Huhtikuu-Tilastokatsaus

Terve. Kalenterin mukaan tänään olisi 1.5, joten se kai tarkoittaa että kuukausi on vaihtunut. Ajattelin vähän aikaa sitten että tänä kesänä pitäisi kirjoittaa jonkinlaisen raportin, kotimaisen moukarinheiton tilanteesta, kerran kuukaudessa. Eli toisin sanoen pieni katsaus tilastoihin. Se, että toteutuuko tämä mahtipontinen suunnitelmani, ei ole vielä varmaa. Mutta tässä tulee ainakin ensimmäinen raportti, ja sitten katsotaan kuukauden päästä, jos muistan kirjoittaa toisen.

Moukari on kai ainoa lajiryhmä jossa kilpailukausi on edes jotenkin lähtenyt käyntiin. Kun muut urheilijat ovat evakossa lämpimillä leveysasteilla niin moukaristit nauttivat siitä että lämpömittari on plussan puolella! +5 astetta ja kevyt vesisade tuntuu yllättävän lämpimältä kun on heittänyt koko talven pakkasessa ja lumisateessa. 

Naiset:

EM-raja: 68,00m - Olympiaraja: 71,00m

1	63.17		Jenni Penttilä
2	62.67		Inga Linna
			--- M (61.50 ) ---
3	59.80		Krista Tervo
4	58.79		Heli Rinnekari
5	58.73		Ilse Kaaja
6	58.31		Tiina Rinnekari
7	57.55		Mira Kitula
8	56.72		Johanna Witka
9	53.62		Mette Snellman
			--- A (51.00 ) ---
10	48.11		Essi Levelä-Pohjala

Naisten sarja ei ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Monella on harjoituskausi pahasti kesken. Inga Linna ja Merja Korpela voivat jo nyt valmistautua Amsterdamin EM-kisoihin heitettyään rajan jo viime vuonna. Naisten sarja on kuitenkin siinä tilanteessa että pikku hiljaa pitäisi alkaa tapahtumaan. Suomen Ennätys on jo yli 15 vuotta vanha. Niin nuoressa lajissa kuin naisten moukari on, niin 15 vuotta on ikuisuus. Samana vuonna kun Mia Strömmer heitti ennätyksensä (69,63m), MM-kisojen voittotulos oli 70,65m. Vuonna 2015 vaadittiin yli 80m kaari voittaakseen maailmanmestaruuden. Maailmalla laji on kehittynyt huimasti, Suomessa ei. Onneksi nyt kasvamassa oleva ikäluokka näyttää lupaavalta.

Moukarinheitto on kokeneiden urheilijoiden laji. Lajissa ollaan parhaimmillaan 30 vuoden nurkilla. Viime vuoden kotimaisesta tilastosta löytyy moni joka on tätä paljon nuorempi. Esimerkiksi löytyy seitsemän 60m heittäjää jotka ovat vielä tänäkin vuonna U23 sarjassa. Massaa löytyy. Toivottavasti tämä ryhmä voisi yhdessä siirtää Suomalaista moukarinheittoa uudelle kymmenluvulle, ja miksi ei samalla varata matkan Rion rannoille?!

Miehet:

EM-raja: 73,50m - Olympiaraja: 77,00m

1	72.57		Tuomas Seppänen
2	72.12		Henri Liipola
3	71.89		Jesse Lehto
4	71.77		Aleksi Jaakkola
5	71.36		Tommi Remes
			--- M (71.00 ) ---
6	69.76		Markus Kokkonen
7	69.00		Juho Saarikoski
8	68.09		Dorian Collaku
9	67.05		Joachim Koivu
10	66.71		Mats Granö

 

Miesten tämänhetkinen tilasto on huikeaa lukemista. Meillä on jo tässä vaiheessa 5 heittäjää jotka ovat heittäneet yli 71m. 2000-luvulla on ollut monta kautta milloin tämä ei ole tapahtunut ollenkaan! Ja mitä parasta, moni ei ole vielä aloittanutkaan kilpailukauttaan. Tähän ryhmään kuuluu ykkösheittäjämme David Söderberg. 

Näillä näkymin näyttää siltä, että taistelu viimeisestä Amsterdamin lipusta, tullaan käymään usean urheilijan kesken. Tuomas Seppänen ja David Söderberg ovat jo varmistaneet kisapaikkansa viime vuoden suorituksillaan. On täysin  mahdollista että SULin vuosittaisessa kriisikokoukessa puhutaan tänä vuonna muustakin kuin keihäänheitosta! Tuleeko valinnoista kaaaamea soppa?!

