Talvimestaruuskisat ovat takanapäin ja paluu 60 metrin kerhoon on tehty! Tämä on kaikin puolin hieno asia ja kilpailun alku sujuikin todella hyvin. Sitten kaverit päättivät tarjota minulle suhteellisen halvan SM-mitalin, jonka jälkeen meikän päänuppi suli totaalisesti. Edelleen sitä näköjään tekee virheitä, vaikka uraa on enemmän takanapäin, kuin edessäpäin!
 |
| Lopputulokset! |
Aloitetaan kuitenkin kisayhteenveto siitä tärkeimmästä, eli positiivisesta tuloksesta! Yli 60 metrin heitto merkitsee minulle todella paljon. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän vuoden harjoitusohjelma toimii suhteellisen hyvin ja reumalääke puree. Onhan tässä melkoinen ero viime kesään, jonka kauden paras oli 58 metriä ja minkä päätin noin 53 metrin kaareen.
Edellisestä 60 metrin heitosta oli tosiaan n 600 päivää ja
tässä välissä kerkesi pariin otteeseen jo miettimään, että onkohan sen tasoiset
heitot jo historiaa?! Tässä välissä on kuitenkin mahtunut muutama mutka matkaan.
Edellisen 60 metrin kaaren jälkeen olen kokenut seuraavat:
-
Iriitti ja etenkin siitä toipuminen
-
Akuutti kielitulehdus, joka vaati sairaalassa yöpymistä
-
Reumadiagnoosin saaminen (ja sitä edeltävä
vakava kipujakso)
-
Välilevyn pullistuma niskassa
-
Epäonnistuneen lääkekokeilun aiheuttama
keuhkokuume
-
Biologisten lääkkeiden aloittaminen
Näiden lisäksi matkaan on mahtunut normaalit flunssat,
kipujaksot ja norovirukset. Kaikki on toki suhteellista ja joku varmaan
urheilisi minuakin paremmin noista ongelmista huolimatta, mutta omalla kohdallani ne ovat haitanneet urheilua ja niiden ansiosta arvostan todella korkealle, että paluu vanhalle
tasolle näyttäisi tapahtuneen.
Itse kilpailu oli sitten todella vaiherikas. Ensimmäiset kolme heittoa sujuivat nousujohteisesti ja kolmannella heitin kisan parhaan tulokseni 60,98 m. Tämän jälkeen Juhana Karjanlahti heitti kolmannen ruksinsa ja jäi alkukierroksille. Tämän myötä etäisyys mitskuun oli yhtäkkiä n 1,5 metriä. Tämän tiedostaminen pilasi sitten meikäläisen kisan. Aloin keskittymään tulokseen, enkä itse tekemiseen ja fokus petti. Seurauksena kolme 58 metrin heittoa. Toki tämän kilpailun heikoimmat heittoni olivat viime kesän SB:n tuntumassa, mikä lienee ihan hyvä merkki.
Talvimestaruuskisat ovat yleensä suhteellisen heikkotasoisia
(mikä myös laskee niiden arvoa), mutta tänä vuonna mitskua tarjottiin jopa
poikkeuksellisen halvalla. Useampi hyvä heittäjä ei ilmoittautunut, Max
Lampinen ei saapunut paikalle ja kisassakin asiat kääntyivät minun edukseni.
Veikkaan, että en ikinä saa näin hyvää mahdollisuutta ottaa yleisen sarjan
mitalia. Toki sekin pitää muistaa, että mitsku olisi vaatinut n. 63 metrin
heittoa, jonka olen viimeksi heittänyt kerran 2022 ja perustaso riitti siihen
viimeksi kaudella 2018. Eli ehkä tämä ei ollut pelkästään päänupista kiinni.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti kesää. Treenitasoa
pitää vaan hilata ylöspäin (nykyään 55-58 m) ja pysyä terveenä, niin voi
kesällä oikeasti tulla hyviä tuloksia. Mutta kuten talvimestaruuskisat osoittivat,
niin kannattaa vaan keskittyä perustekemiseen ja tulos tulee sen mukana!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä
Eteenpäin!
YHTEISTYÖSSÄ:
funraise.fi
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
