sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Yleisurheilu on surkea harrastus!

Miespuolisia moukarinheittäjiä on tällä kaudella ollut historiallisen vähän. Kärkipään osalta homma on hanskassa, koska olemme monella laajan tason mittareilla maailman kärkipäässä, mutta harrasteheittäjien määrä vähenee vuosi vuodelta huolestuttavaa vauhtia!

Tämä toki johtunee useammasta tekijästä, mutta yksi suuri ongelma lienee se, että meidän lajistamme puuttuu tasoitussarjat! Jalkapallossa esimerkiksi seiskadivarin jätkät pelaavat seiskadivarin jätkiä vastaan, mutta moukarissa jokaisen harrastajankin kovin vastustaja on Ethan Katzberg!


Liikuntapedagogiikkaa opiskellessani puhuttiin usein itsemääräämisteoriasta. Kyseinen teoria on Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin luoma teoria ihmisen motivaatiosta. Sen ydin perustuu siihen, että ihminen tarvitsee kolme asiaa voidakseen hyvin ja ollakseen motivoitunut.

  1. Autonomia: Ihminen saa itse päättää mitä tekee ja kuinka paljon ilman ulkoista pakottamista
  2. Kykenevyys: Ihminen kokee olevansa hyvä siinä mitä tekee ja saa asioita aikaiseksi sekä onnistumisen kokemuksia.
  3. Yhteenkuuluvuus: Ihminen on osana porukkaa, josta hän välittää ja missä hänestä välitetään. Eli vahva sosiaalinen yhteys ympärillä oleviin ihmisiin.

Yleisurheilussa ykkönen ja kolmonen toteutuu, mutta kakkonen ei. Meidän lajissamme pätevyyden kokemukset tulevat selkeimmin esille tekemällä henkilökohtaisen ennätyksen, voittamalla kisoja tai olemalla tilaston kärkipäässä. Tämähän ei ole kovin helppoa…

Oma ennätykseni on esimerkiksi heitetty kaudella 2018. Kykenevyyden tunnetta ei siis ole ollut kovin usein tarjolla. Ennätykseni jälkeen olen kilpaillut 58 kertaa ja voittanut näistä kuusi (voittoprosentti 10,3 %). Suurin osa voitoista ovat kuitenkin pikkukisoista valtavine tasoeroineen, joten itse voittamisestakaan ei tule suoraa kykenevyyden tunnetta. Oma pätevyyden tunne tuleekin siitä, että kykenen ylläpitämään tason millä pääsee Kalevan Kisoihin.

Kalevan Kisoihin otetaan kuitenkin ainoastaan maan 20 parasta heittäjää ja itse olen suunnitellut koko elämäni sen ympärille, että pääsisin niihin kisoihin. Mitä hupiharrastajalle sitten on lajissamme tarjolla? Aika vähän sanoisin…

Onhan meillä seuraliigan pistetaulukko missä keräät pisteitä seurallesi (35m = 1 piste, 44m = 2 pistettä jne.), mutta muuten ei ole oikein mitään pätevyyden tunnetta tarjolla alle 55 metrin heittäjille.

Palloilulajeissa on paljon parempi rakenne. Miesten jalkapallossa esimerkiksi on tällä kaudella seitsemän divisioonaa tarjolla ja läntisessä seiskassa käytiin tiukka mestaruustaistelu Harrastefutis-Nokia ja AC Darran välillä! HFN veti lopulta voiton ja saivat olla sarjansa kauden paras joukkue. Kauteen mahtui 10 voittoa ja peräti 53 raivoisasti juhlittua maalia. Eli HFN pelaajat ovat voittaneet enemmän otteluita tänä kesänä, kuin mitä minä olen voittanut kisoja edellisinä viitenä kesänä. En silti jaksa uskoa, että koko HFN joukkue on panostanut 100% jalkapalloon edelliset 15 vuotta. Eikä tarvitsekaan, kun kyse on harrasteurheilusta!

Lähes kaikki joukkueet seiskadivarissakin saivat voittaa tällä kaudella!

Ehdotan, että yleisurheilukin ottaisi divarijärjestelmän käyttöön, jotta entistä useampi saisi onnistumisen kokemuksia ja motivaatiota harrastaa. 

Toteuttaisin muutoksen seuraavalla tavalla:

---

- Kalevan Kisat: Kauden 20 parasta ovat edelleen SM-tason urheilijoita ja tähtäävät Kalevan kisoihin!

- 1-divari (20 urheilijaa)

- 2-divari (20 urheilijaa)
:
:
:
- X-divari (Alin sarjataso. Numero riippuu harrastajamäärästä. Vähintään 20 urheilijaa)

---

Kalevan Kisojen ulkopuolelle jääneet heittäjät osallistuvat sitten divarijärjestelmään. Jokaisessa divarissa on 20 heittäjää ja edellisten kahden kauden paras tulos määrää sen mihin divariin pääset tulevalla kaudella. Divarissa kerätään pisteitä WA pistetaulukon mukaan (vähintään 5 kilpailua / kesä) kiertäen eri paikkakuntien tavallisia kilpailuja.

Harrastaja voi sitten seurata netissä, kuinka hän pärjää omassa divarissaan ja kauden päätteeksi jokaisen divarin 12 parasta pääsisi divarihuipentumaan missä ratkotaan jokaisen divarin mestari ja mestareille jaetaan kunnian lisäksi hienot palkinnot. Tällä tavalla myös vuositilastossa sijalla 100 oleva voi verisesti taistella mestaruudesta läpi kesän ja ehkä saada onnistumisen kokemuksia voittamalla vitosdivarin huipentuman!

Tämä tekstihän on käsittänyt enimmäkseen moukarinheittoa, mutta ajatukseni olisi, että divarijärjestelmä olisi koko kansallisen yleisurheilun runko ja urheilijamäärät divareissa pitäisi vaan sitten soveltaa lajikohtaisesti. Divarihuipentumissa olisi sitten kaikki lajit mukana, jotta saisimme hienoja urheilujuhlia ympäri suomen koko kesän kestäneen tiukan pistetaistelun kruunuksi.

Tällainen järjestelmä voisi mielestäni edistää koko lajimme elinvoimaa ja harrastepohjaa.

Elinvoimainen laji tarvitsee motivoituneita harrastajia!

Mitä mieltä olet?

Voisiko tämän tyyppinen järjestelmä toimia yleisurheilussa?

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Romahdus!

Syksy 2022 oli suurten muutosten aikaa. Monen hankalan vuoden jälkeen vaihdoin valmentajaa, kotikuntaa ja siirryin puolipäivätyöhön. Olin todella innoissani, koska kokonaisuus tulisi mahdollistamaan nousemisen uudelle tasolle kohti 70 metriä!

Kaksi vuotta on nyt mennyt ja tulokset löytyvät tilastopajasta! Se 70 metrin heitto on vielä heittämättä ja edellisestä 60 metrin heitostakin on yli vuosi… Tällä kaudella tein urani heikoimman Kalevan Kisat suorituksen enkä ole mahtunut Motonet GP osakilpailuun yli kahteen vuoteen…

Kaiken kruunaa sen, että en ole vaan menettänyt sijoituksia World Athleticsin rankingissa, vaan minut on heitetty ulos koko rankingista, koska olen liian huono (listalle mahtuu maailman 400 parasta mörssäriä)…

Tässä seurassa laitoin kauden 2024 pakettiin

On tietyllä tavalla mielenkiintoista muistella Jyväskylän vuosia (2017-2022) jolloin koin, että minulla oli todella paljon ongelmia ja siitä huolimatta heitin lähes aina 60 metriä. Näinä vuosina heitin 72 kilpailua ja ainoastaan kuudessa jäin alle 60 metriä. Kolmella kaudella en jäänyt kertaakaan kisassa alle kyseisen viivan. Koin jopa, että alle 60 metrin tasolle tippuminen on käytännössä mahdottomuus, kunhan vaan harjoittelen säännöllisesti. Ja siksi nousu paremmalle tasollekin olisi helppoa, kunhan välttäisin ongelmia!

No nyt olenkin sitten tippunut sille tasolle mitä pidin mahdottomuutena. Viime kaudella alkaneen entistä oudompien ongelmien putki on todellakin vienyt terävimmän terän meikäläisen urheilulta. Olen kerta toisensa jälkeen yllättynyt siitä kuinka monella tavalla hommat voivat mennä mönkään.

Iriitti, koronavirus, akuutti kielitulehdus, norovirus, useat reumakipujaksot, keuhkokuume, välilevyn pullistuma ja muutama selkäkramppi. Siinä on kuluneen reilun vuoden lista pienistä haasteista.

 Eli voinee todeta, että iso käänteentekevä ero urallani oli heittotreeni kesällä 2023, jolloin silmäni tuntui vähän kuivalta (joka osoittautui Iriitiksi)… Sen treenin jälkeen tulostasoni on lievästi sanottuna romahtanut!

11 kilpailun keskiarvo ennen iriittiä: 61,47 m

11 kilpailun keskiarvo iriitin jälkeen: 55,87 m

Silmäsairaushan vaikutti ainoastaan viime kauteen, mutta kuten huomaamme, niin sen jälkeisten säätöjen myötä on ollut hiukan haasteita saada moukaria lentämään oikein mihinkään. En ole esimerkiksi tätä blogia kirjoittaessa pystynyt harjoittelemaan kunnolla moneen kuukauteen. Tämä selittänee, miksi tämä kausi meni niin heikosti.

Mitkäs olivat sitten kuluneen kauden hyvät hetket? Eihän niitä todellakaan ollut useita, mutta talvella tehty rinnalleveto ennätys (vanha vuodelta 2017) ja Kalevan Kisat osallistumisputken jatkuminen (yhdeksäs osallistuminen) lienevät jonkinlaisia onnistumisia. Eiväthän ne isoa kuvaa paranna, mutta ainaha ne vähän lämmittävät!

No entä sitten tulevaisuus? Nyt on suurella todennäköisyydellä sellainen tilanne, että en tule ikinä heittämään moukaria haluamilleni mitoille. Haluan kuitenkin nähdä, mikäli pystyisi urheilemaan paremmin, jos saan selkärankareumani kuriin lääkityksellä. Tämä motivoi jatkamaan ainakin yhden kauden verran. Olisi ikävä lopettaa näin surkeaan suoritukseen. En ole vielä valmis moukarinheittäjänä!

Suuri kiitos kauden 2024 yhteistyökumppaneille! Talous 55 metrin moukaristina ei tosiaankaan ole ruusuinen, mutta yhteistyökumppaneiden avulla on ollut vähän helpompaa pärjätä seuraavaan palkkapäivään. Kiitos myös lähipiirille, valmentajalleni ja kisakumppaneilleni.

Homma jatkuu kaudella 2025!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café