Miksi yleisurheilijat tekevät huipputuloksia pellolla?

Liettualainen junnutähti Mykolas Alekna heitti toissa yönä uuden kiekonheiton maailmanennätyksen tuulisella amerikkalaisella pellolla. Jurgen Schultin lähes 40 vuotta voimassa ollut edellinen ennätys sai siis vihdoin väistyä.

Jokainen, joka on joskus pitänyt miesten 2 kg limppua kädessä ymmärtää, että kyse on urheilullisesti älytön tulos. Tätä poskettoman kovaa historiallista hetkeä oli todistamassa kanssakilpailijat ja kourallinen lajinörttejä

Yleisurheilu on yksi maailman suurimmista urheilulajeista ja silti historiallisen kovat urheilusuoritukset tehdään pellolla ilman yleisöä! Onko tässä mitään järkeä?

Vastaan heti omaan kysymykseen: Pellolla heitetyt tulokset ovat itsestäänselvyys lajissa, missä ei valvota tuuliolosuhteita, vaikka niistä on valtava hyöty. Eli mitä kovempi tuuli sen parempi urheilutulos (toki tässäkin on pieniä poikkeuksia). Pitkiin heittoihin toki voisi teoriassa lisätä tuulirajoituksia (moukari ja keihäs myötätuulirajoitus. Kiekkoon vastatuulirajoitus), mutta se vaatisi jonkinlaisen dronen käyttöä millä voisi mitata tuulen kovuutta yläilmoissa. Tätä en itse kannata, mutta samalla pitää myöntää, että nykysäännöissä on pieniä ongelmia!

Ramonan heittopyhättö

”Peltokisaa” on hankala myydä!

Mykolas Aleknan kaltainen suoritus on todella hankalaa myydä isolle yleisölle, koska se vaatii avoimen kentän ilman häiritseviä stadionrakenteita sekä älyttömän olosuhteen. Kentällä pitää olla useampi rinki olosuhteen (myötä / vastatuulen) maksimoimiseksi. Tällaisissa olosuhteissa on vaikea luoda suurta yleisötapahtumaa. Miettikää esimerkiksi jos Usain Bolt olisi juossut maailmanennätyksiään pellon reunalla 26 katsojan edessäja kisaa oltais kuvattu riistakameralla. Voi olla, että tämä olisi vaikuttanut kyseisen herran maailmanlaajuiseen suosioon.

Onhan maailmassa toki tiettyjä stadioneita missä välillä tarjotaan kelpo olosuhteita, mutta se on tuurista kiinni, että osuuko se kisapäivälle (ja urheilijankin pitää olla huippukunnossa, sekä onnistua täydellisesti).

Karsintarajat nousevat kovemmiksi!

Arvokisojen karsintarajat asetetaan maailmantilaston mukaan. Kaikissa kolmessa pitkässä heittolajissa (kiekko, keihäs, moukari) varsin moni pääsee jossain vaiheessa kautta heittämään huippuolosuhteisiin pienellä paikkakunnalla ja näin ollen käytännössä pakottaa muitakin metsästämään näitä huipputuulia. Tuulirajoituksilla varustetut lajit (esim pikajuoksu, hypyt yms) eivät aiheuta vastaavaa tuulishoppailua. Toki monessa lajissa hakeudutaan korkealle pienemmän ilmanvastuksen perässä ja tämä johtaa vastaavaan ilmiöön.

Rahapalkinnot jaetaan epäreilusti!

Tämä näkökulma on oman pohdinnan tulos, eikä faktaa. WA on viime vuosina siirtynyt tulospistekeskeiseen yleisurheiluun ja joissain kisoissa jaetaan palkintorahojakin näiden perusteella. Pistetaulukko perustuu ainakin osittain kaikkien aikojen tilastoon ja näin ollen pitkissä heitoissa on rutkasti tuulituloksia, kun taas esim 100 metrin pisteet perustuvat pelkästään alle 2 m/s myötätuulituloksiin.

Tällä logiikalla on tyynessä kelissä helpompaa kerätä pisteitä pikajuoksussa pitkiin heittoihin verrattuna. Ja näin ollen pikajuoksijalla on myös etulyöntiasemassa, mikäli hän kilpailee rahasta heittäjää vastaan. Näin minä sen ainakin päättelisin. Saa kertoa, mikäli olen väärässä.

---

Siinä vähän pohdintaa tuuliin liittyen. Itsehän olen kolme vuotta putkeen heittänyt Kalevan Kisat rajan kovan myötätuulen ansiosta, joten en voi millään väittää vastustavani nykyisiä sääntöjä. Toki vastavuoroisesti kisa heikossa olosuhteessa harmittaa jo ennakkoon, koska se jättää niin paljon spekuloitavaa. Esimerkiksi oma ennätys (65,10 m) on heitetty käytännössä tyyneen keliin. Huippumyötäisiin sama heitto olisi voinut lentää 66 – 67 metriä (tuulen hyöty moukarissa: 2 m/s = n. 0,5 m 80 m heitossa).

Näitä 66 – 67 metrin heittoja lähdenkin tavoittelemaan tulevana kesänä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kausiennakko!

Tasan kuukauden päästä olisi aika aloittaa kilpailukausi Tammelan tour de hammer osakilpailussa! Ikkunan ulkopuolella puhaltaa talvimyrsky ja miehen kuntokin on pahemman kerran jäässä. Ulkoheittoja on takana alle 15 (parin kuukauden takaa) ja Vaasan ulkoheittopaikkojen valmistelu käyttökuntoon odottaa lämpimämpiä kelejä.

Tilanne on siis kaikin puolin hallinnassa!

Ulkoratakausi lähestyy!

Tuleva kilpailukausi on erikoinen tällaiselle kansallisen tason harrastelijalle. Mikäli en jonkun keskikovan suonenvedon seurauksena ylitä Pariisin olympiarajaa toukokuussa, niin tulen heittämään kauden pääkilpailun jo kesäkuun lopussa. Vaasan Kalevan Kisojen jälkeen on muutama muu suht merkittävä kilpailu peräkkäin, mutta heinäkuun loppupuolesta eteenpäin on periaatteessa ainoastaan pikkukisoja tarjolla.

Etupainoinen kilpailukalenteri luo pienimuotoisen stressimomentin, koska virheiden jälkeen on vielä suurempi kiire palata kuntoon. Karu esimerkki tästä on minun sairaalaseikkailuni kielen kanssa reilu kuukausi sitten yhdistettynä vatsatautiin pari viikkoa sitten. En ole näiden jälkeen vieläkään saavuttanut samanlaista irtiottokykyä kuulatesteissä mitä oli ennen kieliseikkailua. On sanomattakin selvä, että vastaava touhu toukokuussa olisi kohtalokasta.

Alustava suunnitelma kesäksi on kilpailla ahkerasti toukokuussa ja kesäkuun alussa. Yleensä pyrin saamaan vähintään seitsemän kilpailua alle ennen Kalevan Kisoja, jotta kisatuntuma olisi kunnossa. Tämä on periaatteessa mahdollista tänäkin vuonna, mikäli kaikki menee putkeen. Lähdetään kuitenkin kilpailu kerralla rakentamaan kautta Tammelasta.

Tavoite tulevalle kaudellehan on todella yksinkertainen: Parantaa ennätystäni reilusti (yli 65,10 m) ja samalla sijoittua Kalevan Kisoissa pistesijalle kuuden vuoden tauon jälkeen. Unelma toki olisi heittää urani pisintä heittoa kaikki moukarit mukaan lukien (68,04 m), tai jopa lähennellä 70 metriä. Tulosten ohella toivoisin yksinkertaisesti sitä, että saisin kilpailla ilman suurempia murheita.

Tällä hetkellä on vaikea sanoa missä kunnossa olen, mutta eiköhän se selviä, kunhan pääsee pihalle heittämään.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Seppo Rädyn perintö!

