lauantai 4. syyskuuta 2021

Kaikkien aikojen farssi!

 Kävin reilu viikko sitten heittämässä moukaria Kalevan Kisojen karsinnassa. Turistin näkökulmasta viikonloppu Tampereella oli ihan mukava, mutta urheilullisesti suoritukseni oli sitten ikävä kyllä kaikkien aikojen farssi…

Lopputuloksena oli 15. sija tuloksella 57,10 m. Kun sääntöjen mukaan kymmenen parasta pääsee loppukilpailuun, niin kohtaloni oli karsiutuminen. Loppukilpailuun vaadittiin tulos 61,21 m. Tällä kaudella olen heittänyt sitä pidemmälle 7/8 kisoista ennen Tamperetta, mutta H-hetkellä en enää siihen pystynyt. 

Urani heikoin karsinta sijoituksellisesti, tuloksellisesti ja terveydellisesti. En oikein osaa olla tyytyväinen.

Liikunnan riemua... (Kuva: @trackpic - Olavi Kaljunen)
  

Kilpaurheilu on yksinkertainen harrastus. Onnistuaksesi kauden pääkilpailussa sinun pitää tehdä kaksi asiaa:

  - Harjoitella niin hyvin, että olet riittävän hyvä urheilija

  - Urheilla suorituskykysi ylärajoissa itse kilpailussa

Näitä kahta, kun toteuttaa, niin lopputulos on yleensä hyvä. Itse en onnistunut kummassakaan…

Valmistautuminen kisoihin ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Lapinlahden Motonet GP kisojen (17.7) jälkeen suunnitelmani oli vetää 2-3 viikon harjoitusjakso, heittää kaksi valmistavaa kilpailua, jonka jälkeen herkistelisin kuntoa kohti Kalevan Kisoja.

Toteutin suunnitelman niin, että ensin hommasin viikon pituisen selkäkrampin koko kesän vaivanneeseen kylkeen. Tämän jälkeen olin vajaat kaksi viikkoa flunssassa, jonka seurauksena kylki veti vielä enemmän jumiin. Tässä kohtaa alkoi jo olemaan vähän kiire…

Jouduin jättämään kummatkin valmistavat kilpailut väliin ja ensimmäisessä flunssan jälkeisessä treenissä seiska lensi 54 metriä. Sain kuitenkin treenikunnon yli 60 metriin kolme päivää ennen Kalevan kisoja, mutta seuraavana päivänä meninkin kramppaamaan selän uudelleen punttisalilla…

Kisapäivään mennessä selkä oli onneksi rauhoittunut, vaikka se olikin jäykkä. Aamun verkassa innostuin kuitenkin vähän liikaa ja herätin krampin uudestaan. Oli siis lähdettävä kisaan tuoreella krampilla.

Kipujen kanssa urheileminen ei ole minulle uusi asia, koska selkähän on ollut kroonisesti kipeä vuodesta 2013 lähtien. Tämä oli kuitenkin muistaakseni ensimmäinen kerta, kun yritin heittää kisaa tuoreella selkäkrampilla, enkä oikein osannut käsitellä sitä tilannetta. Tekniikka hajosi ja rentous puuttui. Liiallinen ylävartalon jännittäminen vei lopulliset tehot jaloista.

 

Meikäläisen kuudet karsinnat ja miten minulla on mennyt suhteessa karsintarajaan ja SB-tulokseen.

Huonon tuloksen hetkellä on kauhea tarve selitellä mikä meni pieleen. Isommassa kuvassa on kuitenkin todettava, että suoritukseni Kalevan Kisoissa ovat olleet tasaisessa laskussa vuodesta 2017 lähtien, kuten ylhäältä näette. Kauden parhaan tuloksen osalta onnistuin onneksi kääntämään trendiä, mutta kauden tärkeimmällä hetkellä syöksy vaan jyrkkeni.

Lopetin kauden Tampereella ja ylimenokausi on jo menossa. Nyt on hyvä hetki funtsia, mitä voisi tehdä ensi kaudella paremmin.

Selkäkramppien välttäminen lienee yksi kehityksen kohde.

Pidemmälle heittäminen lienee toinen!

Muitakin varmaan löytyy.

Eteenpäin!

 ---

YHTEISTYÖSSÄ:


Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi

Maatalouskoneita huoltava: Traktorkliniken 

Kolarikorjaamo: OY Auto Ljungqvist AB
 

--

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti