Miespuolisia moukarinheittäjiä on tällä kaudella ollut historiallisen vähän. Kärkipään osalta homma on hanskassa, koska olemme monella laajan tason mittareilla maailman kärkipäässä, mutta harrasteheittäjien määrä vähenee vuosi vuodelta huolestuttavaa vauhtia!
Tämä toki johtunee useammasta tekijästä, mutta yksi suuri
ongelma lienee se, että meidän lajistamme puuttuu tasoitussarjat! Jalkapallossa
esimerkiksi seiskadivarin jätkät pelaavat seiskadivarin jätkiä vastaan, mutta
moukarissa jokaisen harrastajankin kovin vastustaja on Ethan Katzberg!
Liikuntapedagogiikkaa opiskellessani puhuttiin usein itsemääräämisteoriasta. Kyseinen teoria on Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin luoma teoria ihmisen motivaatiosta. Sen ydin perustuu siihen, että ihminen tarvitsee kolme asiaa voidakseen hyvin ja ollakseen motivoitunut.
- Autonomia:
Ihminen saa itse päättää mitä tekee ja kuinka paljon ilman ulkoista
pakottamista
- Kykenevyys:
Ihminen kokee olevansa hyvä siinä mitä tekee ja saa asioita
aikaiseksi sekä onnistumisen kokemuksia.
- Yhteenkuuluvuus:
Ihminen on osana porukkaa, josta hän välittää ja missä hänestä
välitetään. Eli vahva sosiaalinen yhteys ympärillä oleviin ihmisiin.
Yleisurheilussa ykkönen ja kolmonen toteutuu, mutta kakkonen
ei. Meidän lajissamme pätevyyden kokemukset tulevat selkeimmin esille tekemällä
henkilökohtaisen ennätyksen, voittamalla kisoja tai olemalla tilaston
kärkipäässä. Tämähän ei ole kovin helppoa…
Oma ennätykseni on esimerkiksi heitetty kaudella 2018.
Kykenevyyden tunnetta ei siis ole ollut kovin usein tarjolla. Ennätykseni
jälkeen olen kilpaillut 58 kertaa ja voittanut näistä kuusi (voittoprosentti
10,3 %). Suurin osa voitoista ovat kuitenkin pikkukisoista valtavine
tasoeroineen, joten itse voittamisestakaan ei tule suoraa kykenevyyden
tunnetta. Oma pätevyyden tunne tuleekin siitä, että kykenen ylläpitämään tason
millä pääsee Kalevan Kisoihin.
Kalevan Kisoihin otetaan kuitenkin ainoastaan maan 20
parasta heittäjää ja itse olen suunnitellut koko elämäni sen ympärille, että
pääsisin niihin kisoihin. Mitä hupiharrastajalle sitten on lajissamme tarjolla?
Aika vähän sanoisin…
Onhan meillä seuraliigan pistetaulukko missä keräät pisteitä
seurallesi (35m = 1 piste, 44m = 2 pistettä jne.), mutta muuten ei ole oikein
mitään pätevyyden tunnetta tarjolla alle 55 metrin heittäjille.
Palloilulajeissa on paljon parempi rakenne. Miesten jalkapallossa esimerkiksi on tällä kaudella seitsemän divisioonaa tarjolla ja läntisessä seiskassa käytiin tiukka mestaruustaistelu Harrastefutis-Nokia ja AC Darran välillä! HFN veti lopulta voiton ja saivat olla sarjansa kauden paras joukkue. Kauteen mahtui 10 voittoa ja peräti 53 raivoisasti juhlittua maalia. Eli HFN pelaajat ovat voittaneet enemmän otteluita tänä kesänä, kuin mitä minä olen voittanut kisoja edellisinä viitenä kesänä. En silti jaksa uskoa, että koko HFN joukkue on panostanut 100% jalkapalloon edelliset 15 vuotta. Eikä tarvitsekaan, kun kyse on harrasteurheilusta!
Lähes kaikki joukkueet seiskadivarissakin saivat voittaa tällä kaudella! |
Ehdotan, että yleisurheilukin ottaisi divarijärjestelmän käyttöön, jotta entistä useampi saisi onnistumisen kokemuksia ja motivaatiota harrastaa.
Toteuttaisin muutoksen seuraavalla tavalla:
---
- Kalevan Kisat: Kauden 20 parasta ovat edelleen SM-tason urheilijoita ja tähtäävät Kalevan kisoihin!
- 1-divari (20 urheilijaa)
- 2-divari (20 urheilijaa)
:
:
:
- X-divari (Alin sarjataso. Numero riippuu harrastajamäärästä. Vähintään 20 urheilijaa)
---
Kalevan Kisojen ulkopuolelle jääneet heittäjät osallistuvat
sitten divarijärjestelmään. Jokaisessa divarissa on 20 heittäjää ja edellisten
kahden kauden paras tulos määrää sen mihin divariin pääset tulevalla kaudella.
Divarissa kerätään pisteitä WA pistetaulukon mukaan (vähintään 5 kilpailua / kesä)
kiertäen eri paikkakuntien tavallisia kilpailuja.
Harrastaja voi sitten seurata netissä, kuinka hän pärjää
omassa divarissaan ja kauden päätteeksi jokaisen divarin 12 parasta pääsisi divarihuipentumaan
missä ratkotaan jokaisen divarin mestari ja mestareille jaetaan kunnian lisäksi hienot palkinnot. Tällä tavalla myös vuositilastossa
sijalla 100 oleva voi verisesti taistella mestaruudesta läpi kesän ja ehkä
saada onnistumisen kokemuksia voittamalla vitosdivarin huipentuman!
Tämä tekstihän on käsittänyt enimmäkseen moukarinheittoa,
mutta ajatukseni olisi, että divarijärjestelmä olisi koko kansallisen
yleisurheilun runko ja urheilijamäärät divareissa pitäisi vaan sitten soveltaa
lajikohtaisesti. Divarihuipentumissa olisi sitten kaikki lajit mukana, jotta
saisimme hienoja urheilujuhlia ympäri suomen koko kesän kestäneen tiukan
pistetaistelun kruunuksi.
Tällainen järjestelmä voisi mielestäni edistää koko lajimme
elinvoimaa ja harrastepohjaa.
Elinvoimainen laji tarvitsee motivoituneita harrastajia!
Mitä mieltä olet?
Voisiko tämän tyyppinen järjestelmä toimia yleisurheilussa?
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä
Eteenpäin!