Näyttää myös siltä että täysi joukkue Rioon ei ole mahdottomuus. Toki, tämä voi olla enemmän toiveajattelua kuin realismia. Toisaalta jos katsoo miten kävi viime kesänä MM-kisavalintojen kanssa niin voi hyvin olla niin että 73m-74m riittää kisoihin. Ja on täysin mahdollista että vähintään kolme heittää näille pituuksille!

Kotimaisen moukarinheiton taso on laajempi kuin koskaan. Sen näkee kun listaa mahdolliset 70m ylittäjät tälle kaudelle:

-Tuomas Seppänen
-Henri Liipola
-Jesse Lehto
-Aleksi Jaakkola
-Tommi Remes

 -------------------

-David Söderberg (PB:78,83m, SB2015: 76,92m)

-Juho Saarikoski (PB2015: 71,57m)

-Joachim Koivu (PB:71,67m, SB2015: 71,07m)

-Arno Laitinen (PB:72,37m, SB2015: 70,11m)

-Markus Kokkonen (PB2015 69,76m)

Listalla mainitut ovat mielestäni "varmoja" 70m heittäjiä. Yhteensä niitä on 10 kpl. Näiden joukossa löytyy luultavasti ne jotka kamppailevat kesän arvokisojen edustuspaikoista. Tosiasia on kuitenkin se että näidenkin lisäksi löytyy muutamia potentiaalisia nimiä jotka myös voivat hätyytellä 70m viivaa. Moni nuori voi tehdä huikeita harppauksia, kuten Henri Liipola näytti parantaessaan ennätystään yli viidellä metrillä kauden avauksessaan! 

Ehdotan, että jos paikkakunnallasi järjestetään tänä kesänä isoja moukarikilpailuja, niin kannattaa mennä paikan päälle. Pitkiä kaaria on ihan varmasti tarjolla! Edessä on ihan varmasti kaikkien aikojen moukarikesä!

Vappukuulumisia

Hyvää vappua kaikille! Pitkän tauon jälkeen olisi aika kertoa vähän kuulumisia. Viimeisten neljän viikon aikana olen panostanut lukemiseen. Olen hakenut Jyväskylän yliopistoon, joten oli pakko vähän lukea eilisiin pääsykokeisiin. Nyt tässä odotellaan tuloksia, ja samalla keskitytään 100% moukarinheittoon.

Ihan aluksi, jos joku etsii ”pätevää” markkinointipäällikköä, niin olen vapaehtoinen. Se että julkaisen moukariaiheisen tekstin, vappuaattona, ja luulen et jotakuta kiinnostaisi, kertoo kai markkinointi-pelisilmästäni kaiken..  Ajoitus taitaa olla täydellinen.. (Hyvä kuitenkin että sinä jaksoit avata, ja lukea. Kiitos siitä!)

Reenit ovat kuitenkin sujuneet suhteellisen hyvin. Pientä säätöä on ollut polvien ja selän kanssa, mutta ei mitään vakavampaa. Kilpailukausi on ovella ja fiilis sen myötä katossa. Lisää INFOa kisoista saa jos seuraa minua Twitterin puolella.

Moukaristina on ilo seurata miten muut lajiveljet- ja sisaret suoriutuvat. Nokialla nähtiin tällä viikolla huikea kisa! AleksiJaakkola heitti kuuden kilon lekaa yli 80m, ja Aaron Kangas ei ollut paljon huonompi heittäessään yli 78m. Nämä ovat maailmanluokan tuloksia U20 sarjassa, ja ylivoimaisesti kovimmat mitkä ollaan nähty Suomessa Olli-Pekka Karjalaisen jälkeen. Nämä tulokset vaan vahvistaa sen tosiasian että moukari on tällä hetkellä kotimaisen Yleisurheilun lupaavin laji junnusarjoissa, ja aikuisten puolella selkeä top 3-laji!

Tulevasta kesästä tulee huikea. Kaikki merkit viittaavat siihen että edessä on kaikkien aikojen moukarikesä Suomalaisittain. Tason laajuus tulee olemaan historiallisen kova. Naisten puolella odotellaan jännityksellä joko vihdoinkin päästään 70m oikealle puolelle. Miesten puolella uusi sukupolvi moukaripoikia nousee ryminällä miesten tasolle, ja voidaan ehkä jo odottaa kovaakin kamppailua Amsterdamin edustuspaikoista. Voi myös olla että joku Suomalainen taistelee mitalista tulevan kesän arvokisoissa. Moukari on tällä hetkellä kuuminta hottia! Olkaa valmiina!