 Viime tekstissä lopetin sanoihin, että juuri kielitulehduksesta toipuneena ei enää oikein ole varaa hölmöilylle ja suuntana oli harjoitusleiri Kuortaneella. Jury voi nyt kiistellä, että onko kyse hölmöilystä tai epäonnesta, kun leirillä tarttui sitten parin vuorokauden pituinen vatsatauti…

Siitä olen jo toipunut, mutta aihe herätti pienen pohdinnan urheilijoiden halusta kertoa omista vaivoistaan ja sairauksistaan. Mielestäni kulttuurimme aiheen ympärillä on osittain vähän hölmö!

Seppo ei selitellyt

Oman kokemukseni mukaan on kahdenlaisia urheilijoita. Toinen ääripää (vähemmistö) ilmoittaa julkisesti pienenkin flunssaepäilyn ja lähes pitää LIVE-lähetyksiä missä selataan kyseisen urheilijan lausuntoja omassa kannassa. Arvokisasuorituksen jälkeen haastattelussa vielä lisätään aikaisemmissa päivityksissä unohdettuja loukkeja, sairauksia ja muita murheita.

Toinen ääripää (enemmistö) on Seppo Rädyn perintöä vaaliva urheilija joka  myyräkuumeen ja eilisiltaisen aivoverenvuodon jälkeenkään ei millään halua selitellä niukkaa arvokisakarsiutumista vaivoilla (vaikka olkapääkin roikkuu pelkän ihon varassa), vaan ”pää ei kestänyt” ja ”kaikki oli ihan kunnossa ennen kisaa”.

Jälkimmäisessä urheilijatyypistä huokuu ajatus, että ei (perkele) saa selitellä! Jotenkin on vaan henkistä heikkoutta, jos antaa jonkun pienen jalkamurtuman vaikuttaa suorittamiseen. Suomalainen kansallistarinakin alkaa sanoilla ”Suo, kuokka ja akillesjännevamma”, mutta silti se pelto saatiin kuntoon! Tämä urheilijatyyppi on myös monen urheilufanin suosikki, koska urheilijan tehtävä on suorittaa eikä valittaa. Toisaalta näiden urheilijoiden takia urheilufanit eivät saa oikeaa kuvaa siitä mitä huippu-urheilu oikeasti tarkoittaa.

Itse olen jonkinlaisen välimallin ystävä. Minun mielestäni ainakin osa urheilijoista voisivat kertoa vähän avoimemmin omista vaikeuksistaan, koska se antaisi totuudenmukaisemman kuvan urheilusta, eikä laittaisi ensin mainittua urheilijatyyppiä huonoon valoon (kun yleisö ihmettelee miten jollain voi olla niin paljon vammoja kun moni ”pärjää täysin ilman”).

En ainakaan ymmärrä miten vammoista ja sairauksista puhuminen olisi jonkinlaista selittelyä. Lähtökohtaisesti urheilijan tehtävänä on voittaa, ja mikäli näin ei tapahdu, niin sille löytyy joku syy. Todennäköisin syy on se, että urheilijan vanhemmat ovat hypänneet sänkyyn liian huonoilla geeneillä (urheilun näkökulmasta) ja luoneet lahjattoman lapsen, mutta joskus syynä voi olla myös pelkkä vamma tai virhe harjoittelussa. Useimmissa tapauksissa kyse on yhdistelmästä näistä kaikista syistä.

Vastakohtaisesti näen, että Seppo Räty larppaajat ovat myös fiksuja. Loukkaantumisista ja sairauksista palautuminen on isosti myös henkinen juttu. Kipukin on oman kokemukseni mukaan todella paljon henkistä. Voit urheilijana lisätä tai vähentää kipua joko vellomalla kivun ajatuksessa tai antamalla sen olla (”oikeita” toimenpiteitä toki unohtamatta). Ja mikäli kipusi loukkaantumisesi on päivittäin mediassa framilla, niin lienee vaikea unohtaa se.

Loppujen lopuksi hyvä muistaa, että oma terveydentilasi on henkilötieto, jota ei ole pakko kertoa julkisesti, vaikka en tosiaan näe siinä mitään väärääkään. Annetaan osan larpata Seppo Rätyä ja toisten kertoa, että tänäkin aamuna teki kipeää. Tuloslista kyllä sitten kertoo urheilullisen paremmuuden!

Jatketaan harjoituksia!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Paluu rinkiin!

I’m back! Olen Selkä!

Kolme viikkoa kesti, mutta nyt uskallan väittää, että kielitulehduksesta johtunut ylimääräinen säätö harjoittelussa alkaa olemaan takanapäin. Voisi luulla, että viikon levon jälkeen pystyisi heti palaamaan normitreenin pariin, mutta tämä oli sitäkin monimutkaisempaa.

Urheilussa ei ole olemassa ohjekirjaa siitä, miten kannattaa toimia tämänkaltaisissa yllättävissä tilanteissa. Tämän takia ei myöskään ikinä voi olla varma, mikäli on tehnyt asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä meikäläisen kieliseikkailussa suurin haaste oli pohtia missä vaiheessa olen valmis siirtymään normaalin harjoittelun pariin. Itse halusin tehdä sen aikaisemmin, mutta valmentaja myöhemmin. Tällä(kin) kertaa kuuntelin onneksi valmentajaa.

Oma innokkuuteni oli jo sairaalassa korkealla ja pidin lääkärin määräämää viikon treenitaukoa aivan turhan nössönä. Todellisuus iski kuitenkin päin kasvoja jo seuraavana päivänä, kun jopa viiden minuutin kävely olikin yllättävän raskas. Kai tulehdus ja antibioottiyhdistelmä oikeasti väsyttää. Loppuviikosta oli kuitenkin pakko tehdä parisen alle tunnin piipahdusta salilla, jotta selkä ei menisi aivan juntturaan levosta.

Viikko tapahtuman jälkeen palasin sitten heittorinkiin ja antibioottikuurikin loppui kyseisen viikon maanantaina. Oma visio oli, että alkuviikosta otetaan iisiä ja loppuviikosta avataan pellit. Kroppa oli vielä väsynyt, mutta päivä päivältä parempi. Ja eihän pieni väsymys voi olla haitaksi. Tai niinhän minä luulin, mutta valmentajani oli eri mieltä. Loppuviikostakaan en saanut treenata kunnolla, vaikka kuinka olisin halunnut. Yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä on toimia jarrumiehenä, kun urheilijalla on liian kova into päällä. Jälkeenpäin ajateltuna oli tosin fiksu veto pelata palautuminen varman päälle.

Viime viikolla oli sitten kunnollinen paluu sorvin ääreen ja sen kyllä huomasi… Moukarinheitto on melkoista extreme urheilua ja parin viikon tauon aikana lihaksisto oli vissiin unohtanut miltä harjoittelu tuntui. Jopa herätin itseäni öisin omaan huutoon kylkeä kääntäessäni, koska treenikipu oli niin rajua… Koko kroppa oli jonkinlaisessa shokkitilassa (kipeä, juminen ja hermosto kuutamolla) ja mikään ei oikein sujunut. Pidin silti harjoittelurytmiä yllä, koska kroppaahan piti totutella normaaliin treeniarkeen.

Nyt toisen normaalin harjoitusviikon alkaessa alan kuitenkin huomaamaan, että kroppa heräilee. Loppuviikosta lähden Kuortaneelle kauden viimeiselle harjoitusleirille, joten toivottavasti saan hyviä treenejä tehtyä. Kisakauden alkuun on alle kaksi kuukautta, joten hyvin on aikaa, kunhan en hölmöile!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Sairaalareissu!

