Kannattiko edes yrittää?

Noniin, nyt olisi tarkoituksena lopettaa blogin kirjoittamisen. Tarkoituksena oli kirjoittaa tätä päivitystä jo paljon aikaisemmin syksyllä, mutta siirtymä höntsäurheilijasta tavalliseksi tallaajaksi on ollut melkoisen hektistä, joten ei vaan ole ollut aikaa.

Moukarinheiton aloitin vuonna 2005 ja bloggaamisen 2013. Tässä välissä kerkesin unelmoimaan siitä, että minusta joskus tulisi menestyvä arvokisaurheilija ja myös lopettaa unelmoinnin realiteettien edessä. Syyt miksi mielestäni epäonnistuin urheilijana, käytiin läpi viime päivityksessä, mutta enää pitäisi vastata yhteen kysymykseen: Kannattiko edes yrittää?

Blogi kansien välissä!

Yleisurheilu ei ole, eikä tule ikinä olemaan ammattilaisurheilua, kuten tässäkin blogissani olen joskus todennut. Joten rahan takia tätä ei ainakaan kannata tehdä! Toisaalta voisi halutessaan miettiä kuinka paljon rahaa on mennyt hukkaan, kun en ole keskittynyt rahan tekemiseen, vaan ainoastaan pyrkinyt pyörimään lujaa rautapallon kanssa. Luultavasti jonkin verran. Eli jos rikastuminen kiinnostaa, niin ei kannata urheilla!

Kilpa-urheilu ei ole edes kansallisella tasolla mitään terveysliikuntaa, joka on minun kohdallani tullut varsinaisen selväksi. En tosin ole kertaakaan joutunut veitsen alle urheilun takia, mutta kroonisia kipuja on ollut senkin edestä. Toki ne olivat loppupeleissä omalla kohdallani paljolti reuman aiheuttamia, mutta kipua sekin tauti tuottaa. Eli mikäli terve ja kivuton elämä kiinnostaa, niin ei kannata urheilla!

Onnistumisen kokemus on hieno tunne, mutta yleisurheilussa sen kokee todella harvoin. Ennätykseni on vuodelta 2018 ja kertaakaan en ole poistunut SM-kisoista täysin tyytyväisenä. Urheilu onkin periaatteessa enimmäkseen eri tasoisten epäonnistumisten sietämistä. Pieniä onnistumisia toki tulee silloin tällöin, kun laskee oman riman tarpeeksi alas, mutta mikäli oikeasti haluaa kokea olevansa hyvä, niin ei kannata urheilla!

No miksi sitten kannatti yrittää?

Henkilökohtaisesti en koe yleisurheilun olevan muita asioita parempi elämäntapa, mutta ei se huonokaan ole. Moukarinheitto on sosiaalinen harrastus ja sen kautta olen saanut paljon kavereita. Se on antanut minulle syyn herätä aamuisin ja antanut merkityksellisyyden tunnetta elämälleni. Urheilu on vienyt minut moneen paikkaan ja olen nähnyt Suomea ja jopa hiukan maailmaakin. Urheilu ohjasi minut jopa Mustasaareen missä löysin nykyisen kumppanini ja esikoisemme syntyy ensi vuoden puolella.

Eli lyhykäisyydessään voi todeta, että yleisurheilu on ollut intohimoni, joka antoi minulle hienon elämän yli 20 vuoden ajan. Tämän lisäksi se loi kivan pohjan tuleville 20 vuodelle. Ja tämä kaikki, vaikka en saavuttanut yhtään minun suurista tavoitteistani ja homma meni periaatteessa täysin pieleen.

Intohimoinen harrastaminen on hieno asia ja suosittelen kaikkia löytämään oman intohimonsa. Moukaria ei kuitenkaan ole pakko heittää, jos ei halua.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia blogin lukijoita. Omat moukaroinnit jatkuvat tosiaan vielä ehkä jossain muodossa, mutta tämän blogin tarina päättyy tähän. Sanoisin, että 296 päivitystä on ihan riittävä määrä kansallisen tason moukaripohdintaa. Kiva, että edes jotakuta kiinnosti.

