Katse on
suunnattu kohti Helsinkiä, mutta liikun kohti Jyväskylää. Istun siis junassa.
Opiskeluvuosi alkaa huomenna. Kausi on ohi. Miten meni? Mitä opin? Oliko tämä kaiken
arvoista? Miten viiden vuoden projektini menee? Tässä tulee pieni yhteenveto kaudestani.
Kausi joka kokonaisuudessaan oli katastrofaalisen keskenkertainen.
Aluksi kerrataan
missä vaiheessa uraa liikun. Menossa on siis viiden vuoden projekti! Projektin
päätepiste on (yllätys yllätys) 2020. Silloin päätän, jos minusta tulee
moukarinheittäjä, tai jos alan tekemään jotain järkevämpää!
Moukarinheittoni
oli pelkkää nousukiitoa kevääseen 2013 asti. Silloin poksahti välilevy ja
seuraavat kolme kesää (ja harjoituskautta) oli kipujen ja vesijuoksun
sävyttämiä. Syksyllä 2015 oli jopa hetken pakko liikkua kepeillä, koska ilman
niitä sattui niin paljon. Siinä kohtaa päätin tehdä viimeisen yrityksen.
Halusin vielä kokeilla, jos minustakin voisi tulla moukarinheittäjä!
Tavoitteena oli
ensin päästä kivuttomaksi ja sen jälkeen hiljalleen kehittyä. Tavoitteena on,
että 10 parhaan kisani keskiarvo on yli 70m kauden 2020 jälkeen. Silloin uskon,
että haluan jatkaa moukarinheittoa. Mutta jos en siinä vaiheessa vielä ole
päässyt hyvälle tasolle, niin on mielestäni turha jatkaa tätä touhua.
Kymmenen parhaan
keskiarvo:
Lähtötaso 2015:
56,55m
2016: 60,379m
2017: 63,855m
2018: 64,233m
Palataan tähän
kauteen. Tavoitteeni oli nostaa keskiarvoa lukemiin 66-68m ja mahdollisesti
heittää 70m huippuolosuhteissa. Kalevan Kisoissa halusin päästää pisteille!
Ensimmäinen
tavoite ei ollut lähelläkään, mutta toisessa onnistuin! Se oli samalla todiste
siitä, miten outo keksintö urheilu on. Itse sössin lähes kaiken talven aikana
ja olin jo antanut periksi kesän suhteen. Kävi kuitenkin ilmi, että aika moni
muukin oli (valitettavasti) sössinyt ja yhtäkkiä Kalevan Kisojen pistesija
olikin alennusmyynnissä. Hyökkäsin sen kimppuun kuin teini toppiin Gina Tricoon
(ei kaupallista yhteistyötä) alennusmyynneissä! Uran ensimmäinen pistesija oli
minulle kova juttu!
Ensi talvena on
vaan pakko pysyä terveenä! Viime talvena kivut, flunssat, ja muut ongelmat seurasivat
toisiaan enkä päässyt treenaamaan kunnolla. Uskon kuitenkin, että pystyn
tekemään korjausliikkeitä, jotta ensi talvesta tulisi parempi ja kehitys kohti
70m jatkuisi! Kyllä musta vielä moukarinheittäjä tulee!
 |
| Riemu ylimmillään uuden ennätyksen jälkeen!! Kuva: Patric Huittinen |
Lopuksi muutamia
poimintoja kaudesta! Kaiken kaikkiaanhan tämä oli ihan hirveä kausi. Mikään ei
mennyt suunnitelmien mukaan. Olen kuitenkin huomannut, että positiivisuus on
muodikasta ja yritän jotenkin seurata trendejä. Olen myös tajunnut, että en
osaa olla tyytyväinen. Tyytyväisyys sinänsä on vaarallista, mutta uskon, että
jonkinlainen ilo pienistä onnistumisista voi välillä olla ihan terveellistä.
Tässä
tulee siis lista kauden hyvistä asioista:
Urani ehjin suoritus! Kalevan Kisojen karsinta oli ehdottomasti ehjin
suoritukseni ikinä, sekä henkisesti, että fyysisesti. Pystyin tekemään juuri
sen, mitä vaadittiin! Ei ylimääräistä sähläämistä. Se oli kova juttu minulle.
Harmi vaan, että päänuppi ei pysynyt mukana enää finaalissa! Lue yhteenvetoni!
Ennätys viimeisessä heitossa! Tämä oli siistiä. Olin jahdannut ennätystäni
koko kesän ja kauden viimeisellä mahdollisella hetkellä onnistuin! Tuntui ihan
kivalta. Tästä lisää edellisessä postauksessa!
Paluu 65m kerhoon! Tämä oli iso juttu. Kaudella 2012 viiden kilon moukari
lensi lähes jatkuvasti yli 65m. Sen jälkeenhän vaivat esti kehityksen enkä ole
kisoissa heittänyt millään välineellä niin pitkälle sen jälkeen. Edellinen 65m
ylitys tuli 17.8-2012! Kesti siis yli kuusi vuotta (tai 2197 päivää) palata
samalle tasolle. Jokainen, joka on tehnyt tosissaan kuusi vuotta töitä savutakseen
jotain tietää, että onnistuminen tuntuu ihan kivalta!
Heittoymmärrys! Tämä on ehkä kovin juttu. Olen vuoden vanhempi ja ymmärrän
jälleen kerran vähän enemmän moukarinheitosta. En kuitenkaan tunne olevani
valmis, vaikka olen tehnyt tätä juttua jo 13 vuotta. Olen kuitenkin mennyt
eteenpäin. Ymmärrän sekä tekniikkaa, että fysiikkaa paremmin! Tästä on hyvä
jatkaa!
Siinä! Neljä
positiivista asiaa saa riittää. Joku roti nyt kuitenkin! Tästä blogista ei saa
tulla yltiöpositiivista fitnesshömppää. Tässä puhutaan pelkkää vakavaa asiaa! Yritän
kuitenkin jatkossa olla entistä iloisempi keskinkertaisuudessani. Kohta alkaa
uusi treenikausi. Mahdollisuus kehittyä.
Vaihdoin junaa Tampereella. Nyt on jopa naama suunnattu Jyväskylään päin! Hyvää syksyä kaikille!
Eteenpäin!
