Tiedätte sen
tunteen. Katsotte moukarinheittoa. Ei ole väliä jos katsotte sitä paikanpäällä,
tai kotisohvalta. Näette kentän. Siinä on sektori, ja metriviivoja. Aina kun
moukari ylittää jonkun uuden viivan niin vatsapohjassa hypähtää silleen
kivasti. Satutte ehkä ääntelemään, varovasti, mutta innokkaasti. Viivan
ylittäminen on aina hieno juttu. Olkoon sitten karsintaraja, 70m viiva tai 80m
viiva. Se tarkoittaa, että jokin tavoite on saavutettu. Tulevana kesänä
tavoittelen itse muutaman virtuaalisen viivan ylittämisestä. Jotkut tulokset
vaan merkitsevät enemmän kuin toiset. Näiden tulosten takana on aina syvempi
tarina. Näiden tarinoiden ansiosta harrastan urheilua! Tässä ovat minun tulevan
kesän tulostavoitteet, ja tarinat niiden takana!
62,73m
Nykyinen
ennätykseni. Aina kun tekee oman ennätyksen niin voi olla kohtuullisen
tyytyväinen. Tämä tulos pitää parantua roimasti kesän aikana. En kuitenkaan
keskity niin paljon itse PB tulokseen. Tärkein on että 10 parhaan tuloksen
keskiarvo nousee. Se tulos kuvastaa omaa tasoani paljon paremmin. Se tulos on
tällä hetkellä: 60,70m.
62,81m
Kuvitelkaa
tilanne. Istutte baaritiskillä. Katsotte kadehtien lähellä olevaa lätkänpelaajaa.
Joku ihan surkea, hikinen, nelosketjun häärääjä. Mutta silti hän kerää kaikkien
naisten huomion. Jostain syystä roikkuva, ja harvinaisen jäykkä, lantio herättää
naisten huomion. Vai onko se, rikki nuuskattu, löysästi roikkuva ylähuuli, joka
kiinnostaa sitä toista sukupuolta? Tiedätte että teillä ei ole mitään saumaa
noita ominaisuuksia vastaan. Istutte yksin, syleilen oluttuoppianne. Harmittaa.
Ette edes voi sanoa että olette historian 100 parhaan suomalaisen
moukarinheittäjän joukossa. Siinäpäs olisi väkevä iskurepliikki! Mutta
vallitettavasti olette sijalla 101. Liekki roihahtaa. Ensi kesänä on
murtauduttava sadan parhaan joukkoon! Juha Ravalt, joka on nyt sijalla 100,
tuloksella 62,81m saa tyytyä kohtaloonsa! Hän tulee tippumaan sadan parhaan
ulkopuolelle! Hänen menesty vuotensa baareissa on ohi! Ja lätkänpelaajakin,
roikkuvine lanteineen, saa olla varuillaan. Kohta se nelosketjunpaikka ei
olekaan niin arvokas!
63,19m
Oletteko koskaan
tunteneet että olette syntyneet väärään aikaan? Minä olen.. Minä olisin
nimittäin voinut olla moukarinheiton Olympiavoittaja, Helsingissä, 1952. Koko
kansakunta olisi voinut kohahtaa, kun olisin ohittanut unkarilaisen, Josef
Chermanekin, joka kyseisissä kisoissa heitti historian ensimmäisen 60m kaaren.
Valitettavasti olen syntynyt väärään aikaan, ja ainoa kerta, kun joku sattuu kohahtaa
minulle, on jos vahingossa kävelen liian lähelle yleisurheilukenttää,
moukareideni kanssa. Silloin ihan pihalla oleva kentänhoitaja kohahtaa: hiekkakentälle
MARS!
Oli miten oli.
Minua vähän huvittaa verrata että milloin olisin vielä pärjännyt tuloksillani.
1956 otettiin olympiakultaa, Melbournessa, tuloksella 63,19m. Sen tuloksen
ylittäminen olisi ihan hauska juttu. Totta kai tajuan, että tällaisessa
vertailussa ei ole mitään järkeä. Mutta tämä kuitenkin todistaa sen, että itse
tuloksilla ei ole itseisarvoa. Tulosten arvo tulee siitä, mitä niillä voi
saavuttaa! Ja nykyään pitää heittää vähän pidemmälle, jos haluaa saavuttaa
jotain arvokasta!
63,50m
Tulevan kesän
alle 23 vuotiaiden EM-kisojen virallinen tulosraja. Tällä rajalla ei ole mitään
merkitystä, koska SUL raja on paljon kovempi. Pieni merkkipaalu, mutta turha
hehkuttaa ylitystä!
63,66m
Tässä tuloksessa
on sitten reilusti mainetta, ja kunniaa! Harjoitusryhmän herruus on pelissä!
Olen jo monta vuotta ollut tietoinen siitä, että tämä on se tulos, mitä haluan
lyödä! Tulos 63,66m on nimittäin valmentajani ennätys. Sen heittämällä olisin
treeniryhmän, harvinaisen epävirallinen, ykkösheittäjä. Pitää kuitenkin olla
varuillaan. Takanani löytyy haastaja. Kolme vuotta nuorempi treenikaverini
tavoittelee samaa tulosta. Ja hän voi hyvinkin heittää sen. Kesän mittelöistä
tulee kovia ja totisia. Tämä ei ole leikin asia! Mutta treenikaveri on sen
verran rehti kaveri, että syksyn tullen hän tulee nöyränä toteamaan häviönsä.