Eteenpäin!

Blogin kaikki yhteistyökumppanit vuosien varrelta:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

Tim-Nordic Oy

RMV-Korut Oy

Traktorkliniken

Eestinkylän Putki ja Kirves

Tein sen, mihin näillä lahjoilla pystyin!

Yleisurheilun MM-kisat ovat alkaneet ja sen myötä elämme penkkiurheilun juhlaviikkoja! Toki ahkeralle penkkiurheilijalle on lähes aina jotain jännää tarjolla, mitä voi arvostella ja mistä voi nauttia.

Osalle saattaa tulla sellainen fiilis, että itse olisi voinut saavuttaa arvokisapaikan, jos vaan olisi viitsinyt yrittää. Lähibaaritkin lienevät täynnä entisiä piirimestareita, joista melkein tuli olympiavoittajia, mutta…

Itse päätin jo monta vuotta sitten, että jatkan moukarinheittoa, kunnes olen arvokisaurheilija, tai kunnes olen 100 % varma siitä, että minusta ei olisi ikinä tullut yhtään mitään!

Olympialaisiin toki olen päässyt, mutta en urheilemalla...

Kuten sanoin viime päivityksessä, niin matkani maailman huipulle päättyy tähän kauteen, vaikka harrastelu jatkuisikin jossain muodossa. Tässä kohtaa lieneekin aiheellista pohtia, miksi tämä olympiakultaan tähtäävä projektini on tyssännyt ainoastaan yhteen pistesijaan Kalevan kisoissa. Aloitetaanpa katsomalla lista saavutuksistani urheilijana:

Olympialaiset: En päässyt

MM-Kisat: En päässyt

EM-kisat: En päässyt

PM-kisat: En päässyt

Maajoukkue edustukset (nuoret + aikuiset): 0 kpl

Doping testien määrä: 0 kpl (taso ei riittänyt)

Kalevan Kisat: 10 osallistumista, 2 loppukilpailua (paras sijoitus 8.)

Paras sijoitus maailmantilastossa: 243. (2018)

Sijoitus kaikkien aikojen kotimaan tilastossa: 86.

Tuota listaa lukiessa voinee todeta, että ei se olympiakulta nyt kovin lähellä tainnut ikinä ollakaan ja rehellisyyden nimissä en ikinä edes päässyt huippu-urheilijaksi. Kansallisen tason harrastaja tekee tämän tason tuloksia. Syitä tämän projektin tyssäämiseen lähtötelineisiin lienee monia, enkä välttämättä edes osaa poimia ratkaisevinta, mutta muutama selkeä heikkous meikäläisessä kyllä löytyy.

Oma luonne ei välttämättä ollut huippu-urheiluun soveltuva. Yleisesti elämäntavat (aina ajoissa nukkumaan ja optimaalinen ruokavalio 24 / 7 / 365 jne.) eivät välttämättä ole vaadittavalla tasolla suorituskyvyn ja terveenä pysymisen näkökulmasta. Luonteessani liiallinen skeptisyys kaikkea kohtaan on myös pilannut monta hyvää placebotehoa sekä harjoittelun, että palautumisen näkökulmasta. Ja voi myös yleisesti kysyä, että riittikö luonteeni treenaamaan tarpeeksi laadukkaasti ja kovaa...

Elämänvalinnoissa en mennyt aikoinaan urheilulukioon, mutta sitten taas koin tarpeelliseksi hakeutua opiskelemaan ja puolipäivätöihin rahoittaakseni urheilua. Joka päivähän sitä tekee valintoja mistä urheilu joko hyötyy tai kärsii ja niissä on varmaan tehty virheitä!

Viimeinen suuri syy lienee omat geenit. Suuri rajoittava tekijä lienee selkärankareuma, joka luultavasti puhkesi 18-vuotiaana ja diagnosoitiin vasta 30-vuotiaana. Sairaushan jäykistää selän, jonka liikkuvuus on erityisen tärkeää lajissani. Sen lisäksi yli 10 vuotta jatkuneet krooniset kivut ovat isosti vaikuttaneet tekniikka- ja räjähtävyysharjoitteluun. Tämän lisäksi omissa geeneissäni voi olla muitakin rajoittavia tekijöitä, miksi en ole noussut haluamalleni tasolleni.