Helmikuu on vuosien mittaan ollut minulle hankala kuukausi kaikkine mahdollisine terveysmurheineen. Vuodesta toiseen olen pohtinut keinoja, miten näitä voisi välttää, jotta harjoittelu etenisi suunnitelmien mukaan. Tällä kaudella olin varsin luottavainen siitä, että epäonni on takanapäin ja nyt osaan pysyä ehjänä ja terveenä!

Tai niinhän minä luulin… Alkuviikosta jouduin sitten Vaasan Keskussairaalan akuuttivastaanotolle paisuneen kielen ja käytännössä puhekyvyn menettämisen takia…

Eli eipäs tämäkään helmikuu täysin putkeen mennyt.

Hämmentynyt potilas

Tämä tarina alkaa noin kuukausi sitten, kun vedin leukoja. Jostain syystä sählään sarjan aikana iskemällä tangon omaan leukaan alastulomatkalla lyöden hampaita aika lujasti yhteen. Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut. Todettiin kavereiden kanssa, kuinka paska olen ja mentiin eteenpäin.

Pari päivää myöhemmin hampaat / leuka kipeytyivät (enkä saanut suuta auki kunnolla) ja viikon jälkeen kävin hammaslääkärissä. Hampaat olivat onneksi ehjät ja leuka parannee itsestään. Selän takia aloitin myös samaan syssyyn särkylääkekuurin, mikä mukavasti vähensi oireita. Kerkesin jopa unohtaa koko homman, kunnes lopetin särkylääkekuurin viime keskiviikkona ja leuka ei taaskaan meinannut avautua kunnolla...

Kipu ei parantunut ja lauantaina herätessä alkoi myös tulemaan outoja tuntemuksia kielijuureen. Syöminen meni näiden kipujen takia vähän hankalaksi ja puhekin hiukan puuroutui, joten hakeuduin kaiken varalta päivystykseen. Siinä hammaslääkäri vaan totesi, että on turha murehtia, koska kieli voi krampata leuan takia ja olen luultavasti vaan ylirasittanut sitä särkylääkekuurin aikana. Pehmeää ruokaa viikon verran, niin homma on kunnossa!

Eipäs ollut kunnossa. Sunnuntaina tilanne paheni ja taistelin esimerkiksi kaksi tuntia sen kanssa, että saisin yhtä eineskeittoa kurkusta alas. Seuraavana yönä kieli paisui palloksi enkä pystynyt liikuttamaan sitä. Kuumekin nousi. Noin tunnin välein heräsin kipujen takia, joten aamulla ajelin suoraan terveyskeskukseen hakemaan lääkkeitä.

Tässä kohtaa kommunikoin enimmäkseen kirjoittaen kännykälle, koska puhe oli niin puuromaista ja kivuliasta. CRP oli vissiin 84 ja kuumekin oli pysynyt yllä. Lääkkeiden sijaan minut lähetettiin suoraan Vaasan sairaalaan ja siellä minut otettiin heti akuuttiosastolle. Antibiootteja ja kortisonia (Sallittua kisakauden ulkopuolella hätätapauksessa) pistettiin suoraan suoneen ja sillä olo lähti paranemaan. Jäin kuitenkin vielä yöksi sairaalaan, mikä sinällään tuntui hämmentävältä, koska aamullahan minun piti vaan käydä nopeasti hakemassa lääkkeitä terveyskeskuksesta.

Oireiden syyksi paikallistettiin tulehtunut paise kielen alta. Jostain syystä kielen alle on tullut reikä / haava joka sitten on tulehtunut. Lääkäri ei osaa sanoa, mikäli tämä liittyy minun sähläämiseeni kuntosalilla kuukausi sitten, mutta ei se myöskään poissuljettua ole. Kieli on ehkä huomaamatta silloin jäänyt hampaiden väliin. Paise leikattiin auki ja sen sisällä oleva mönjä imuroitiin pois. Voin kertoa, että kielipaiseen auki leikkaaminen ja imurointi sattuu yllättävän paljon (puudutuksesta huolimatta), mikäli joku haluaa sitä joskus kokeilla.

