Viimeinen mahdollisuus!

 Kausi 2022 on yhtä kilpailua vaille taputeltu, kun kesän kisarupeama päättyy huomenna Alavieskaan. Rehellisyyden nimissä tästä(kään) kaudesta ei tullut sellaista, jota olisin toivonut, mutta sellaista se välillä (lue: lähes aina) on.

Mutta ei kannata vielä masentua. Huominen voi olla jopa ennätyspäivä! Ainakin yritän heittää mahdollisimman pitkälle!

Kosteat oltavat Ahvenanmaalla (Kuva: Marcus Karell)

Vuonna 2018 olin käytännössä haudannut tavoitteet ennätyksestä ennen viimeistä kilpailua. Tein opetusharjoittelua Vaasassa ja jäljellä oli ainoastaan Lappeenrannan Motonet GP. Kroppa oli väsynyt (lievästi flunssainen) ja sääennuste lupasi sadetta. Jostain syystä heitin kuitenkin ennätykseni 65,10 m viidennellä kierroksella.

Nyt neljä vuotta myöhemmin lähden aika samanlaisesta tilanteesta viimeiseen kilpailuun. Opetusharjoittelu on toki vaihtunut oikean opettajan hommiin ja matka Alavieskaan on reilusti lyhyempi Lappeenrantaan verrattuna. Flunssan oireitakaan ei (vielä) ole. Olen kuitenkin viettänyt viimeiset viikot Mustasaaressa (eli lähes Vaasassa)! Huomenna sen sitten näkee, jos Pohjanmaalla hengailu parantaa suorituskykyä.

Viime viikonlopun SFI mestaruuskilpailu Maarianhaminassa ei välttämättä lupaa ennätyslukemia. Toisaalta kilpailu heitettiin aikaisin aamulla vesisateessa suht raskaan matkustelun jälkeen. Silti tulos oli reipas 60 metrinen. Valmistautuminen huomiseen kisaan onkin paljon parempi. Katsotaan, jos sillä saisi viitisen metriä lisää suorituskykyyn.

MAINOSKATKO!

Jos kehonkoostumusmittaukset (Inbody) kiinnostelee, niin olkaahan kuulolla!

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kylppärin vaaka ja peili kertoo tarpeeksi kehosta, mutta moni tykkää nykyään kerätä kaiken maailman dataa omasta liikkumisesta, joten InBody-mittaus saattaa olla hyvä lisä heille.

Sain itse muutama viikko sitten tarjouksen kokeilla Bodymajan itsepalvelumittausta ja ihan hyvinhän se toimi! Testin voi tehdä ilman ajanvarausta usealla paikkakunnalla ympäri suomen. Astut vaan Bodymajan koppiin, teet testin ohjeiden mukaan ja jatkat matkaa. Tulokset (rasva%, lihasmassa, BMI yms.) tulivat heti puhelimeen ja jopa minä sain niistä jotain selvää.

Eli jos olet pohtinut kehonkoostumusmittauksia, niin Bodymajan koppi olisi ihan näppärä paikka missä niitä voi ottaa parilla kympillä!

BLOGI JATKUU!

Huomenna mennään siis urku auki pienellä riskillä. Sen jälkeen otan pikkasen happea, jonka jälkeen siirrän katseitani ensi kauteen!

Eihän tämä ura vielä ole loppumassa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

Tommin ja Riston paluu moukarihäkkiin!

 Wilma Murto voitti toissa päivänä EM-kultaa ja YLE veti moukarisyrjinnän täysin uudelle tasolle jättämällä kolme viimeistä kierrosta kokonaan näyttämättä (suorana). Kumpikin oli historiallisen kova saavutus.

Tämän tekstin sisältö ei kuitenkaan liity EM-kisoihin.

Parisen viikkoa sitten nähtiin jälleen kerran, kun muutama entinen urheilija nappasi mitalin Joensuun Kalevan kisoissa. Miten tämä on mahdollista? Onhan se naurettavaa ja surullista, että aktiiviurheilija ei pärjää entiselle urheilijalle!

Vai onko?

Tarkastellaan tilanne kahden käytännön esimerkin kautta!

