Tammikuussa
järjestetään jälleen kerran vuosittainen Urheilugaala! Se on juhla, jossa
treenivaatteisiin tottuneet urheilijat pakotetaan pukeutumaan juhlavaatteisiin
ja istumaan aivan liian pitkään Hartwal arenan juhlasalissa. Illan aikana
urheilijat saavat esittää tekohymyn taitojaan, kun ei Uuno-palkinto osunutkaan
omalle kohdalleen vaan ihan väärän lajin edustajalle. Ja vaikka näitä Uuno
pystejä ja tekohymyjä nähdään pilvin pimein illan mittaan, niin ylitse muiden nousee
kaksi palkintoa: Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki sekä Vuoden urheilija!
Vuoden sykähdyttävin!
Tämä on se
palkinto, johon yleisöllä on mahdollisuus vaikuttaa. Tällä hetkellä on
käynnissä alkukarsinta. Urheilugaalan sivuilla löytyy 20 ehdokasta sekämahdollisuus ehdottaa omaa ehdokastaan. Mahdollisuus äänestää umpeutuu 27.11 ja
sen jälkeen kymmenen eniten ikäihmisten sydämiä rasittaneet urheiluhetket
pääsevät ratkaisevaan vaiheeseen! Seuraavaksi esittelenkin oma top 3 lista!
1. Miesten
moukarin karsinta, Seinäjoki!
Tota noin…
Jotenkin tuntuu, että tämä ehdotus ei välttämättä tule voittamaan.
Sykähdyttävin urheiluhetkeni oli kuitenkin ehdottomasti, kun nousin kymmenen
parhaan joukkoon ja kiinni finaalipaikkaan kesän Kalevan Kisojen kolmannella
karsintakierroksella! Mikään ei voita sitä heiton jälkeistä tunnetta (joka siis
kesti muutaman minuutin, ennen kuin karsiuduin…)
2. Mari Laukkanen,
ampumahiihdon mc-kisan voitto surunauhassa Asko Nuutisen muistolle
Tämä on se hetki,
jota oikeasti toivon voittavan! Laukkanen oli kiertänyt sitä maailmancupia
kymmenen vuoden ajan. Ja kyllähän kaikki tietää, että eihän hän osaa ampua
tositilanteessa. Mäkäräinen pärjää ja Laukkanen on vaan mukana. Tällä
mentaliteetilla katselin maailmancupeja viime vuosina. Ja varmaan moni muukin. Ikävää,
mutta totta… Veikkaanpa, että kyseinen tilanne ketutti urheilijaa itseäänkin!
Sitten. Yhtäkkiä.
Pitkän puurtamisen jälkeen. Kun pitkäaikainen valmentaja on kuolinvuoteellaan
ja matkalla seuraavaan elämään, niin legendaarisella Holmenkollenilla tapahtuu
ihme! Laukkaselle tuplavoitto! Ja vielä näytöstyyliin! Valmentajan muistoa
kunnioittaen! Tässä tarinassa on niin paljon syvyyttä, että raavaampikin uros
herkistyy (vaikka hän ei sitä myönnä!). Urheilu on välillä ihmeellistä ja
kaunista! Suosittelen, että äänestätte tätä hetkeä!
3 Kaveria
autetaan!
Tämä ei ole
virallinen ehdokas. Enkä usko, että moni edes muistaa tätä tilannetta. Mutta
itselleni on jostain syystä jäänyt mieleen miesten sprintin välierä Lahden
MM-hiihdoista! Kaksi Suomalaista mukana, Ristomatti Hakola ja Martti Jylhä!
Vikaan laskuun lähtiessä Jylhä antaa Hakolalle pienen etumatkan ja samalla
jarruttaa takana olevia vastustajia! Koskettava hetki. Kaverit kiertävät
maailmaa ympäri vuoden ja uran tärkeimmälläkin hetkellä yhteistyö pelaa
moitteettomasti. Hakola pääsee finaaliin ja kotiyleisö on tyytyväinen. Hieno
hetki!
BONUS!
Tämä ei ole
itselleni mitenkään sykähdyttävä hetki, mutta tässä äänestyksessä voidaan nähdä
paljonko ”oikea” urheilu oikeasti kiinnostaa E-urheilijoita. Lasse Urpilainen
on ehdolla ja mobilisoimalla omia fanejaan uskon, että hän voi nousta todella
korkealla tässä äänestyksessä. Tämä siis, JOS kyseinen äänestys kiinnostaa
E-urheilun faneja! Jännä nähdä!
Vuoden urheilija!
Niin… Tämä
joidenkin mielestä Presidentinvaalejakin tärkeämpii äänestys onkin sitten myös
jaossa urheilugaalassa! Oikeastihan äänestyksen nimi pitäisi olla ”Urheilutoimittajien
liiton äänestävien urheilutoimittajien subjektiivisen mielipiteen lempiurheilija”.
Tuo nimi olisi kuitenkin vähän liian monimutkainen, joten Vuoden Urheilija
kelvatkoon.
En oikeasti enää
välitä kuka on vuoden urheilija. Toki se kiinnostaa, mutta se on loppupeleissä vaan pienen ryhmän subjektiivinen mielipide. Siksi valinta ei enää mene yhtä paljon tunteisiin kuin mitä se joskus ehkä on mennyt. Pidän kuitenkin
tärkeänä, että kyseinen urheilija on oman lajinsa maailman paras tai ehdottoman
kärjen tuntumassa! Joku roti nyt kuitenkin!
Suomi on vuonna 2017 saavuttanut 255 arvokisamitalia. Yhteensä 28 MM-kultaa ja EM-kultaa!
Urheilu ei kuitenkaan ole tasaarvoista. Menestys ei pelkästäänratkaise, vaan urheilijan suosio + menestys. Tiina Viitanen ja
Marko Peiponen ovat esimerkiksi molemmat henkilökohtaisia maailmanmestareita!
Silti he tulevat luultavasti häviämään Iivo Niskaselle äänestyksessä, vaikkakin
saavutus on täysin sama. Kyykkä vaan on lajina vähemmän arvostettu kuin
maastohiihto. Näin se vaan menee, halusi sitä taikka ei. Onnea urheilutoimittajille
äänestykseen. Pieleenhän se kuitenkin menee!
Kuka on sinun mielestäsi Vuoden urheilija, ja mikä oli sykähdyttävin urheiluhetki? Kommentointi alle ei ole kiellettyä!
---
Vielä vähän infoa
omasta tilanteestani. Syksy alkoi hyvin. Harjoittelin peruskuntoa ja yleistä
syyspelleilyä. Marraskuun alussa piti alkaa harjoittelemaan oikeasti. Silloin
kaikki meni pieleen. Hankin todella vakavan miesflunssan ja sen seuranneesta passiivisuudesta
SI-nivel kipeytyi yllättävän pahasti. Siinä menikin sitten kaksi viikkoa
hukkaan vaivoista parannellessa…
Nyt olen
kuitenkin hiljalleen päässyt treenaamaan kunnolla ja olen intoa täynnä! Uuden
valmentajan kanssa ollaan analysoitu nykytilannetta ja asetettu raamit tulevaa
harjoitustalvea varten. Olen todella innoissani! Sekä tekniikassa, että
harjoittelun sisällössä haetaan pientä muutosta. Uskon, että ollaan oikeilla
raiteilla. Kyllä tästä hyvää tulee. Kuhan vaan paiskii hommia!
Eteenpäin!
