Lomapäivä! Tai oikeastaan: lomapäiviä! Ylimenokauteni on täydessä vauhdissa. Henkilökohtaisesti se
on tarkoittanut muuttoa uuteen kaupunkiin ja opiskelujen aloittamista. Nykyään asun
Jyväskylässä ja opiskelen Liikuntatieteitä yliopistossa. Tässä on sen verran
paljon uutta, että pieni reeniloma osui hyvään paikkaan. Nyt on kuitenkin hyvä
hetki tehdä pieni yhteenveto kaudesta, ja samalla suunnata katse eteenpäin
kohti tulevaa kautta.
Hypätäänpä ajassa
vuosi taaksepäin. Silloin tilanne oli vähän erilainen kuin mitä se on nyt.
Aloitin treenikauden liian kovaa ja heti ekojen päivien jälkeen iski sellaiset
kivut, että jos en olisi asunut kotona niin olisi tullut äitiä ikävä.
Pahimmillaan jouduin kävelemään kepeillä koska selkä ja toinen jalka olivat niin
kipeä, että siihen ei voinut laittaa mitään painoa. Pahimpana päivänä ei edes
kepeillä liikkuminen tahtonut onnistua. Näistä lähtökohdista aloin sitten rakentaa
kautta.
Päätin että annan
moukarinheitolle vielä yhden mahdollisuuden. Viidessä vuodessa pitäisi rakentaa
tästä raakileesta moukarinheittäjää. Tämä suunnitelma päättyy siis kauteen
2020. Silloin moukarin pitäisi lentää vähintään 70m-75m. Jos onnistun tässä
niin jatkan uraani niin kaukan kuin on mahdollista. Jos en onnistu niin alan
vaikka keräämään postimerkkejä. Se on kuitenkin sen verran tylsä harrastus,
että parasta olisi vaan heittää pitkälle!
Viiden vuoden
suunnitelman ensimmäinen kausi (eli tämä) oli todella tärkeä. Tarkoituksena oli
katsoa jos kroppa ollenkaan kestää harjoittelua. Ilokseni voi sanoa että: KYLLÄ
KESTI! Onhan se totta että kaikkien ongelmien jälkeen pitää olla tarkkana sen
kanssa mitä tekee, ja miten paljon. Pitää jatkuvasti kuunnella kroppaa, ja
reagoida sen mukaan. Tämähän on toki urheilijalle ihan normi puuhaa, joten ei
mitään erikoista sen suhteen.
Kauden aikana
osallistuin 15 kilpailuun. Se on minun kohdallani aika paljon. Viimeksi olen
kilpailut enemmän vuonna 2012. Olen (lähes) koko kesän pystynyt valmistautumaan
kisoihin, ja muutenkin treenaamaan täysin ongelmitta. Viimeksi kun pystyin
tekemään näin oli vuonna 2011. Oli jo aikakin!
Kauden tavoite
oli nostaa 10 parhaan tuloksen keskiarvo päälle 60m. Kauden alussa se tulos oli
56,55m. Onnistuin tavoitteessani, ja keskiarvoni on tällä hetkellä 60,379m. Oma
ennätykseni on myös parantunut lukemista 59,10m tulokseen 61,94m. Harmittaa
että en pystynyt parantamaan ennätystä vielä enemmän. Kauden aikana minulla oli
muutamia heittoja jotka kertomuksien mukaan mahdollisesti olivat pidempiä.
Harmi vaan että lippumies heilutti punaista lippua näissä heitoissa... Tärkein
on kuitenkin se, että taso on noussut. Ja vajaan 4m lisää tuloskeskiarvoon on
ihan ok.
Kauden
suunnittelussa onnistuin kohtuullisesti. Tein ennätykseni kauden
pääkilpailussani (SM22). Onnistuin saavuttamaan paikan Kalevan Kisoihin ja heitin
debyytissäni normituloksen (vähän alle 60m). Tavoitteena oli
loppuilpailupaikka, mutta tällä kertaa on vaan myönnettävä, että oma taso ei
riittänyt. 14. sija ei ole hyvä, mutta sen kanssa voi elää! Sain myös kauden
aikana osallistua aikuisten eliittikisoihin ensimmäistä kertaa. Siitäkään
kisasta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli.
Nyt on aika
katsoa eteenpäin. Viiden vuoden suunnitelmani päättyy siis vuoteen 2020. Se on
myös olympiavuosi! Nyt te kaikki varmaan mietitte, että ei kai nyt joku 60m
harrastaja oikeasti luule pääsevänsä olympialaisiin?! Lyödäänpä faktat tiskiin.
Olympialaisiin otetaan mukaan (nykysäännöillä) 32 heittäjää. Minä olin tällä
kaudella maailmantilaston sijalla 420. Jotta pääsisin olympialaisiin niin
tulostasoni pitäisi olla 75m nurkilla. Tasoni on nyt siis n. 60m. Tarvitaan siis
15m lisää. Eli 3,75m/vuosi (tällä kaudella taso nousi 3,83m). Eli minun pitää ohittaa
400 heittäjää ja parantaa tulostani lineaarisesti n. 4m/vuosi. Minä ajattelin
tehdä työn, ja katsoa mihin se riittää. Te voitte samaan aikaan pohdiskella
mitä sana ”realismi” tarkoittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti