Hallikausi on
alkanut. Minua se ei tosin paljon kiinnosta, koska olen moukarinheittäjä.
Kilpailukausi kuitenkin tarkoittaa, että IAAF:n uudet säännöt otetaan käyttöön.
Kenttälajeissa ehkä merkittävin muutos on, että kansainvälinen
yleisurheiluliitto meni muuttamaan kenttälajien suoritusaikoja. Jatkossa heitoissa
ja hypyissä (paitsi seipäässä) on ainoastaan 30sekuntia aikaa tehdä suoritus. Ennen sitä aikaa
oli 1 minuuutti. Muutoksessa ei ole mitään järkeä! Tässä perustelen miksi!
Aloitetaan ensin
lukemalla sääntökirjaa. Se on aika monimutkaista tekstiä, ja vieläpä
kirjoitettu Lontooksi. Mutta kaikki pakkoruotsin vastustajat hokevat aina, että
englanniksikin pärjää, joten kieli ei varmaan tuota tässä ongelmaa!
Käytännössähän
homma toimii moukarissa seuraavasti. Ennen heittosuoritusta lajijohtaja
varmistaa, että heittäjän suosima väline on palautettu ulkokentältä. Välillä
toimitsijoilla kestää, jos esimerkiksi kaikki haluavat heittää samalla
välineellä. Toimitsijat ovat kuitenkin yleensä ahkeria ja innokkaita, kuten
alla olevalta videolla näkyy! Tuo tyttö oli muuten suunnilleen moukarivarren
pituinen, mutta seitsemän kilon lekat palautettiin silti lähes ennätystahtiin!
Kun väline on heittäjän näpeissä, niin hänelle annetaan heittolupa. Nyt on siis 30sek aikaa aloittaa suoritus! Ongelma vaan on, että vielä on paljon asioita tekemättä… Nyt on kiire!
Tässä on minun
heittorutiinini:
- Kävelymatkaa rinkiin on +/- 10m
- Ennen rinkiin menoa putsaan kengänpohjia rättiin tai mattoon
- Ringin sisäpuolella varmistan, että pitoa löytyy
- Mahdollisesti puhdistan rinkiä rätillä
- Sen jälkeen aloitan viimeisen keskittymisen ja pään tyhjennyksen
- Varmistan, että ulkokenttä on valmis
- Kävelen takareunukseen
- Asetan jalat lähtöasentoon
- Työnnän lantion eteen, ja asetan sen lähtöasentoon aktivoiden pakaroita ja keskivartaloa
- Otan kiinni moukarista vasemmalla kädellä
- Rullaan minun T-paidan vasenta hihaa ylös (älkää kysykö miksi!!!)
- Tartun moukariin molemmilla käsillä
- Heitto alkaa!
Sääntö sanoo,
että heiton pitää alkaa 30 sekunnin
sisään! Eli riittää, että ensimmäinen alkupyörähdys on alkanut. Minulla
kuitenkin tämä heittosuoritus on keskimäärin kestänyt lähemmäksi 40 sekuntia…
Minun pitää siis ensi kesäksi muuttaa heittorutiiniani!
Lisäesimerkkinä
voidaan ottaa Kalevan Kisojen moukari vuodelta 2014. Videolla ajasta 4:30
eteenpäin päästään katsomaan miten kauan heittäjillä menee saada suoritus
tehdyksi!
Videolla moukarinheittäjien suoritusajat olivat (suunnilleen) seuraavat:
Saarikoski: 23sek
Laitinen: 28sek
Seppänen: 21sek
Söderberg: 37sek
Laitinen: 28sek
Seppänen: 21sek
Söderberg: 37sek
Tämä video
todistaa, että on täysin mahdollista pysyä IAAF:n asettamissa uusissa rajoissa.
Kaikki paitsi David onnistui siinä. Mutta samalla se todisti myös sen, että vaikka
suoritusaikaa on ollut minuutti, niin kukaan ei ole käyttänyt koko minuuttia
suoritukseensa (jos ei ole joutunut keskeyttämään heittoaan). Suurin osa
heittäjistä liikkuu siis jo nyt 20-40 sekunnin välillä. Tärkeää kuitenkin muistaa,
että Kuopiossa oli pieni häkki ja täydellinen keli! Tämä tarkoittaa, että
rinkiin kävely ei kestänyt niin kauan ja kenkien puhdistaminen tai ringin
kuivaus ei vienyt aikaa!
No miksipä sitten
IAAF on tehnyt tällaista typerää sääntömuutosta? Itse en ole huomannut, että
norsunluutornista olisi vuotanut selityksiä, mutta minullapa on silti arvaus.
Viime vuosina kansainvälisessä Yleisurheilussa ollaan eletty siinä uskossa,
että lajimme suurin ongelma on kisojen pituus (ei siis pituushyppy, vaan kisoihin
kulunut kokonaisaika). IAAF elää vahvasti siinä uskossa, että jos kilpailut
olisivat vaan hiukan lyhyemmät, niin keppihevosteini jättäisi elukkansa oman
onnensa nojaan ja E-Sports miljonääri heittäisi tietokoneensa ikkunasta ulos.
Kumpikin ryntäisi intoa puhkuen Yleisurheilukentälle katsomaan oman aikamme gladiaattoreita!
Tämä siis, jos kisa kestää 2h 45min. Kolmen tunnin kisa ei kiinnosta heitä. Tai
tällaiselta se liiton ajatusmaailma välillä tuntuu… Itsehän en usko, että
nuoriso (tai kukaan muukaan) välitä jos kisa on vartin pidempi tai lyhyempi.
Mutta jos tuote on surkea, niin ketään ei kiinnosta!
Ongelma vaan
tässä säästöhuumassa on, että tämä tuskinpa säästää yhtään aikaa! Se mitä
kestää esimerkiksi moukarissa on välineiden odottelu, heittojen mittaaminen, ringin
puhdistaminen (kierrosten välillä), verkkoon jäänyt väline sekä odottelu, että
takasuora olisi tyhjä juoksijoista, niin että on turvallista heittää. Nämä
kaikki elementit ovat vieläkin olemassa sääntöuudistuksen jälkeenkin. Ainut
asia mikä poistuu, on heittojen uusiminen. Tähän mennessä on ollut mahdollista
keskeyttää heitto ja yrittää uudestaan ajan sallimissa rajoissa. Tähän ei ole jatkossa
aikaa. Tämä tapahtuu yleensä keskimäärin 0-2 kertaa / kilpailu. IAAF on siis
sääntömuutoksellaan säästänyt suunnilleen 45 sekuntia!! Jokainen voi lähettää onnittelukortin
Monacon pääkonttoriin…
Sääntöuudistus on
myös epäreilu kiekonheittäjiä ja moukarinheittäjiä kohtaan. Esimerkiksi
pituushypyssä voit olla vauhdinottoradalla hyppyvalmiudessa, kun kello lähtee
käyntiin. Häkkilajeissa heittäjä on kaukana ringistä ja monta asiaa on tekemättä,
kun kello lähtee pyörimään!
Sääntöuudistusta
ei ole mahdotonta seurata. On tosiaan täysin mahdollista heittää uusittujen sääntöjen
sallimissa rajoissa. Mutta ongelma on, että sääntö vaikuttaa suorituksen laatuun.
Huippusuoritus vaatii keskittymistä! Kaikki muistaa miten esimerkiksi Stefan
Holm kosketteli itsensä sekuntikaupalla ennen omia suorituksiaan. Tämän avulla
tämä aivan liian lyhyt hyppääjä hyppäsi huikeat 240 ja saavutti Olympiakultaa.
Hän ei varmasti olisi tehnyt tällaisia suorituksia, jos ei olisi saanut
keskittyä rauhassa! Huippusuoritus vaatii aikaa! Minuutti riittää! Puoli
minuuttia on jo rajatapaus. Toivon, että IAAF ymmärtäisi tämän, ja peruisi
sääntömuutostaan mahdollisimman nopeasti!
---
Omat Kuulumiset:
Loppuun otan
vielä vapauden kehua itseäni! Teneriffan leirillä koin jotain todella
merkittävää! Harvoin on oikeasti tyytyväinen (jopa herkistynyt) olo
treenikauden keskellä, mutta nyt tapahtui jotain, mitä olen odottanut kauan!
Olen heikko
moukarinheittäjäksi. Etenkin jalkakyykky on ollut minulla ärsyttävän huono.
Selkävaivojen jälkeen se ei ole lähes kehittynyt ollenkaan. Jalkakyykky tyssäsi
keväällä 2012! Silloin tein treeneissä 2x150kg. Tämä tapahtui ensimmäisen
kerran sattumoisin samalla Teneriffan salilla silloisella etelänleirillä. Sen kevään
jälkeen on ollut niin pirusti ongelmia, että en ole kertaakaan edes päässyt
laittamaan 150kg tankoon takakyykyssä. Jokaisena keväänä olen yrittänyt, mutta
aina on joku paikka prakannut. Viime keväänä pääsin 145kg, mutta sitten paukkui
reisi!
Nyt oli kuitenkin
aika! Olin palannut samalle salille, missä viimeksi nostin painot 150 kiloon!!
Tein 4x8 kyykkysarjaa. Ensimmäisessä nousi 130kg kevyesti. Tokassa 135kg ja
kolmannessa 145kg. Sitten päätin, että nyt on aika yrittää palata siihen, mihin
kehitys tyssäsi 2012! 150kg tankoon ja eikun kyykkäämään. Neljä tuli helposti.
Kolme seuraavaa hikisesti. Kahdeksas ei sitten enää tullut. Kyykkyyn jäätiin.
Onneksi oli varmistajia. Epäonnistuminen, mutta silti merkittävä onnistuminen!
Paino ei tosiaan
ole moukaristille kummoinen. Mutta silti! Kun on tavoitellut jotain kuuden
vuoden ajan, niin sen saavuttaminen on ihan mukavaa! Kehitys loppuu
tyytyväisyyteen! En ole tyytyväinen tulokseen, mutta olen tyytyväinen siitä,
että nyt voin jatkaa niistä painoista, mihin jäin kuusi vuotta sitten!
Eteenpäin!