torstai 15. huhtikuuta 2021

Tuleeko junnutähdestä ikinä hyvää urheilijaa?

Medialla on tapanaan aina silloin tällöin nostaa tiettyjä ”superlahjakkuuksia” pinnalle, kun joku on esimerkiksi heittänyt pitkän kaaren P10 sarjan keihäänheitossa. Yleensä pojan tulosta verrataan jonkun keihäslegendan vastaavan ikäluokan tulokseen. Vastavuoroisesti paikalle ryntää aina joku kertomaan, että nuorten tuloksilla ei ole mitään väliä. Tänään olen leikkinyt tilastonörttiä ja ottanut vähän selvää, miten (oman lajini) moukarinheiton junnutulokset ja junnumenestys ennustavat menestystä aikuisten sarjassa.

Tässä erittäin epätieteellisessä tekstissä katsotaan kuinka hyvin M16 sarjan all time top 100 moukaristit ovat kehittyneet aikuisten sarjaan. Valitsin sarjan siksi, koska sen ikäisenä olin itse vielä nuori ja lupaava! Tilastopajasta tällaista suoraa top 100 listaa ei löydy, joten

Sarja on muutenkin mielenkiintoinen, koska sen kärjessä on 2004 syntynyt Max Lampinen ja 4,5 metriä hänen takanaan löytyy Suomen kaikkien aikojen paras heittäjä Olli-Pekka Karjalainen.

Aloitetaan esittämällä riisuttu top 100 tilasto, jotta lukija saa käsityksen siitä, minkä tason tuloksista puhutaan. Suurin osa heitoista on heitetty 5 kg moukarilla, mutta osa vanhemmista tilastoista on tehty 5,4 kg painavalla välineellä. 

Sulkuihin olen merkinnyt, jos heittäjä on jossain vaiheessa uraansa saavuttanut henkilökohtaisen SM-mitalin (kesällä) ja onko heittäjä päässyt edustamaan Suomea arvokilpailuissa tai maaottelussa juniori-, tai aikuisten sarjassa.

16-vuotiaiden kaikkien aikojen moukarinheittotilasto:

1.      Max Lampinen 76,53 m (Mitali)

2.      Kai Räsänen 72,45 m (Maajoukkue & Mitali)

3.      Olli-Pekka Karjalainen 72,10 m (Maajoukkue & Mitali)

4.      Waltteri Lahtinen 71,21 m (Maajoukkue & Mitali)

5.      Samu-Petri Simo 70,80 m (Maajoukkue & Mitali)

6.      Ilmari Lahtinen 70,55 m (Maajoukkue & Mitali)

7.      Arno Laitinen 70,50 m (Maajoukkue & Mitali)

8.      Jesse Lehto 70,08 m (Maajoukkue & Mitali)

9.      Marko Järvinen 70,07 m (Maajoukkue & Mitali)

10. Jari Polvi 70,00 m (Maajoukkue & Mitali)
---
30. Fredrik Fröberg 65,92 m
---

49. Mikko Järvinen 63,39 m (Maajoukkue & Mitali)

50. Mikko Karjalainen 63,28 m (Maajoukkue & Mitali)

51. Mikko Dannbäck 63,26 m (Maajoukkue & Mitali)
---
98. Anssi Hirvikoski 59,86 m

99. Aapo Laine 59,82 m (Maajoukkue & Mitali)

100. Sami Malinen 59,58 m (Maajoukkue & Mitali)

 

Kyseisen ikäluokan 100 parhaan joukosta olevista jopa 93 % ovat saavuttaneet henkilökohtaisen SM-mitalin ja tämän päälle 66 % on edustanut Suomea maajoukkuetasolla. Jos vertailua kutistetaan top 50 heittäjiin, niin 98 % (eli kaikki paitsi minä) ovat voittaneet SM-mitalin ja näistä jopa 88 % ovat edustaneet suomea maajoukkuetasolla.

Suurin osa heittäjien mitaleista ja maajoukkuepaikoista ovat kuitenkin peräisin juniorisarjoista. Menestyminen näissä sarjoissa riippuu kuitenkin paljon siitä, kuinka kovaan ikäluokkaan satut syntymään. 

Seuraavaksi katsotaan, miten kyseiset heittäjät ovat pärjänneet aikuisten tasolla!