Tommi Remes (PB 72,55 m)

Kiuruveden lahja moukarimaailmalle päätti viime syksynä, että moukaroinnit saa riittää ja on aika siirtyä oikeisiin töihin! Kesällä 2020 miesten moukari lensi 67 – 68 metriä ja kaudella 2021 leka lensi 65 – 67 metrin välille. Joensuun karsinnassa mies heitti 65 metrisen käytännössä harjoittelematta. Eli taso on vuodessa laskenut täydestä panostuksesta ainoastaan 1 – 2 metrillä.

”Käytännössä harjoittelematta” on tietysti suhteellinen käsite. Olihan Tommi käynyt noin kerran viikossa höntsäämässä salilla läpi talven ja heittoharjoittelu aloitettiin muutama viikko ennen kisoja. Harjoitusheittoja tuli yhteensä 40, kun niitä normaalisti tulee tuhansia / kausi.

Tommin touhu osoittaa, että ei se taso romahda vuodessa kovin rajusti, kunhan edes vähän harrastaa kuntoa ylläpitävää liikuntaa.

Risto Kauppinen (PB 66,86 m)

Toisena esimerkkinä otan Kauppisen Riston, joka Joensuussa ensimmäistä kertaa ylsi Kalevan Kisojen loppukilpailuun. Mies oli nuorena suhteellisen lahjakas ja kävi jopa nuorten MM-kisoissa heittämässä. Aikuisten välineellä kehitys kuitenkin tyssäsi 66 metriin ja mies katosi kilpailukentiltä kauden 2016 jälkeen. Itse ainakin oletin, että miehen ura oli ohi.

Yllätyin siksi positiivisesti, kun mies palasi häkkiin keskellä kautta 2020 heittäen 55 metrisen omaksi ilokseen ja käytännössä ilman talviharjoittelua. Tästä 1,5 kuukautta myöhemmin mies heittikin vielä voimassa olevan ennätyksensä 66,86 m. Risto oli neljän vuoden tauon jälkeen noussut ennätystasolle alle kahden kuukauden tehoharjoittelulla. Olin rehellisesti sanottuna kateellinen.

Välivuosinaan mies on omien sanojensa mukaan enimmäkseen harrastanut ulkonäköön ja terveyteen keskittyvää liikuntaa ja väliin mahtui pitkiäkin harjoitustaukoja. Ringissä mies kävi muutamia kertoja ja yksi kisatuloskin löytyy (55,73 m) vuodelta 2018. Näillä pohjilla mies siis palasi ennätyskuntoon reilussa kuudessa viikossa loppukesästä 2020.

Tästä hetkestä on kuitenkin nyt jo kaksi vuotta ja ennätys on vieläkin samoissa lukemissa. Määrätietoinenkaan harjoittelu ei ole (vielä) nostanut tasoa. Tässä tuleekin tämän blogin opetus: Jo saavutetun tason tuntumaan pääseminen on urheilussa yllättävän helppoa, mutta kehittyminen on hankalaa!

Joku liikuntabiologi voinee kertoa enemmän, minkälaisia mekanismeja löytyy tämän ilmiön takana (lihasmuisti, tekninen osaaminen yms). Onhan se huvittavaa, että jotkut höntsäämällä voivat ylläpitää urheilullista tasoa, joka on suurimmalle osalle urheilijoista täysin saavuttamattomissa.

Mutta näin se vaan menee. Näin urheilu ja biologia toimii.

Itselläni on pari kisaa jäljellä ennen, kuin laitan kauden pakettiin.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

Déjà vu!

 Tiukan karsinnan viimeinen heitto edessä. Pitää parantaa, jos mielii loppukilpailuun. Heitto on ihan ok, mutta riittääkö se?

KYLLÄ! Muutaman sentin erolla nousen sijalle kymmenen ja loppukilpailu häämöttää!

Pari minuuttia myöhemmin olenkin taas sijalla 12… En pääsekään loppukilpailuun…

Déjà vu!

 

Joensuun karsinta oli käytännössä identtinen kopio Seinäjoen 2017 karsinnasta. Silloin toki heitin lähes kolme metriä pidemmälle, mutta sijoitus ja viimeisen kierroksen käänteet noudattivat lähes samaa kaavaa.

Jälkipuinti oli kuitenkin täysin erilaista. Joensuun tulos toki harmittaa, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. Seinäjoen jälkeen sen sijaan vitutti niin suunnattomasti, että siitä toipuminen kesti kolmisen kuukautta.

Mistä moinen ero?

Syy miksi ei tänä vuonna harmittanut kovin paljon lienee se, että tähän ikään mennessä ovat nämä urheilun realiteetit tulleet ikävän hyvin selviksi. Jos edellisessä kisassa on lentänyt 59 metriä ja viimeistelytreeneissä hikisesti menee 57, niin ei vaan pysty odottamaan ihmeitä Kalevan Kisoista. Tämä heittämäni vajaa 62 metrinen oli jo melkoisen työn ja tuskan takana.

Nykykunnossani (ja tekniikallani) olisin ehkä voinut heittää päälle 63 metrisen, mutta sekin olisi riittänyt maksimissaan 8. sijaan loppukilpailussa ja sen olen jo kerran saavuttanut. Ja siinä suuri ero Seinäjokeen piileekin. Silloin en ollut kokenut käytännössä mitään muuta, kuin saavuttamattomia junnumitskuja ja karsiutumisia.

Vielä vuonna 2017 olin väärinymmärretty lupaus matkalla kohti Tokion Olympialaisia. Potentiaalia oli reilusti päälle 70 metrin kaariin! Junnusarjoissa olin aina saanut turpaan paremmilta, vaikka itse heitin ihan kelpo tuloksia. Aina joutui selittämään (enemmän toki itselleni, kuin muille), että olen minäkin ihan hyvä, vaikka en menestynytkään.

Seinäjoen karsinta on vieläkin kaikkien aikojen kovatasoisin ja kukaan (paitsi Joachim Koivu joka oli samassa karsinnassa sijalla 11) ei ole jäänyt karsintaan yhtä hyvällä tuloksella kuin mitä heitin (64,75 m). Tuntui siltä, että koko maailma vastusti meikäläisen onnistumista. Siksipä se karsintaan jääminen oli suhteellisen kova paikka nuorelle aikuiselle.

Vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että mielikuva omista kyvyistäni oli virheellinen. Enpäs ollutkaan matkalla Tokion Olympialaisiin ja 70 metrin potentiaalikaan ei ole ainakaan tähän päivään mennessä realisoitunut. Siinä mielessä hävisin nyt Joensuussa paljon vähemmän, koska onnistumisella olisin ainoastaan saanut kokea uudelleen jotain, mitä olen jo kahdesti kokenut (kamppailu viimeisestä pistesijasta Kalevan kisoissa). Mielikuvat omista kyvyistä näyttäisi vaikuttavan aika paljonkin miten tulokseen reagoi.

Tänä vuonna suurin harmitus liittyy siihen, että en (taaskaan) kehittynyt talven aikana. Olisin halunnut ottaa askeleen eteenpäin urallani, mutta jo kauan ennen karsintaa oli selvää, että näin ei ole tapahtunut. En kuitenkaan anna vielä periksi. Loppukaudesta lähden vielä metsästämään uutta ennätystä.

Vielä olisi muutama kilpailu jäljellä tätä kautta. Viikonloppuna käyn Somerolla heittämässä valtakunnan parhaimmalla heittopaikalla ja sitä seuraavalla viikonloppuna matkustan Maarianhaminan SFI mestaruuskisoihin. Tämän jälkeen heitän vielä ehkä yhden kisan, jos kuntoa ja intoa riittää.

Lopuksi haluan vielä kiittää Joensuun Katajaa mahtavista Kalevan Kisoista. Oli kenties parhaimmat järjestelyt, mitä olen ikinä itse kokenut, vaikka muutkaan kisat eivät huonoja ole olleet. Fasiliteetit ovat toki Joensuussa erinomaisella tasolla, mutta kaikki muutkin järjestelyt sujuivat mallikkaasti. Ja euron kisamakkara ei myöskään heikentänyt tunnelmaa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---