Yhteenvetona voinee todeta, että moni ei ole päässyt näinkään korkealle urheilijana, mutta pettymys tämä oma urani kuitenkin on, koska tavoitteeni olivat korkeammalla. Mutta kuten laulussakin todetaan, niin ”tein sen mihin näillä lahjoilla pystyin” ja tähän se riitti. Viikonloppuna heitän vielä kauden viimeisen kilpailun Espoonlahdessa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

(Blogi)uran loppu häämöttää!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuin myös huonotkin asiat. En itse ota kantaa siihen, kumpaan kategoriaan tämä meikän blogi, mutta tarinan loppu alkaa häämöttämään. Aloitin bloggaamisen jouluna 2013 ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Suuri ajatus oli kuitenkin se, että halusin jakaa matkani maailman huipulle moukarinheittäjänä!

Aloittaessani selkä oli täysin rikki ja olin vähän hukassa oleva 18-vuotias moukarinheittäjän alku. Nyt 12 vuotta myöhemmin olen kai sitten 30-vuotias hiukan vähemmän hukassa oleva selkävaivainen moukarinheittäjän loppu, tai jotain?!

Kalevan kisat 2025

Todettakoon kuitenkin heti kärkeen, että meikän moukaroinnit luultavasti jatkuvat vielä ensi kaudella ja Kalevan Kisoihinkin olisi vielä kiva päästä. Elämässäni tulee kuitenkin sen verran isoja muutoksia tulevina kuukausina, että urheilu ei enää ole ykkönen ja sen myötä tarina ”matkastani maailman huipulle” voidaan virallisesti päättää.

Kirjoittaminen on nuoresta asti ollut mielekästä puuhaa ja joskus lapsena ajattelin, että kirjailijan tai urheilutoimittajan duuni voisi olla kiva. Elämä on kuitenkin vienyt aivan eri suuntaan, mutta blogi on ollut mukava harrastus tässä matkan varrella. Vuosien varrella olen kirjoittanut lähes 300 päivitystä ja toivon mukaan kehittynyt matkan varrella kirjoittajana!

Urheilullisestihan nämä vuodet ovat olleet suuri pettymys, mutta siitä huolimatta aina jotkut (omien vanhempieni lisäksi) ovat näitä tekstejäni lukenut. Bloggaaminen sinälläänhän on kuollut media eikä moukarinheittokaan nyt ole kovin kuumaa kamaa, joten reilut 130 000 katselukertaa jäänee tämän projektin saldoksi.

Vaikka en tosiaan moukaria (todennäköisesti) lopeta tähän kauteen, niin se haalistuu meikän osaksi totiseksi terveysliikunnaksi, kun meikän selkärankareuma vaatii liikettä ja terveysliikunta ilman kilpailua ei motivoi minua yhtään tällä hetkellä. Totisen kilpaurheilun tilalle tulee kuitenkin paljon muutakin kivaa!

Meidän esikoisemme syntyy helmikuussa ja keväällä olisi myös tarkoitus ottaa sukutila haltuun Kirkkonummella. Maataloushommien lisäksi pitäisi kuitenkin jostain löytää muitakin töitä, joten 100 % panostus urheiluun ei nyt oikein onnistu tässä yhtälössä. Toisaalta ei tarvitse harmitella henkisesti tyhjän päälle tippumista, koska tekemistä kyllä riittää!

Blogin tarinaan mahtuu kuitenkin vielä yksi kilpailu parin viikon päästä. Heitin elämäni ensimmäisen kilpailuni Espoonlahden heittokisoissa 2005 ja olen ajatellut, että olisi kiva päättää ura samoihin kisoihin. Luultavastihan moukarointi jatkuu vielä, mutta ihan varmuuden vuoksi meinasin ainakin päättää blogitarinani samaan kilpailuun.

Loppukauden suunnitelmahan oli heittää ensi kesän Kalevan Kisat karsintarajan (64 metriä?!), jotta voisi vaihdella niitä vaippoja rauhassa sitten keväällä. Perinteitä kunnioittaen se suunnitelma kariutui pariin flunssaan ja nyt kohtalainenkin kunto on enää muisto vain!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Identiteettikriisi!

Minulla on identiteettikriisi!

Vuosien varrella olen luonut mielikuvan itsestäni siitä, minkälainen moukarinheittäjä olen, mutta tällä kaudella nämä kulissit ovat jostain syystä murtuneet. Yksi mielikuva mureni Kalevan Kisoissa, kun tekniikka oli täysin sekaisin, vaikka minun ”pitäisi” olla hyvä kilpailija. Toinen kriisin paikka taas on se, että 59 metriä treeneissä on lähes aina tarkoittanut vähintään 63 metrin kisakuntoa. Tällä kaudella tämäkään ei ole onnistunut.

Jotain tässä on tapahtunut…

Kuva: SFI

Jälkimmäinen mielikuva perustuu siihen, että treeneissä olen vuosien varrella todella harvoin heittänyt yli 60 metriä. Siitä huolimatta tiesin huippuvuosinani, että kisassa menee vähintään 63 metriä. Paras esimerkki lienee ennätyskilpailuni (65,10 m) jota edeltävässä valmistavassa treenissä sain moukarin hikisesti 59 metriin.

Keskikesän 2023 iskeneen iriitin jälkeen jotain on kuitenkin muuttunut. Tämän jälkeen iski tosin myös välilevynpullistuma ja reumaoireet eskaloituivat (+ aloitettu lääkitys). Koko viime kesänä olin täysin toipilaana, enkä heittänyt yhtään kunnon heittoa (koska olin fyysisesti liian heikossa kunnossa). Siitä huolimatta luulin, että tähän kauteen vanha minäni nousisi takaisin pintaan, mutta toisin kävi.

Keväällä tilanne näytti lupaavalta. Treeneissä ei oikein lentänyt, mutta kisoissa meni kuitenkin 59 metrin paremmalle puolelle. Eli kunhan kunto nousee, niin kilpailuheittäminen seuraa sen mukana. Karnevaalien aikaan treenitaso nousi vihdoinkin 60 metrin paremmalle puolelle ja ajattelin, että nyt lähtee kisoissakin sujumaan!

Mutta eipäs lähtenyt. Jostain syystä kykynä saada heitosta kisatehoja irti on hiipunut. Minulla ei ole tietoa, jos kyse on fysiikasta, taidosta, ikääntymisestä tai henkimaailman jutuista, mutta jokin mättää kisoissa ja pahasti. Saa toki vapaasti tulla kertomaan miten minä tämän korjaan, koska itse en ole keksinyt ratkaisua.

Tämä huipputerän puute korreloinee myös tekniikkamurheisiin Kalevan kisoissa. Heittäminen on muutenkin ollut todella ailahtelevaa sekä treeneissä, että kisoissa. Siinä mielessä ei ole ihmeellistä, että pitkien heittotaukojen pääkilpailussa en saanut huonosti alkanutta lämppää raiteilleen. Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että KK-tulos ei ollut alisuoritus, vaan meikän perustasoa tällä kaudella. Tämä kausi on vaan pahasti ristiriidassa oman ”moukari-minäni” kanssa ja tämä perustaso on odotuksiin nähden ihan surkea…

Loppukaudesta heitän vielä muutaman kilpailun, jotta mahdollisesti voisin parantaa SB-tulostani. Minulla on myös pieni pyrkimys heittää tulevan kesän Kalevan Kisat – raja, joka tähän asti on ollut 64 metriä. Se tosin vaatisi jo melkoisen onnistumisen, mutta aina voi yrittää.

Seuraava kilpailuni on Kaustisella lauantaina.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kymppi täynnä!

 Epäonnistuin kauden tärkeimmällä hetkellä… Kalevan Kisoista tavoittelin loppukilpailupaikkaa, mutta tuloksena oli 16. sija ja alle 60 metrin tulos. Rehellisesti sanottuna harmittaa, mutta parempaan en pystynyt.

Samalla nämä olivat meikälle 10. kisat putkeen. Tilastojen ystävänä selvittelin miten olen pärjännyt näinä vuosina suhteessa muihin. Lue, jos kiinnostaa!

Kuva: SFI

Lähtökohdat vuoden kisoihin olivat henkilökohtaisesti erittäin oudot, koska olin ehjä ja suhteellisen terve. Kaiken lisäksi olin fyysisesti ihan hyvässä kunnossa. Kaikki piti olla pedattuna hyvää tulosta varten!

Edellisissä kisoissa tekniikkani on ollut vähän sekaisin, mutta olen aina keksinyt loogisen selityksen miksi kisa ei ollut optimaalinen. Olin varma, että kaikki toimii, kuhan valmistautuminen menee nappiin. Ensimmäinen lämmittelyheitto kertoi kuitenkin karun totuuden siitä, että tekniikka oli täysin sekaisin.

Ei ollut minkäänlaista heittotuntumaa tai rytmiä. Väkisin sain rakennettua 59 metrin heiton viimeiselle kierrokselle, mutta se ei paljon lohduta. Ja olihan siinä myös perinteinen sektorin ohi lentänyt ”katsomosta näytti kyllä pitkältä”-heitto, mutta finaaliin en silläkään olisi päässyt.

Karu fakta on se, että loppukilpailupaikka olisi vaatinut 64 metristä ja se olisi ollut meikälle todella epätodennäköinen. Mutta koen kuitenkin olevani ihan kelvollinen kilpailija ja siksi minulla on vaikea hyväksyä näin heikkoa suorittamista itseltäni. Kauden paras olisi pitänyt tulla, mutta ei tullut…

Karsinnan tulokset!

Nämä oli tosiaan meikän 10. Kalevan kisat putkeen. Vuonna 1910 alkaneen kisahistorian aikana yhteensä 26 urheilijaa on pystynyt vähintään yhtä pitkään putkeen miesten moukarissa. Ennätys 20 kilpailua putkeen) on David Söderbergin ja Petri Raution nimissä.

Vuonna 2016 alkaneen oman urakkani aikana olen kahdesti ollut loppukilpailussa (2018 ja 2019) ja kerran pistesijoilla (8. 2018). Tämä on valitettavan vähän ottaen huomioon, että 2017 jäin niukasti ulos historian kovatasoisimmassa karsinnassa ja vuosina 2020-2023 olisin kauden parhaallani edennyt loppukilpailuun. Jälkeenpäin ei voi kuitenkaan tuloksia muuttaa ja tähän on tyytyminen.

Miltä sitten vuodet 2016 – 2025 näyttää tilastojen valossa?

- Yhteensä 44 heittäjää on osallistunut miesten moukariin näinä vuosina

- 27 / 44 (61,3 %) on ainakin kerran edennyt loppukilpailuun

- 21 / 44 (47,7 %) on saavuttanut pistesijan

- 8 / 44 (18,2 %) on saavuttanut mitalin

- 4 / 44 (9 %) on saavuttanut mestaruuden

- Vanhimmat heittäjät ovat syntyneet 1975 ja nuorimmat 2005

- Kuusi heittäjää on osallistunut kaikkiin kisoihin minun kanssani

- 26 / 44 (59 %) osallistujista on ainakin kerran hävinnyt minulle

Tilastoja katsoa voinee todeta, että meikä on yhden loppukilpailupaikan urheilijana lähes täydellinen esimerkki keskiverto urheilijasta kansallisella tasolla! Turhan moni on menestynyt minua paremmin, mutta moni myös heikommin. Parhaani olen tehnyt ja tässä on tulos. Onneksi tämä on kiva harrastus!

Tämän keskivertoheittäjän kausi jatkuu tänään Töysässä. Loppukesän tavoitteena on SB – tuloksen parantaminen. Jännä nähdä, mikäli kunto säilyy, vaikka loma loppuukin huomenna ja palaan opehommien pariin.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kalevan Kisat 2025!

Vuosi on jälleen kerran vierähtänyt ja huomenna on urheilullisesti kauden tärkein päivä! Leppävaaran Kalevan Kisat on pienellä tulkinnalla meikän uran kolmannet kotikisat ja kyseessä on samalla meikän 10. osallistuminen putkeen tekee tapahtumasta varsin erityisen.

Fiilistelyn lisäksi pitäisi toki myös suorittaa hyvin. Parhaani teen ja katsotaan mihin se riittää!

Karsinnan lähtölista!

Lähtökohdat kilpailuun ovat osaltani kohtalaiset edellisvuosiin verrattuna. Viime vuonna avasin kauden Kalevan Kisoissa parin kuukauden kipujakson, välilevynpullistuman ja keuhkokuumeen kärsineenä. Toissa kesän kisoissa tasapaino oli sekaisin värikalvontulehduksen takia. Nämä ovat siis ensimmäiset kisat vuoden 2022 jälkeen, jolloin olen edes kohtalaisen terve kisojen alla!

Olosuhteet tulevat näillä näkymin olevan todella hyvät moukarinheittoon. Rinki ei ole keliherkkä ja on ihan tarpeeksi nopea. Ainakin tällä hetkellä myös tuuliennuste lupaa reipasta myötätuulta. Ukkosten sekä sateiden riski on toki olemassa (vaikka nykytiedon valossa ei pitäisi sataa), mutta nämä eivät luultavasti tule haittaamaan, vaikka iskisivätkin päälle.

Karsintaan osallistuu 20 heittäjää ja näistä 10 parasta etenevät loppukilpailuun. Iso Q raja on 67 metriä, minkä heittämällä pääsee aikaisemmin pois kentältä pois häntäpään urheilijoiden jaloista.

Viime vuosina karsinnasta on edetty loppukilpailuun seuraavilla tuloksilla (suluissa kyseisen kauden 10. paras tilastotulos):

2024: 63,81 m (65,62 m)
2023: 61,18 m (65,38 m)
2022: 62,46 m (66,10 m)
2021: 61,21 m (64,92 m)
2020: 62, 31 m (65,50 m)

Kuten huomaamme, niin tilastoihin nähden on keskimäärin tiputtu 2-4 metriä tilastoihin nähden. Tämän vuoden tilastojen 10. tulos on 67,27 m (Aatu Kangasniemi ei osallistu moukariin) ja kisoihin osallistuvien 10. tilasto tulos on Elmeri Eskolan 66,66 m. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin karsintaraja asettunee 63 – 64 metrin nurkille. Olosuhteita huomioiden veikkaisin, että vaaditaan yli 64 metristä!

Edellisen kerran olin loppukilpailussa Lappeenrannassa 2019, joten kyllähän se 64 metrinen olisi kiva heittää. Uskon, että nykykunnossani sellainen tulos olisi teoriassa mahdollinen. Käytännössä yli 2 metrin parannus kauden parhaaseen on kuitenkin varsin kova tavoite. En toisaalta näe syytä nöyristelyyn kauden pääkilpailussa, joten voisihan sitä mennä heittämään pitkälle!

Kalevan Kisat alkavat perjantaina kello 12.00 ja jatkuvat Leppävaaran stadionilla läpi viikonlopun! 

Miesten moukarin karsinta heitetään perjantaina kello 14.10 ja loppukilpailu lauantaina kello 19.25!

Mikäli yleisurheilu jostain syystä kiinnostaa ja asut lähellä, niin kannattaa ostaa LIPUT ja tulla paikan päälle katsomaan kisoja!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

 

Kynsi pilasi alkukauden!

Jos urheilija alkaisi selittämään pieleen menneen urheilusuorituksen kipeytyneellä kynnellä, niin nauraisin varmaan asialle. Tai siis olisin nauranut ennen tätä kesää. Maaliskuun lopussa leikkasin kynnet väärin ja kärsin tästä edelleen… Alkukauden aikana heitto oli myös täysin sekaisin tämän takia…

Vuosien varrella olen keksinyt monenlaisia tapoja häiritä omaa urheilemistani, mutta tämä vie jo melkein voiton outoudessaan.

Kalevan Kisat 2024

Juttuhan eteni seuraavasti: Leikkasin maaliskuun lopussa vasemman käden keskisormen kynnen liian jyrkästi ja se kasvoi viikon sisään ihoon ja tulehtui hiukan. Jossain vaiheessa koko sormen päähän tuli iso rakko, joka puhjettuaan tulehtui. Jatkoin kuitenkin moukarinheittoa koko ajan, vaikka sormi joutui aika pahaan puristukseen heitossa. Ajattelin kuitenkin, että kyllä tämä menee ohi.

Eihän se tulehdus mihinkään lähtenyt ja lopulta kynsi irtosikin juuresta (vaikka terkkarilla vannottiin, että tämä ei ole mahdollista). Hain apteekista pienen peltisuojan suojatakseni juuresta irronnutta kynttä, jotta uusi kerkeisi kasvamaan vanhan tilalle. Jotenkin tuntui huonolta idealta repiä vanha kynsi tahallaan kokonaan irti.

Tämä hyvä idea osoittautui kuitenkin lopulta huonoksi. Ekan kisan jälkeen sormen nivelet kipeytyivät aika pahasti. Mietin, että voiko tulehdus siirtyä sormenpäästä niveliin. Näin ei vissiin ollut ja lääkäriltä saamani diagnoosi oli ”sormi on nyt kipeä”. Hoitona olisi ollut lepo, mutta se ei ole mahdollista, joten paraneminen venyy syksyyn asti. Vasta lääkärinkäynnin jälkeen tajusin itse, että kynsisuojani on varmaan rasittanut niveliä liikaa.

No nyt varmaan pohditte miten tämä vaikuttaa urheilusuoritukseen. Heiton aikana sormenpäihin kohdistuu aika iso paine, mutta silti niitä pitäisi pitää suhteellisen rentoina, koska muuten se vaikuttaa käsivarsien ja olkapäiden rentouteen ja sen myötä moukarin rataan. Itse en valitettavasti kestänyt kynsivallitulehduksen ja irtoavan kynnen tuottamaa kipua, jotta moukarin viennistä tuli liian suppeaa ja heitoista liian lyhyet. Tilastopajasta voi tarkistaa milloin sain kivun edes vähän kuriin, koska silloin ylitin ekan kerran 60 metriä tänä kesänä ja enää sormi ei onneksi haittaa ollenkaan heittämistä.

---

Jätetäänpä kynsihommat sikseen ja siirrytään nykyhetkeen. Kunto on mukavasti nousussa, vaikka edellisessä kilpailussani lauantaina en saanut kunnon heittoa aikaiseksi ja tulos jäi heikoksi. Kalevan kisat rankingissa olen tällä hetkellä sijalla 18 (20 otetaan mukaan) ja karsinta ikkuna suljetaan perjantaina. Luotan siihen, että tämä riittää, enkä kilpaile enää, jotta voin optimoida kunnon itse kisoihin!

Mikäli pääsen mukaan Kalevan kisoihin, olen vahvasti haastajan roolissa. Tämän vuoden taso on sen verran kova, että niissä kisoissa vaaditaan reilua kauden parasta loppukilpailuun pääsemiseksi. Uskon kuitenkin, että mikäli kaikki onnistuu nappiin valmistautumisessa, kisoissa tekniikka osuu nappiin ja joku edessäni epäonnistuu, niin kamppailen ehkä loppukilpailupaikasta. Yhtä hyvin voisin toki osallistua Lottoon… Sielläkin joku voittaa aina.

Ensin jännätään kisapaikkaa, sitten jännätään, mikäli ukko pysyy kasassa ja tämän jälkeen toivotaan onnistumista kisoissa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

YHTEISTYÖSSÄ:

funraise.fi

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café