Loppujen lopuksi tilanne ei ehkä ollut urheilullisesti niin vakava kuin maanantaina pelkäsin. Viikon antibioottikuuri ja pelkkä keittodieetti pakotti lepäämään tällä viikolla mutta jo ensi viikolla ajattelin palata hissukseen harjoitusten pariin. Kielikin alkaa toimimaan normaalisti, kun normaali ruoka menee kurkusta alas ja torstai - perjantai akselilla R-kirjaimen lausuminenkin alkoi sujumaan.

Harjoittelussa on hyvä ottaa kevyempiä jaksoja ja tässä oli nyt sellainen. Ensi viikko näyttäköön, kuinka palauttava tämä oli… Päivä kerrallaan, niin hyvä tulee!

(P.S. Suomalainen julkinen sairaanhoito ei ehkä ole kovin hyvässä maineessa tällä hetkellä, mutta nyt on hehkutuksen paikka. Vuorokauden aikana n. 20 työntekijää hoiti / auttoi minua tämän kielen kanssa. Kaikki olivat täysin kartalla tilanteestani ja palvelu oli kauttaaltaan ystävällistä ja suhteellisen tehokasta! Testejä otettiin ripeästi enemmä, ku laki sallii. Mukava saada tällainen kokemus!)

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Päätös on tehty!

Pienen pohdinnan jälkeen oli lopulta aika tehdä päätös!

Tällä(kään) kaudella en tule osallistumaan moukarinheiton talvimestaruuskisoihin. Useinhan olen joutunut jättämään näitä kisoja väliin vasten tahtoani, mutta tällä kaudella olisin ainakin teoriassa voinut laittaa nimeni lähtölistaan.

En sitten osaa sanoo, onko tämä aikuismaista kypsyyttä vai liiallista varovaisuutta, mutta päätös on kuitenkin tehty.

Suurin syy, miksi en osallistu SM-kisoihin on se, että olen huonossa kunnossa tällä hetkellä. Yleensä tähän aikaan talvesta on tampattu pressua siinä määrin, että itseluottamus on noussut pilviin. Maailma hallissa pyörii yleensä niin lujaa, että vähintään 65 metrinen tuntuu realismilta ja 70 metriäkään ei olisi mahdollista.

Oikeastihan kunto ei ole ikinä niin hyvä miltä tuntuu ja juuri tällä hetkellä heittoni ei edes tunnu (tai näytä) hyvältä. Alkuvuoden pienet hermosäädöt yhdistettynä pieneen tekniikkaprojektiin on johtanut siihen, että pakka on pahasti levällään tällä hetkellä.

Muita hyviä syitä miksi jätän kisat väliin ovat ulkoheittojen puute ja niiden hankkimisen monimutkaisuus (rinki kaukana kotoa) etenkin, kun viikonlopuksi luvataan kovia pakkaskelejä. Oma selkä ei kerta kaikkeaan kestä tällaisia treenireissuja. Ottaen huomioon, että kaikki kesän tärkeät kisat ovat kesä – heinäkuun taitteessa, niin pitänee ottaa ehjänä pysymistä entistä tarkemmin huomioon.

Loppupeleissä ainoat syyt osallistua kisoihin olisivat olleet, että kilpaileminen on kivaa ja että kavereiden näkeminen on mukavaa. Kumpikaan näistä ei ole huono peruste osallistumiselle, mutta ehkä tässä kohtaa liian suuri riski ilman kunnon palkintoa. Lähtölista on sen verran kova, että mitaliin vaaditaan luultavasti yli meikän ennätyslukemia.

Nyt fokus on siis siinä, että saan laatutreenejä alle, pystyn parantamaan heittoa sekä fysiikkaa ja että pysyn ehjänä. Viime kaudella tosiaan kolme ehjää viikkoa riitti nostamaan itseäni ennätyskuntoon, joten kolme ehjää kuukautta putkeen voisi teoriassa olla ihan toimiva idea!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Pitäisikö lähteä SM-kisoihin?

 Alle kolmen viikon päästä pitäisi heittää moukarinheiton talvimestaruuskisoissa 17.2 Nikulan Raviradalla!

Vai pitäisikö sittenkään?

Lajimme ”hallikausi” kestää tunnetusti tasan yhden kisan verran, mutta siihen valmistautuminen on monen mutkan takana. Paikkakunnan mukaan harjoittelu voi olla helppoa, hankalaa, kallista tai käytännössä mahdotonta!

Moukarinheittohan on ympärivuotinen ulkoilmaurheilulaji ja muutamilla paikkakunnilla olosuhteet ovat varsin hyvät läpi talven (Lämmitetyllä ringillä ja auratulla kentällä). Joillain paikkakunnilla taas rinki on kyllä lämmitetty, mutta kentän kolaaminen on urheilijoiden vastuulla. Ja sitten on niitä paikkakuntia, missä ei ole kumpaakaan tarjolla…

Vaasan alueella moukarinheittomahdollisuudet ovat erittäin heikot talvisin ja näin ollen pitäisi ajaa muualle, mikäli haluaa vetää ulkoheittotreenin (jos ei itse halua kolata rinkiä + kenttää ja silti hukata omaa moukaria kentän vieressä olevaan hankeen, kun ei ole häkkiä tarjolla).

Laiskana miehenä on helpompi hypätä autoon. Viime talvena lähin kenttä oli Pännäisissä mihin on ainoastaan 85 km / suunta Vaasasta, mutta rikkinäisen häkin takia se kenttä ei ole käytössä tänä talvena. Eli lähin heittopaikka sijaitsee Kauhajoella 100 km päässä ja sen lisäksi Alaveteli, Kaustinen sekä Kuortane ovat 125 – 130 km päässä.

Viime lauantaina päätin siis ajaa 200 km autoa, jotta voisin heittää 14 heittoa moukaria (ja käydä salilla). Luultavasti en edes ole menossa talvimestaruuskisoihin, mutta halusin silti pitää senkin vaihtoehdon auki. Ulkona heittäminen on niin erilaista (Ympäristön havainnointi. ”Maailma pyörii hitaammin” ja se vaikuttaa tasapainoon), että se vaatii aina muutaman treenin totuttelun, kunnes näkee missä kunnossa sitä on tällä hetkellä.

Itse treenihän oli niin surkea, kuten odotinkin. Ekat heitot olivat noin 30 metrisiä ja meinasin kaatua. Lopputreenistä sain kuitenkin kolmisen moukarinheittoa muistuttavaa suoritusta aikaiseksi, joista pisin kantoi 55 m. Toisaalta olen kerran vappupäivänä heittänyt 53 m siirtyessäni pihalle ja aikoinaan voittaessani M22 sarjan pronssia en saanut ensimmäisessä treenissä edes moukaria häkistä ulos ja paria heittokertaa myöhemmin heitin lähes 63 m. Joten näihin tarinoihin peilaten lauantain treenituloshan oli loistava!

Syy miksi emmin osallistumista mestaruuskisoihin, on kuitenkin se, että kerkeän enää tasan kerran heittää ulkona ennen talvimestaruuskisoja (ensi viikonloppuna on muita menoja. Tarvitsisin mielellään pari treeniä lisää tottuakseni ulkoheittoon).

Toinen syy on se, että meikäläisen selälle 200 km autolla ajoa ja kylmässä heittäminen on aikamoista myrkkyä ja lauantain spektaakkelista selkä meni ujoon takalukkoon. Pitää punnita plussia ja miinuksia, että kannattaako riskeerata kesää yhden talvikilpailun takia etenkin muistaen, että Kalevan Kisat (Vaasassa aka kotikentällä) ovat jo kesäkuussa!

Katson kuitenkin rauhassa kelejä ja omia fiiliksiä ja päätän vasta sitten, miten toimin. Kunto menee hissukseen eteenpäin ja olen ainakin tällä hetkellä terve. Pitäisi pyrkiä säilyttämään tilanne sellaisena.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café