torstai 29. syyskuuta 2016

Jyväskylä! #Bradburihme


Laajavuoren huippu!

Terveisiä Keski-Suomesta. Olen nyt kuukauden verran asunut Jyväskylässä, ja ajattelin että voisin kertoa vähän kokemuksistani. Samaan syssyyn vois laittaa muutama rivi päivitystä omasta reenitilanteestani.  
Kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Opiskelut ovat alkaneet hyvin, ja olen tavannut paljon uusia hyviä tyyppejä. Ei mitään valittamista sillä alueella. Jotkut vetää opiskelu(elämän) tosissaan, minä menen treenien ehdolla. Siistiä on kuitenkin ollut.
Meidän pitäisi kuitenkin puhua yhdestä asiasta. Kuka on antanut Jyväskylälle luvan poiketa fysiikan lakeista?! Kuukauden tarkan tutkiskelun jälkeen olen aivan varma, että Jypinkylässä on paljon enemmän ylämäkiä kuin alamäkiä! En osaa sanoa mitään tarkkaa suhdetta mutta veikkaisin että yhtä lyhyttä alamäkeä kohden tarjoillaan kolme pitkää ylämäkeä. Tällä on ollut todella epäterveellisiä seurauksia. Pyöräteiden asfalttiin on sulanut jo monta kiloa elopainoa.. Vielä olen turvallisesti 100kg paremmalla puolella, mutta pikkuhiljaa alan huolestua! Lääkkeeksi ajattelin ottaa lisää ruokaa ja punttia. Toivottavasti kuuri saa oireet kuriin.
Toinen asia mistä jonkun olisi pitänyt varoittaa etukäteen on se, että Jyväskylän uimahallissa vaaditaan ammattisuunnistajan taidot. AaltoAlvari on ihan mahdoton sokkelo. Ensimmäisen kerran kun kävin uimassa en meinannut löytää allasosastolle, ja kun kävin salilla, piti kysyä reittiohjeita, miten sen löytää. Alvar Aaltohan on suuri suunnittelija ja taiteilija. Hän oli varmasti päteväkin. Mutta loogisuus ei ihan ollut hänen vahvimpia alueita.
Pitää kuitenkin todeta, että Jyväskylä on ihan huippu kaupunki. Olen viihtynyt todella hyvin! Aika näyttäköön, jos mielipide muuttuu tämän ekan kuherruskuukauden jälkeen, mutta tällä hetkellä en valita!
Omat treenitkin ovat sujuneet mallikkaasti. Takana on nyt 2,5 viikkoa peruskuntopainotteista puuhastelua. Kävelyreitit ja maantiepyörä on saanut kyytiä (Ei ehkä niin heittäjäomaista, mutta maastohiihtotaustani paistaa pahasti läpi…). Kaikki treenit ovat olleet kivuttomia ja sujuneet hyvin. Tämä on minulle todella erikoista, mutta en valita. Edessä on vielä 2,5 viikon jakso missä tarkoituksena on totutella kroppani treenaamiseen, ja sen jälkeen voisi alkaa vähän pyöriä.
Lopuksi vielä pientä infoa. Jos jostain syystä on sellainen tilanne, että teitä oikeasti kiinnostaa miten mulla menee urheilussa, niin kannattaa seurata minua Twitterissä ja Instagramissa (@F_Froberg). Twitter on minun pääkanavani, ja IG:seen laitan sitten aina välillä jotain epämääräisiä kuvia ja videoita. YouTubeen saatan myös joskus (omalla nimellä) laittaa jotain videoita.
Tällä kaudella minun virallinen SoMe-tägini on #Bradburihme! Sen alle tulen keräämään kaikki minun urheilulliset edesottamukset. Nyt mietitte varmaan mikä ihmeen tägi toi on?! No.. Minäpä kerron. Tämän kauden teemana on tehdä mahdottomasta mahdollista. Olen 60m heittäjä joka tähtää urheilussa korkealle. Maailman parhaimmat saman ikäiset ovat jo olleet Olympialaisissa. Ponnistan hirveältä takamatkalta. Siitä syntyi hashtagin eka osa. Se kunnioittaa Steven Bradburyn huikean epätodellista Olympiakultaa Salt Lake Cityssä 2002. Stevenin voitto oli periaatteessa mahdoton, mutta hän onnistui silti voittamaan kultaa (pienellä avustuksella)! Tägin toinen osa on sitten vähän selkeämpi. Se koostuu sanasta ”ihme”. Tämä vaan siitä yksinkertaisesta syystä että pidän sitä todellisena ihmeenä jos oikeasti joskus tulen onnistumaan nousemaan huipputasolle nykytilanteestani. Uskon siihen itse. Mutta jos kyseessä olisi joku muu kuin minä itse, niin en välttämättä olisi yhtä varma. Joten, seuratkaa #Bradburihme jos kiinnostaa!
Jyväskylä on siisti kaupunki. Treenit kulkee. Eteenpäin!!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kausi paketissa! #RoadToTokyo2020



Lomapäivä! Tai oikeastaan: lomapäiviä! Ylimenokauteni on täydessä vauhdissa. Henkilökohtaisesti se on tarkoittanut muuttoa uuteen kaupunkiin ja opiskelujen aloittamista. Nykyään asun Jyväskylässä ja opiskelen Liikuntatieteitä yliopistossa. Tässä on sen verran paljon uutta, että pieni reeniloma osui hyvään paikkaan. Nyt on kuitenkin hyvä hetki tehdä pieni yhteenveto kaudesta, ja samalla suunnata katse eteenpäin kohti tulevaa kautta.
Hypätäänpä ajassa vuosi taaksepäin. Silloin tilanne oli vähän erilainen kuin mitä se on nyt. Aloitin treenikauden liian kovaa ja heti ekojen päivien jälkeen iski sellaiset kivut, että jos en olisi asunut kotona niin olisi tullut äitiä ikävä. Pahimmillaan jouduin kävelemään kepeillä koska selkä ja toinen jalka olivat niin kipeä, että siihen ei voinut laittaa mitään painoa. Pahimpana päivänä ei edes kepeillä liikkuminen tahtonut onnistua. Näistä lähtökohdista aloin sitten rakentaa kautta.
Päätin että annan moukarinheitolle vielä yhden mahdollisuuden. Viidessä vuodessa pitäisi rakentaa tästä raakileesta moukarinheittäjää. Tämä suunnitelma päättyy siis kauteen 2020. Silloin moukarin pitäisi lentää vähintään 70m-75m. Jos onnistun tässä niin jatkan uraani niin kaukan kuin on mahdollista. Jos en onnistu niin alan vaikka keräämään postimerkkejä. Se on kuitenkin sen verran tylsä harrastus, että parasta olisi vaan heittää pitkälle!
Viiden vuoden suunnitelman ensimmäinen kausi (eli tämä) oli todella tärkeä. Tarkoituksena oli katsoa jos kroppa ollenkaan kestää harjoittelua. Ilokseni voi sanoa että: KYLLÄ KESTI! Onhan se totta että kaikkien ongelmien jälkeen pitää olla tarkkana sen kanssa mitä tekee, ja miten paljon. Pitää jatkuvasti kuunnella kroppaa, ja reagoida sen mukaan. Tämähän on toki urheilijalle ihan normi puuhaa, joten ei mitään erikoista sen suhteen.
Kauden aikana osallistuin 15 kilpailuun. Se on minun kohdallani aika paljon. Viimeksi olen kilpailut enemmän vuonna 2012. Olen (lähes) koko kesän pystynyt valmistautumaan kisoihin, ja muutenkin treenaamaan täysin ongelmitta. Viimeksi kun pystyin tekemään näin oli vuonna 2011. Oli jo aikakin!
Kauden tavoite oli nostaa 10 parhaan tuloksen keskiarvo päälle 60m. Kauden alussa se tulos oli 56,55m. Onnistuin tavoitteessani, ja keskiarvoni on tällä hetkellä 60,379m. Oma ennätykseni on myös parantunut lukemista 59,10m tulokseen 61,94m. Harmittaa että en pystynyt parantamaan ennätystä vielä enemmän. Kauden aikana minulla oli muutamia heittoja jotka kertomuksien mukaan mahdollisesti olivat pidempiä. Harmi vaan että lippumies heilutti punaista lippua näissä heitoissa... Tärkein on kuitenkin se, että taso on noussut. Ja vajaan 4m lisää tuloskeskiarvoon on ihan ok.
Kauden suunnittelussa onnistuin kohtuullisesti. Tein ennätykseni kauden pääkilpailussani (SM22). Onnistuin saavuttamaan paikan Kalevan Kisoihin ja heitin debyytissäni normituloksen (vähän alle 60m). Tavoitteena oli loppuilpailupaikka, mutta tällä kertaa on vaan myönnettävä, että oma taso ei riittänyt. 14. sija ei ole hyvä, mutta sen kanssa voi elää! Sain myös kauden aikana osallistua aikuisten eliittikisoihin ensimmäistä kertaa. Siitäkään kisasta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, mutta hauskaa oli.
Nyt on aika katsoa eteenpäin. Viiden vuoden suunnitelmani päättyy siis vuoteen 2020. Se on myös olympiavuosi! Nyt te kaikki varmaan mietitte, että ei kai nyt joku 60m harrastaja oikeasti luule pääsevänsä olympialaisiin?! Lyödäänpä faktat tiskiin. Olympialaisiin otetaan mukaan (nykysäännöillä) 32 heittäjää. Minä olin tällä kaudella maailmantilaston sijalla 420. Jotta pääsisin olympialaisiin niin tulostasoni pitäisi olla 75m nurkilla. Tasoni on nyt siis n. 60m. Tarvitaan siis 15m lisää. Eli 3,75m/vuosi (tällä kaudella taso nousi 3,83m). Eli minun pitää ohittaa 400 heittäjää ja parantaa tulostani lineaarisesti n. 4m/vuosi. Minä ajattelin tehdä työn, ja katsoa mihin se riittää. Te voitte samaan aikaan pohdiskella mitä sana ”realismi” tarkoittaa!
Kiitos kaikille jotka ovat tukeneet minua tällä kaudella. Puuhasteluni jatkuu. Eteenpäin!!!
https://en.wikipedia.org/wiki/2020_Summer_Olympics