Tavoitteena treeniryhmän herruus!
65,00m
Tällä tuloksella
voidaan jo haastaa muita heittäjiä, eikä vaan nelosketjun lätkäpelaajat.
Ensinäkin 65m on siitä arvokas, että arvokisoissa on aina viiva 5m välein. Ja
aina kun ylittää uuden viivan niin molemmat aamukarsintaa seuraamaan tulleet,
taputtaa väsyneen iloisesti. Uuden viisimetrisen ylittäminen on aina kova
juttu.
Yleisurheilussa
on myös seuraliiga. Se toimii vähän kuin Jääkiekon SM-liiga, sillä erotuksella
että suurin osaa harrastajistakaan eivät ole tietoisia liigan olemassaolosta. Kyseessä on kuitenkin seurojen välinen
kilpailu. Urheilijat voivat kerätä pisteitä seuralleen sekä tuloksillaan, että
saavutuksillaan. Itse olen tällä hetkellä seitsemän pisteen heittäjä. Sen potin
saa, kun heittää 60m. Tavoitteena on nostaa pistesaldoani 9 pisteeseen. Se vaatisi
sen 65m ylityksen. Seurani, Sjundeå IF, oli muuten sijalla 32 viime kesän
seuraliigassa.
Tällä kyseisellä
tuloksella on myös kolmas merkitys. Tulevana kesänä järjestetään nimittäin
moukarimarkkinat Seinäjoella! Toisella nimellä niitä kutsutaan Kalevan
Kisoiksi. SM-kisojen A-raja on 65m. Minun pitäisi päästä mukaan kisoihin jo
nykyisellä ennätykselläni, rankingin perusteella, mutta heittämällä 65m olisin
sata varma. Kyseisellä tuloksella voisin myös kamppailla finaalipaikasta.
Eletään jännittäviä aikoja!
67,00m
Tähän tulokseen
on ladattu paljon energiaa. SUL raja u23 EM-kisoihin. Olisi minulle ensimmäiset
arvokisat! Tämän ylittäminen ei tarkoita suoraa lentolippua Puolaan, mutta
tämän heittämällä saa luvan taistella kisapaikoista! Parhaimmassa tapauksessa
arvokisareissu vaatii 70m ylitystä. Siinä olisi jo sopivasti haastetta. Kesä
näyttäköön. Mikään ei ole ratkaistu vielä!
67,10m
Tällä tuloksella
olisi irronnut olympiakultaa, Rooman kisoissa, 1960!
68,04m
Tämä tulos on
herättää paljon tunteita. Moukariuraani voi jakaa kahteen osaan. Käännekohta
tapahtui 19.6-2012. Se oli minulle suuri päivä. Silloin heitin ennätykseni
68,04m viiden kilon moukarilla. Urani oli ollut nousujohteinen tähän päivään asti.
Kaikki oli ollut helppoa ja kivaa. Tämän jälkeen kaikki meni päin helvettiä…
Ensin meni tekniikka sekaisin. Sitten aloin saada pikkuongelmia polvien yms.
kanssa. Ja vuotta myöhemmin, keväällä, selkä sanoi sopimuksen irti. Kesä 2012
piti olla se kesä milloin tulisin heittää yli 70m... Siitä tuli kuitenkin
käännekohta urallani. Tästä vaikeudet alkoivat. Teen vieläkin töitä niiden
vaikeuksien ylittämiseksi. 68,04 heittäminen olisi todella kova juttu. Voi olla,
että kaikki eivät ymmärrä miten tärkeää se on. Se olisi vapautus. Se olisi
palkinto siitä, että kannatti jatkaa niinkin turhanpäiväisen harrastuksen, kuten
moukarinheiton, harrastamista! Voisin jatkaa sitä nousukiitoa, mitä loppui
2012. Odotan innolla sitä päivää, kun tämä toteutuu. Maltilla vaan eteenpäin!
69,74m
Tokyon
olympiakultaa, 1964, irtosi tällä tuloksella. Luulenpa pahasti, että samalla
tuloksella ei pärjää kolmen vuoden päästä, kun kisat palaavat samaan
kaupunkiin.
70m+
Siinä se sitten
on. 70m on seuraava suuri merkkipaalu. Uusi kymmenluku on aina kova juttu. Sen
aika koittaa, kun olen valmis siihen. Nämä muutkin tulokset eivät tule väkisin.
Pitää tehdä kovasti työtä, niin voin ehkä saavuttaa niitä. Minä kuitenkin
haluan rakentaa itselleni pientä porkkanaa. Tykkään jos tulosten takana on
pientä tarinaa. Mielenkiinnolla odotan tulevaa kesää. Mihin pystyn? Onnistunko
nujertamaan lätkänpelaajien ylivallan baaritiskillä? Saavutanko treeniryhmäni
herruuden? Entä muut tavoitteet? Aika näyttää. Jännittävä kesä on ovella.
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti