Kausi 2018

Katse on suunnattu kohti Helsinkiä, mutta liikun kohti Jyväskylää. Istun siis junassa. Opiskeluvuosi alkaa huomenna. Kausi on ohi. Miten meni? Mitä opin? Oliko tämä kaiken arvoista? Miten viiden vuoden projektini menee? Tässä tulee pieni yhteenveto kaudestani. Kausi joka kokonaisuudessaan oli katastrofaalisen keskenkertainen.

Aluksi kerrataan missä vaiheessa uraa liikun. Menossa on siis viiden vuoden projekti! Projektin päätepiste on (yllätys yllätys) 2020. Silloin päätän, jos minusta tulee moukarinheittäjä, tai jos alan tekemään jotain järkevämpää!

Moukarinheittoni oli pelkkää nousukiitoa kevääseen 2013 asti. Silloin poksahti välilevy ja seuraavat kolme kesää (ja harjoituskautta) oli kipujen ja vesijuoksun sävyttämiä. Syksyllä 2015 oli jopa hetken pakko liikkua kepeillä, koska ilman niitä sattui niin paljon. Siinä kohtaa päätin tehdä viimeisen yrityksen. Halusin vielä kokeilla, jos minustakin voisi tulla moukarinheittäjä!

Tavoitteena oli ensin päästä kivuttomaksi ja sen jälkeen hiljalleen kehittyä. Tavoitteena on, että 10 parhaan kisani keskiarvo on yli 70m kauden 2020 jälkeen. Silloin uskon, että haluan jatkaa moukarinheittoa. Mutta jos en siinä vaiheessa vielä ole päässyt hyvälle tasolle, niin on mielestäni turha jatkaa tätä touhua.

Kymmenen parhaan keskiarvo:

Lähtötaso 2015: 56,55m

2016: 60,379m

2017: 63,855m

2018: 64,233m

Palataan tähän kauteen. Tavoitteeni oli nostaa keskiarvoa lukemiin 66-68m ja mahdollisesti heittää 70m huippuolosuhteissa. Kalevan Kisoissa halusin päästää pisteille!

Ensimmäinen tavoite ei ollut lähelläkään, mutta toisessa onnistuin! Se oli samalla todiste siitä, miten outo keksintö urheilu on. Itse sössin lähes kaiken talven aikana ja olin jo antanut periksi kesän suhteen. Kävi kuitenkin ilmi, että aika moni muukin oli (valitettavasti) sössinyt ja yhtäkkiä Kalevan Kisojen pistesija olikin alennusmyynnissä. Hyökkäsin sen kimppuun kuin teini toppiin Gina Tricoon (ei kaupallista yhteistyötä) alennusmyynneissä! Uran ensimmäinen pistesija oli minulle kova juttu!

Ensi talvena on vaan pakko pysyä terveenä! Viime talvena kivut, flunssat, ja muut ongelmat seurasivat toisiaan enkä päässyt treenaamaan kunnolla. Uskon kuitenkin, että pystyn tekemään korjausliikkeitä, jotta ensi talvesta tulisi parempi ja kehitys kohti 70m jatkuisi! Kyllä musta vielä moukarinheittäjä tulee!

Riemu ylimmillään uuden ennätyksen jälkeen!! Kuva: Patric Huittinen

Lopuksi muutamia poimintoja kaudesta! Kaiken kaikkiaanhan tämä oli ihan hirveä kausi. Mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Olen kuitenkin huomannut, että positiivisuus on muodikasta ja yritän jotenkin seurata trendejä. Olen myös tajunnut, että en osaa olla tyytyväinen. Tyytyväisyys sinänsä on vaarallista, mutta uskon, että jonkinlainen ilo pienistä onnistumisista voi välillä olla ihan terveellistä. 

Tässä tulee siis lista kauden hyvistä asioista:

Urani ehjin suoritus! Kalevan Kisojen karsinta oli ehdottomasti ehjin suoritukseni ikinä, sekä henkisesti, että fyysisesti. Pystyin tekemään juuri sen, mitä vaadittiin! Ei ylimääräistä sähläämistä. Se oli kova juttu minulle. Harmi vaan, että päänuppi ei pysynyt mukana enää finaalissa! Lue yhteenvetoni!

Ennätys viimeisessä heitossa! Tämä oli siistiä. Olin jahdannut ennätystäni koko kesän ja kauden viimeisellä mahdollisella hetkellä onnistuin! Tuntui ihan kivalta. Tästä lisää edellisessä postauksessa!

Paluu 65m kerhoon! Tämä oli iso juttu. Kaudella 2012 viiden kilon moukari lensi lähes jatkuvasti yli 65m. Sen jälkeenhän vaivat esti kehityksen enkä ole kisoissa heittänyt millään välineellä niin pitkälle sen jälkeen. Edellinen 65m ylitys tuli 17.8-2012! Kesti siis yli kuusi vuotta (tai 2197 päivää) palata samalle tasolle. Jokainen, joka on tehnyt tosissaan kuusi vuotta töitä savutakseen jotain tietää, että onnistuminen tuntuu ihan kivalta!

Heittoymmärrys! Tämä on ehkä kovin juttu. Olen vuoden vanhempi ja ymmärrän jälleen kerran vähän enemmän moukarinheitosta. En kuitenkaan tunne olevani valmis, vaikka olen tehnyt tätä juttua jo 13 vuotta. Olen kuitenkin mennyt eteenpäin. Ymmärrän sekä tekniikkaa, että fysiikkaa paremmin! Tästä on hyvä jatkaa!

Siinä! Neljä positiivista asiaa saa riittää. Joku roti nyt kuitenkin! Tästä blogista ei saa tulla yltiöpositiivista fitnesshömppää. Tässä puhutaan pelkkää vakavaa asiaa! Yritän kuitenkin jatkossa olla entistä iloisempi keskinkertaisuudessani. Kohta alkaa uusi treenikausi. Mahdollisuus kehittyä. 

Vaihdoin junaa Tampereella. Nyt on jopa naama suunnattu Jyväskylään päin! Hyvää syksyä kaikille!

Eteenpäin!

Moukarijumalan lahja!

Aloitin moukarinheiton vuonna 2005. Siitä lähtien olen jokaisena kesänä parantanut ennätystäni. Nuorempanahan se on itsestäänselvyys, koska ihminen kasvaa niin hitosti muksuna, että kehitystä tulee pelkästä olemisesta. Enää ennätys ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys Sen eteen pitää tehdä ihan hitosti töitä. Joskus siihen tarvitaan myös moukarijumalan apua!

Ennen viimeistä kisaa Lappeenrannan MotonetGP:ssä olin jo hyväksynyt kohtaloani. Kesä 2018 olisi se kausi, jolloin kehitykseni pysähtyisi. Tätä pelkäsin jo huhtikuussa, kun harjoituskausi oli mennyt täysin pieleen. Alkukesän 64m kuitenkin herätteli pieniä toiveita, että se ennätys voisi tullakin. Kesän mittaan se moukari ei sitten jostain syystä halunnutkaan lentää sitä pidemmälle. Tämä alkoi hiukan potuttamaan…

Lappeenrantaan lähtiessä oli hiukan kaksijakoiset tunnelmat. Ensinnäkin jouduin opiskelujen vuoksi lähtemään kisareissuun Vaasasta. Tämä tarkoitti 500km autossa istuskelua molempiin suuntiin. Toisekseen peruskoulu ympäristö ei ole kaikista turvallisin ympäristö, jos haluaa pysyä terveenä ja omaakin kurkkua oli kutittanut pari päivää. Näiden seikkojen lisäksi moukarijumalan pikkuserkku, sääjumala, oli suunnitellut 7 m/s suoraa vastatuulta Kimpiselle… Tämä tarkoittaisi noin 2m normaalia huonompaa tulosta…

Positiivisella puolella tiesin, että olin kesän parhaimmassa kunnossa! Heitto oli kulkenut hyvin viimeisissä treeneissä ja salillakin (minulle) raskaampi paino liikkui yllättävän kevyesti. Ennakoitavissa oli siis 64m hyvissä olosuhteissa ja 62-63m normipäivänä.

Siirryin kohti Itä-Suomea päivän verran etuajassa. Matkalla Lappeenrantaan tulikin sitten huono olo, enkä meinannut millään saada ruokaa alas… Lappeenrannan hotellille saapuessa huomasin, että flunssa oli puskenut läpi. Siinä se huonon olon selitys olikin… Heikotti ja vitutti suht tasapuolisesti. Yritin kuitenkin kääntää ajatusta siihen, että minun edellinen ennätyskin tehtiin flunssaisena viime vuoden Kalevan Kisoissa. Toivoin, että flunssa ei nytkään haittaisi niin paljon.

Kisapäivänä flunssa ei ollut pahentunut, mutta ei se ollut parantunutkaan. Ruoka ei vieläkään maistunut. Tämähän oli tämän reissun suurin pettymys, kun en pystynyt syömään kunnollista hotelliaamupalaa! Lounaaksi sain sitten kalakeiton tungettua kurkusta alas ja näillä energioilla lähdin kilpailuun.

Kimpisellä sääjumalan suunnitelma oli käynyt toteen. Vahva sivuvastainen tuuli puhalsi legendaarisella näyttämöllä. Eihän tässä mitään. Tiesin, että perushyvällä heitolla voin heittää 62-63m ja sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon. Mitään ei ollut voitettavissa, joten ajattelin, että jos teen kuusi rentoa, teknillisesti tarkkaa suoritusta, niin voisin lähteä ylimenokaudelle hyvin mielin.

Lämppäheitot olivat sitten melkoinen deja vu hetki. Ensimmäinen oli ihan toivoton. Flunssa verotti niin paljon, että ei ollut minkäänlaista tuntumaa jaloissa. Toinen heitto olikin sitten helvetin hyvä! Tämä antoi vähän uskoa. Viime vuoden Kalevoissa oli nimittäin käynyt juuri samalla tavalla. Jospa tästä tulisikin ihan hyvä kisa.

Nyt alkoikin melkoinen painiottelu. Tämä painiottelu ei käyty kimpisellä, vaan jossain yläilmoissa pilvenreunalla. Sääjumala ja moukarijumala otti lujasti yhteen. Aluksi sääjumala oli vahvoilla ja keli pysyi heikkona. Tuuli puhalsi vastaan…

Neljännellä heittokierroksella heitin 63,46m. Hyvä tulos näihin olosuhteisiin. Eikä parempia olosuhteita ollut tarjolla... Sääjumala oli liian vahva… Mutta moukarijumala oli viisaampi!

Astuessani häkkiin viidennellä kierroksella moukarijumala teki ovelan tempun! Hän kopioi Toni Ojalan ujutuksen Saksan GP kisasta!

Toni Ojala jekuttaa ruottalaasta viime sekuntien ilmaveivillä ja helsinkiläinen Dortmundissa tasokkaan Saksan GP:finaaliin.

Huomenna kultamatsissa vastassa kaksinkertainen maailmanmestari Frank Stäpler 🇩🇪. #paini pic.twitter.com/MC2pIpHVpn

— Jarkko Ala-Huikku (@JAlaHuikku) 18. elokuuta 2018

Moukarijumala hyppäsi sääjumalan yli voltilla ja hyökkäsi takaapäin. Moukarijumala sai hetkellisen yliotteen! Astuessani rinkiin oli vielä vastatuulta. IAAFän paskan säännön vuoksi, minulla oli tässä kohtaa 30 sekuntia aikaa aloittaa heitto. Odotin muutaman sekunnin, että tuuli tyyntyisi ja niin tapahtuikin! Sääjumala oli hetkellisesti poissa tolaltaan!

Moukarijumalan ovela liike antoi minulle minuutin verran hyviä olosuhteita! Siihen paikkaan nakkasinkin kauden (ja ehkä jopa uran) tasapainoisimman heiton! Voin sanoa, että ajoitus oli aika hyvä! 65,10m! Uusi ennätys 35cm marginaalilla. Ensimmäistä kertaa miesten moukarilla yli 65m ja viimeksi olen ylittänyt sitä viivaa vuonna 2012 viiden kilon moukarilla! Eli tämä oli pisin kisaheittoniheittoni kuuteen vuoteen. Tuntui muuten hyvältä!

UUSI ENNÄTYS! . Kerrankin tyytyväinen! Kauden toiseks viimeinen heitto ja 65,10m! Tulihan se PB tällekin kaudelle! Ajoitus oli ihan ok, koska 30sek mun heiton jälkeen alkoi kaatosade ja rinki meni heittokelvottomaks. Tästä alkaa muutaman viikon loma! Ihan mukava tapa lopettaa kausi. . . #yleisurheilu #urheilu #moukarinheitto #trackandfield #personalbest #motonetgp #sjundeåif #thethrowerfam #throwersunite

A post shared by Fredrik Fröberg (@f_froberg) on Aug 23, 2018 at 9:33am PDT

Moukarijumala oli tosin vieläkin heikompi ja yliote ei kestänyt kauan. Sääjumala oli raivoissaan. Hän väänsi moukarijumalan mahdottomaan lukkoon ja murskasi hänen kylkiluut. Kostoksi hän aloitti tihkusateen lähes välittömästi heittoni jälkeen, joka muutamassa minuutissa muuttui kovaksi sadekuuroksi. Mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Moukarijumala oli jo tehnyt tehtävänsä. Hän antoi minulle mahdollisuuden heittää ennätystä!

Parin minuutin aikaikkuna riitti. Urheilu on välillä todella outoa. Tällä kaudella on tuntunut siltä, että lähes kaikki mahdolliset voimat ovat olleet minua vastaan. Sitten kauden viimeisellä mahdollisella hetkellä kaikki menee toivomusteni mukaan! En tajua miten se on mahdollista, mutta lähetän nyt kuitenkin kiitokset yläilmoihin. Hyvin painittu!

KLIKKAA KUVAA!

Tarkempi yhteenveto kaudesta tulossa.

Nyt otan vähän lomaa! (eli alan opiskelemaan...)

Eteenpäin!