Hyvää vappua kaikille! Juhlikaa kovaa. Minä en juhli, mutta teen silti kovoja asioita, jotta saisin aihetta juhlaan kesän jokaisessa kisassa!

Hyvä minä! Kiitos SUL!

Hyvää alkanutta kevättä kaikille. Kevät on hienoa aikaa. Se tarkoittaa sitä että kesä lähestyy, ja sen myötä myös kilpailukausi! Minun kohdallani kevät on, ainakin viime vuosina, tarkoittanut sitä että jotain on mennyt pieleen ja minulla on hirveitä kipuja. Tämä kevät on kuitenkin poikkeus. Olen ollut viimeisten viikkojen aikana lähes kivuton. Alan pikkuhiljaa huolestumaan että jokin on pahasti pielessä! 

Reenit ovat kulkeneet todella hyvin. Olen pystynyt jatkamaan nousujohteista harjoitteluani oman suunnitelman mukaan, ja olen onnistunut välttämään suuria takapakkeja. Oma fysiikka on parantunut tasaisesti. Klassiset punttiliikkeet ovat ihan jäätävällä tasolla!! Tai no.. Ei se ehkä ihan vielä sillä tasolla ole, mutta nostan kuitenkin samoja painoja mitkä nostin 16 vuotiaana.. Kehonhallintani, ja tietämys siitä millä tasolla kehonhallinnan pitäisi olla, on myös parantunut. Kaikki on siis mennyt hyvin. Nyt pitäisi vaan osata heittää..

Heittoharjoituksia on takana viisi. Pikku hiljaa lisään moukariin painoa ja samalla myös heittomääriä. Kuukauden päästä olisi tarkoitus heittää 7kg lekaa. Se olisi todella hienoa minulle koska viime vuona koskin seiskaan ekan kerran kesäkuun lopussa ja 2014 huhtikuun lopussa. Näyttää siltä että takapakkien pois jättäminen oli viisasta. Tämä ehjänä olemisen erikoisuus on johtamassa myös siihen että olen uuden kokemuksen edessä. Jos kaikki menee hyvin, tulen tekemään kilpailukauteen valmistavan kauden. Tätä en ole koskaan pystynyt tekemään. Olen tottunut siihen että ensin vesijuostaan ja tehdään jumalaton määrä rehabia. Sitten hirveällä kiireellä heittämään jotta ehtii kisoihin, ja syksyllä kroppa on niin sökönä että kaiken on aloitettava nollasta. Luulen että tämä ei ole niin hyvä tapa, joten siksi olen iloinen että tämä kevät on mennyt paremmin!

Vilkaisin muutama päivä sitten ohimennen kilpailukalenteria, ilahduin kovasti! Moukarikilpailuja on hyvin tarjolla sekä eliittikisoissa että tähtikisoissa! Hienoa että lajia on otettu mukaan kunnolla sinne minne se kuuluukin. Näytöt ovat olleet sen verran hyviä viime vuosina että me ollaan kisapaikkojemme ansainneet. Nyt pitää vaan kaikkien moukaristien näyttää kiitollisuutta SUL:ia, ja järjestäjiä, kohtaan heittämällä helvetin pitkälle! Ja uskon että se onnistuu. Ensi kesästä tulee hieno moukarikesä! Uskon näin. Ja toivottavasti muissakin lajeissa nähtäisiin kovia suorituksia!

Lopuksi vielä pyyntö kaikille jotka ovat edes vähän tekemisissä Yleisurheilun kanssa tässä maassa. Antakaa moukaristeille mahdollisuus urheilla Yleisurheilukentillä! Älkää häädätkö meitä hiekkakentille! Se ei ole iso uhraus, mutta se tuntuu niin hienolta kun saa kuulua joukkoon! Saa olla osana suurta yhteisöä. Metsän keskellä, kolmen toimitsijan ja neljän kilpailijan, kanssa tämä yhteenkuuluvuus ei ihan nouse samalle tasolle. Yleisurheilu kuuluu yleisurheilukentille! Ainakin minun mielestäni pitäisi kuulua. Jos joku kävelijä, tai maratoonari, sattuu olemaan eri mieltä, niin olkoon.

Näitä ruutuja on ikävä lukea. Toivottavasti niitä olisi mahdollisimman vähän tänä kesänä!

Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu!

Tämä blogi kertoo moukarinheitosta. Viime aikoina se on ollut suhteellisen hiljainen. Syy siihen on yksinkertainen. Tuntuu hölmöltä kirjoittaa moukarinheitosta kun ei itse pysty heittämään moukaria. Kaikki (mikään) ei ole mennyt niin kuin Strömössä tällä harjoituskaudella.. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta joten meinasin päivitellä tilannetta pikkasen.

Tavoitteeni tänä vuonna oli aloittaa normaali ehjä harjoituskausi heti. Viimeiset 3,5 vuotta olen joutunut panostamaan kuntoutukseen loukkaantumisten vuoksi.. Nyt tilanne näytti paremmalta. Heitin loppukesästä uuden ennätyksen (59,10m), mikä oli samalla miesten A-luokan tulos. Toki, pieniä ongelmia oli, mutta ne kuuluvat urheiluun, joten olin luottavainen.

Koska kevät meni miten meni, intin vuoksi, niin päätin vetää noin kuukauden pituisen harjoitteluun totuttelemisjakson reenikauden alkuun. Tämä tarkoittaisi sitä että aloittaisin todella rauhallisesti, pikkuhiljaa reenejä lisäten, jotta voisin kuukauden päästä harjoitella kunnolla. Laadittiin hyvä ohjelma valmentajani kanssa millä päästäisiin vauhtiin. Tunnen kehoni niin hyvin että tiesin miten paljon, ja mitä, pystyisin tekemään.

Ensimmäisenä harjoituksena tein kevyen kuntopiirin. Tuntui hyvältä! Olin ehjä, ja olin aloittanut harjoituskauden. Toisena päivänä kävin uimahallilla. Vedin tunnin pituisen lenkin. Uimahallilta ulosteltaessa tuntui vähän selässä ja jalassa. Seuraavana päivänä oli sitten kipeää. Todella kipeää.. Selkä ja jalka oli niin kivuliaita että käveleminenkin oli mahdotonta. Joskus pelkkä oleminenkin tuotti tuskaa. Fiilis ei ollut ihan katossa.. Tästä alkoi pakkolepo ja oikea kuntoutus … Se siitä että muka tietäisin miten kehoni toimii…

Tarinan opetus tulee tässä. Jos olet 20v ja sinulla on selkäongelma, niin älä missään nimessä yhdistä ylimenokautta kilpailukauteen. Äläkä ainakaan heitä kisaa, aralla selällä, päivää ennen reenijakson alkua.. Tämä on pelkkää tyhmyyttä, mutta kun se vaan tuntui niin viisaalta suunnitteluvaiheessa. Halusin heittää yli 60m.. Enpäs heittänyt..  Nyt jälkeenpäin on todella helppo moittia omia päätöksiä..

Muutaman viikon jälkeen, kun kivut alkoivat lieventyä, aloin reenaamaan. Tai no.. Eihän sitä harjoitteluksi voi kutsua, mutta jonkinlaista kuntoutusta ainakin tuli tehtyä. Muutin omaa iltaista lihashuoltoa. Muutettiin fyssarikäyntien rytmitystä. Hain myös uutta ulkopuolista apua fysioterapeutilta Tuomas Sallisesta. Hänen ohjelmallaan olen harjoitellut syksystä lähtien, ja kuntoutus on edennyt hyvin.

Kuten sanoin alussa niin en ole vielä heittänyt moukaria. Sallinen laittoi heti tavoitteeksi että voisin alkamaan heittää helmikuussa. Helmikuussa piti myös aloittaa kunnollisempi harjoittelu. Tällä hetkellä se näyttää ihan mahdolliselta. Olen lisännyt tehoja reeneihin maltillisesti, ja tähän mennessä se on, muutamia takapakkeja lukuun ottamatta mennyt hyvin.

Eli tältä näyttää tällä hetkellä. Tästä tuli valitettavasti neljäs talvi putkeen joka ei mennyt ollenkaan putkeen. Olen kuitenkin jälleen kerran oppinut paljon sekä itsestäni että urheilemisesta. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu! Jatkan yritystä löytää tapaa millä pidän ongelmat kurissa jotta voisin urheilla hyvin. Urheilu on sen verran kivaa että tästä nauttii vaikka olisikin vähän muita huonompi. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa (ja sitä lunta muuten riittää!)