Kaikkien aikojen 100 parhaan 16 vuotiaan joukosta löytyy ainoastaan kolme (3) heittäjää, jotka ovat päässeet aikuisten arvokisohin:

- Marko Wahlman, listan 96. tuloksella 59,92m (6 aikuisten arvokisaa. Paras sijoitus MM 12.)
- David Söderberg, listan 23. tuloksella 66,58m (14 aikuitsen arvokisaa. Paras sijoitus MM 6.)
- Olli-Pekka Karjalainen, listan 3. tuloksella 72,10m (15 aikuisten arvokisaa. Euroopan mestari!)

Kalevan Kisat kävijöitä ja menestyjiä löytyy sen sijaan vähän enemmä:

- 14 heittäjää ovat saavuttaneet Kalevan Kisat Mitalin! (Näistä 12 kpl ovat 33 parhaan joukossa 16 vuotiaiden kaikkien aikojen tilastossa)

- 16 heittäjää on saavuttaneet pistesijan, mutta ei mitalia Kalevan Kisoista (Minä kuulun tähän joukkoon)

- 6 heittäjää on päässeet Kalevan Kisojen finaaliin, mutta jääneet ilman pistesijaa tai mitalia.

- 18 heittäjää on jääneet Kalevan Kisojen karsintaan.

- 8 heittäjää ovat vielä alle 18-vuotiaita.

Eli yhteensä noin puolet top 100 heittäjistä (54 kpl) ovat myöhemmin osallistuneet Kalevan Kisoihin. Ja näistä ainoastaan 30 heittäjää ovat saavuttaneet pistesijan. Tässä valossa oma pistesija vuoden 2018 Kalevan Kisoista tuntuu hyvältä.


 

Lopuksi vielä tarkastellaan, miten viime kesän Kalevan Kisat-heittäjät aikoinaan pärjäsivät 16-vuotiaiden sarjassa:

(Sijoitus 16-vuotiaiden kaikkien aikojen tilastossa ja sen ikäisenä heitetty tulos)

           1.      Aaron Kangas – 33. (65,60 m)

           2.      Aleksi Jaakkola – 17. (67,91 m)

           3.      Henri Liipola - ??. (55,32 m)

           4.      Tuomas Seppänen - ??. (51,71 m)

           5.      Marco Kammer - NM

           6.      Markus Kokkonen – 18. (67,67 m)

           7.      Roope Auvinen – 36. (65,38 m)

           8.      Petri Rautio – 40. (64,46 m)

           9.      Oskari Lahtinen – 24. (66,45 m)

           10.  Tommi Remes – 120. (58,66 m)

            -- -- -- --

           11.  Joni Syrjälä – 128. (58,18 m)

           12.  Arttu Väänänen – 140. (57,53 m)

           13.  Fredrik Fröberg – 30. (65,92 m)

           14.  Juhana Karjaanlahti – 44. (63,81 m)

           15.  Simon Solvin - ??. (42,95 m)

           16.  Max Lampinen – 1. (76,53 m)

           17.  Jani Pihkanen – 112. (59,15 m)

           18.  Oskari Eskola - ??. (55,85 m)

           19.  Aleksi Nieminen - ??. (56,41 m)

(??= Sijoitus ei tiedossa, mutta reilusti 150 sijan heikommalla puolella)

Viime kesän viiden parhaan joukosta löytyi jopa kolme heittäjää, jotka eivät aikoinaan loistaneet 16 vuotiaiden sarjassa. Marco Kammer ei edes heittänyt moukaria 16-vuotiaana (piti muutaman välivuoden), mutta oli silti viides. Seppänen ja Liipola kamppailivat Turussa mitaleista, vaikka junnuissa olivat vielä 50 metrin poikia.

Top 100 tilastosta huomaa kuitenkin sellaisen piirteen, että kärjessä olevat heittäjät ovat myöhemmin melkoisen hyvällä prosentilla pärjänneet Kalevan Kisoissa. Aikuisten arvokisaheittäjiä sen sijaan on tullut jopa enemmän top 100 listan ulkopuolelta.

Tässä valossa esimerkiksi Max Lampisen tulevaisuuden ennustaminen on vähän 50/50. Hänestä joko tulee hyvä heittäjä, tai sitten ei tule. Mutta 76,5 metrin kaaresta on tuskin ainakaan haittaa, kun lähdetään tavoittelemaan pitkiä kaaria aikuisten sarjassa.

Itselleni tilastot kertovat sen, että suurin osa minun tasoisista junioreista (ja jopa moni huonompikin) on saavuttanut SM-mitalin (kesällä) ja edustanut Suomea maajoukkuetasolla. Tätä minäkin haluaisin vielä jonain päivänä kokea!

Tämän unelman saavuttamiseksi löytyy kaksi toteutustapaa: Joko alan heittämään pidemmälle, tai sitten odotan, että veteraanisarjat alkavat.

Aika näyttää kumman suunnitelman valitsen.

Eteenpäin!

 ---

YHTEISTYÖSSÄ:


Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi

Maatalouskoneita huoltava: Traktorkliniken 

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB
 
---

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Vielä ehtii!

Jos seuraat urheilua, tai urheilet itse, niin tiedät, että urheilijan vuosi yleensä jaetaan erilaisiin lyhyempiin kausiin. Peruskuntokausi, voimakausi, kilpailukausi, ylimenokausi ym. kuulostavat ehkä tutuilta, mutta näiden lisäksi olen itse kehittänyt ihan oman kauden… Nimittäin: Vielä ehtii – kausi!

Kuten kirjoitin noin kuukausi sitten, niin minulla on viime vuosina ollut tapana sössiä oikein huolella helmikuussa. Ja kuten todettua, niin onnistuin sössimään myös tämän vuoden helmikuun harjoittelun hankkimalla melkoisen sitkeän, mutta epämääräisen taudin.

Taudin seurauksena ”vielä ehtii-kausi” on täydessä vauhdissa. Kyseinen kausi on alkanut yleensä maalis - huhtikuun taiteessa, kun helmikuun ongelmat ovat olleet lopullisesti takanapäin. Tämän harjoituskauden tavoitteena on yksinkertaisesti se, että pyritään valmentajan kanssa pelastamaan sitä, mitä pelastettavissa on!

Kohta kärsitään taas helteistä...

 

Viimeksi, kun päivittelin omia kuulumisiani, niin kerroin, että antibiootit purevat ja olo on paranemaan päin. Tämä pitikin paikkansa, kunnes sain jonkun allergisen reaktion heti kuurin jälkeen. Kutiseva kokovartalo ihottuma ei ollut kiva yllätys, mutta lääkäri antoi siihen kortisonikuurin, joka tehosi hyvin.

Urheilijalle tämä on kuitenkin siinä mielessä kinkkinen tilanne, että tablettina syöty kortisoni on kilpailutilanteessa kielletty dopingaine. Sitä saa kuitenkin vetää vapaasti harjoituskaudella lääkärin määräämänä.

Näitä aineitahan voi tarkistaa netistä KAMU-lääkehausta ja itse yleensä soitan suoraan SUEK:ille varmistamaan miten pitää toimia. Oman lääkkeeni kohdalla aineen käyttöä piti lopettaa viimeistään 7 vuorokautta ennen seuraavaa kilpailua, jolloin mahdollinen dopingtesti olisi puhdas. Jos kortisonia olisi piikitetty suoraan lihakseen, niin se voisi näkyä testeissä jopa 8 viikkoa.

Penkkiurheilijana olet varmaan joskus kuullut, että joku urheilija on käynyt ottamassa kortisonia juuri ennen kisoja. Tällöin kyse on luultavasti suoraan niveleen tjsp. laitetusta piikistä, joka on täysin sallittua myös kilpailutilanteessa.

Minun tasoista urheilijaa ei toki testata, joten siinä mielessä tällainen varovaisuus perustuu puhtaasti vastustajien kunnioittamiseen. Urheilussa pitää noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, vaikka riski jäädä kiinni olisikin olematon. Vaikka en pärjäisikään kärkiheittäjille, niin haluan hävitä puhtaana!

Nyt on kuitenkin taudit ja lääkkeet takanapäin ja kesä lähestyy hirmuista vauhtia. ”Vielä ehtii-kausi” on erittäin soveltavaa aikaa ja oman kropan kuunteleminen on erityisen tärkeää. Pitää ”ottaa kiinni” menetettyjä treenejä, mutta samalla voi pilata kauden harjoittelemalla liian kovaa. Takaraivossa muhii harmitus siitä, että useampi tärkeä harjoitusviikko meni hukkaan. Sen murehtiminen ei kuitenkaan enää auta ja nyt pitää katsoa eteenpäin.

Vielä ehtii parannella ja jalostaa ominaisuuksia tulevaa kesää ajatellen ja myös heittoa ehtii hiota parempaan kuntoon. Kohta on aika siirtyä ulos heittämään. Se on aina jännittävä tilanne katsoa, jos ulkokauden lähtötaso on 50, 55 vai 60+ metriä.

Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää!

Eteenpäin!

 ---

YHTEISTYÖSSÄ:


Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi

Maatalouskoneita huoltava: Traktorkliniken 

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB
 
---