistolla 7 päivää viikossa, sopivaan hintaan
(loput ruoista valmistan itse, vaihtelevalla menestyksellä…). Kaikki on
kunnossa. Nyt ei voi muuta tehdä kuin hyödyntää olosuhteita ja laittaa rauta
kauas ensi kesänä!
Tästä on hyvä jatkaa.
Pikkuhiljaa lisään tehoja sekä heittämiseen että muuhun harjoitteluun. Koko
ajan pitää kuitenkin muistaa, että olen viiden vuoden pituisessa projektissa,
joka päättyy 2020. Silloin minun pitäisi olla oikea moukarinheittäjä. Tämä
vaatii sen, että en mokaa liikaa harjoittelussa. Vammojen hankkiminen olisi
hölmöä. Maltilla vaan! Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti