Visio 2020 just
got real! Kirjaimellisesti. Vuosi nimittäin taisi vaihtua muutama päivä sitten.
Tässä tekstissä en kuitenkaan tule kertomaan, että minun pitäisi olla 70 metrin
heittäjä kauden loppuun mennessä saavuttaakseni tavoitteeni. Sen sijaan tulen
kertomaan tarinaa urheilun putkista!
Putkilla
tarkoitan menestymiseen liittyviä putkia (Voittoputket, mitaliputket,
pisteputket ym.). Ryyppyputkien käsittely ei kuitenkaan tunnu ajankohtaiselta,
vaikka sekin valitettavasti on joidenkin urheilijoiden harrastamaa toimintaa.
Itse, en ole ikinä ollut edes humalassa, joten en koe olevani tarpeeksi perillä
aiheesta.
Urheilutarinoiden
suurena ystävänä arvostan erilaisia menestysputkia todella paljon. Etenkin
pitkien putkien katkeamiseen sisältyy todella vahva voima. Siinä on esimerkiksi
jotain erityistä, kun nuori tulokas sysää vanhan mestarin valtaistuimelta.
Itse käytän myös
putkia motivaation lähteenä omassa urheilussani. Siinä on vaan sellainen
ongelma, että oma tasoni ei oikein riitä minkäänlaisiin menestysputkiin. Tällä
hetkellä en ole edes oman seurani paras moukarinheittäjä, joten merkittävistä
voittoputkista on turha unelmoida.
Tästä syytä minun
on pakko kehitellä itselleni tärkeitä (mutta kaikille muille täysin turhia)
putkia, joita voin sitten tavoitella. Tällä hetkellä minulla on kaksi
motivoivaa putkea päällä, joita mielelläni jatkaisin kesällä 2020. Nämä ovat
osallistuminen moukarikarnevaalien pääkilpailuun, sekä Kalevan Kisojen
loppukilpailuun.
Pari vuotta vanha kuva moukarikarnevaaleilta (Varastettu YLE Areenasta) |
Moukarikarnevaalien
osallistumisputki on kestänyt jo neljä vuotta. Minun lisäkseni ainoastaan Tommi
Remes ja Henri Liipola ovat osallistuneet kaikkiin pääkisoihin vuodesta 2016
lähtien. Tommi ja Henkka ovat tosin kovan luokan heittäjiä, kun taas itse olen
ennemmin joutunut ottamaan täytemiehen roolia.
Kalevan Kisojen
loppukilpailu on luonnollisesti paikka, jossa haluan olla myös kesällä 2020. Siihen
pääsy ei ole itsestäänselvyys, vaikkakin olen onnistunut siinä kaksi vuotta
putkeen. On siistiä viskoa moukaria suuren stadionin iltakilpailussa, kun
paikalla on muutama katsojakin. Toivottavasti saan tehdä sen myös ensi kesänä.
Joku vuosi olisi toki
nastaa, jos putkitavoittelu olisi menestykseen liittyvää, eikä vaan pelkkää
osallistumista. Valitettavasti se ei ole ollut tähän mennessä minun tasoiselle heittäjälle
mahdollista.
Treenit kuitenkin
kulkevat vieläkin yllättävän hyvin, joten uskottelen itselleni, että voisin
kehittyä vähän kesään mennessä. Toivotaan parasta!
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti