SM x2! Orimattila vs. Raasepori 100-0

Olet luultavasti joskus lukenut Ilta Sanomien nettisivuja. Veikkaan, että koska olet löytänyt urheiluaiheisen blogini, niin olet myös joskus lukenut IS:n Urheilu-sivuja. Useimman artikkelin jälkeen voi sitten lukea ”oikeita” totuuksia keskustelupalstalta. Jos olet tehnyt tämän virheen, niin silloin tiedät että 14. sija Kalevan Kisoissa on surkea suoritus! Näinhän sen on pakko olla, koska palstalla todella moni on sitä mieltä että jopa olympiapaikan saavuttaminen ei ole minkään arvoinen juttu. Tässä valossa karsiutuminen Kalevan Kisojen karsinnassa ei kai edes mahdu surkeuden asteikolle..?

En allekirjoita kommentointipalstan yleistä mielipidettä. Minun mielestäni olympiapaikan saavuttaminen on kova juttu! Piste! Omaa Kalevan Kisojen 14. sijaa pitää kuitenkin lähestyä eri tavalla. Oma tulos ei tyydytä. Oma sijoituskaan ei tyydytä. Mutta oli kuitenkin jumalattoman siistiä olla mukana!

Kolmen vuoden vammailu opettaa nauttimaan pienistäkin kehitysaskeleista. Vammakierre pistää mielen nöyräksi. Ennen ongelmia pidin Kalevan Kisoihin osallistumisen itsestään selvyytenä. Viime syksynä en ollut enää yhtä varma. Kalevan Kisat ovat kuitenkin olleet yksi iso motivaattori jatkaa. En ole koskaan saanut kokea miltä tuntuu voittaa SM-mitalin juniorisarjoissa. En ole koskaan päässyt edustamaan Suomea junioreiden arvokisoissa. Minulla ei ollut mitään konkreettista todistetta mihin minun kyvyt riittää. Kalevan Kisat on konkreettinen todiste. Kaikki eivät pääse sinne. Mutta minä pääsin. kiitän suuresti kaikkia jotka ovat auttaneet minut pääsemään edes tälle tasolle.

Kilpailu käytiin (liian) lämpimissä oloissa. Pärjäsin hyvin, kuumuudesta huolimatta (kaikki yli 18 astetta on "liian lämmintä", nyt oli 25+ varjossa..). Join suolavettä ja minulla oli oma sateenVARJO mukana. Pystyin hyvin eliminoimaan lämmön aiheuttavat haitat. Eka heitto oli huono, 59,52m. Se ei edennyt loppuun asti. Toinen heitto tuntui paljon paremmalta, mutta jostain syystä Oulun rinki oli supistunut lämmössä sen verran että tämä heitto pyörähti yli. Kolmas heitto osui sitten verkkoon, mutta sekin tuntui paremmalta kuin ensimmäinen. Karsinta ohi. Kilpailut minun osaltani ohi. Nyt seurasi Kisaturistin elämä katsomon puolella.

Jos katsoo tuloksen taakse niin voi todeta että ei mennyt hyvin, mutta ei se debyytti mikään fiaskokaan ollut. Mukana oli 19 heittäjää. Ennätysten valossa olin tilastossa sijalla 18. Jos kauden parhaita tuloksia katsoo, niin olin sijalla 15. Tässä valossa 14. sija on ihan ok. Etenkin jos ottaa huomioon että keli oli minulle hankalin mahdollinen ja kyseessä oli urani ensimmäinen karsinta. Finaaliin vaadittu tulos oli 63,75m. Nyt pitää vaan nostaa tasoa ensi kaudeksi jotta voisi taistella finaalipaikasta ensi vuoden Kalevan Kisoissa Seinäjoella!

Seuraava koitokseni on SM22 Lappeenrannassa. Kilpailu käydään lauantaina, ja olen statisti. Tai no, kyllähän minä tulen antamaan kaikkeni! Mutta mitaliin vaaditaan luultavasti noin 5m-6m enkkaparannus. En ole pessimisti, mutta varaudun siihen että en tule heittämään niin pitkälle, ainakaan joka heitolla.

Tavoitteena kisassa on parantaa ennätystäni, ja katsoa mihin se riittää. 62m-63m olisi jo ihan jees tulos (pidemmällekin saa lentää). Olen keventänyt reenejä tätä kilpailua varten, joten odotan että jo senkin ansiosta tulisi muutama ”ilmainen” lisämetri.

Lopuksi haluan vielä kehua Orimattilan Jymyä! Osallistuin Orimattilan tähtikisoihin torstaina, ja pakko sanoa että ainakin moukarikilpailussa järjestäjien toiminta oli ensiluokkaista! Kaikki toimi niin kuin piti. Erityisen hienoa oli nähdä miten huolella järjestäjät hoitivat moukarikuoppia. Voin sanoa että kenttä olisi kelvannut Jalkapallolle melkein jo samana iltana, viimeistään seuraavana päivänä.

Moukarikuoppien jälkihoito on kyllä mielenkiintoinen asia. Joissain paikoissa niitä osataan hoitaa ensiluokkaisesti, niin kuin Orimattilassa. Silloin niistä ei ole mitään ongelmia kenellekään (lue: Jalkapalloilijoille). Sitten on olemassa se toinen ääripää. Paikkakuntia missä kuoppia hoidetaan lapsellisen surkeasti (tai ei lainkaan). Seurauksena tästä on vihaisia jalkapalloilijoita, ja moukarinheittokieltoja kentille. En halua tässä kohtaa mainita yhtään esimerkkejä (mutta Raasepori..).

On olemassa kaksi tapaa hoitaa moukarikuoppia. Ensimmäinen (ja yleisin) on että kuopat jätetään auki koko kilpailun ajaksi, ja lopuksi joku käy täyttämässä niitä mullalla. Yleensä tämän tekee kentänhoitaja. Tällä tavalla hänellä on kontrolli siitä että kenttä on pelikunnossa heti moukarikilpailun jälkeen.

Toinen tapa on että kuopat täytetään heti, joka heiton jälkeen. Tämä tapa oli käytössä Orimattilassa. Ahkera mies juoksi multaämpärin kanssa kenttää pitkin ja täytti kaikki kuopat heti. Tämä oli todella tehokas tapa, eikä hidastanut kilpailun kulkua lainkaan. Tuloksena oli hyvä moukarikilpailu ja ehjä jalkapallokenttä. Heitän tässä kohtaa kysymyksen ilmoille: Eikö tätä käytäntöä voitaisi käyttää kaikkialla? Sehän vastaa samaa tehtävää mitä hiekkakuopan lanaaja tekee pituushypyssä, ja kolmiloikassa. Olisi hienoa jos tämä tehtävä leviäisi tavaksi Suomen yleisurheilukisoihin. Se parantaisi moukarinheittäjien mainetta roimasti!

Vastaan omaan kysymykseen heti.. Tästä ei voi tulla tapa.. Ainakaan kaikkialle.. Ei ainakaan vielä.. En nytkään halua mainita esimerkkejä (mutta Raasepori..). Kun soitin siihen mainitsemattomaan kuntaan viime vuonna, saadakseni tietää moukarinheittokiellon syyn, niin sain mielenkiintoisen vastauksen. Moukari rikkoo nurmea, ja kunnalla ei ole resursseja laittaa kunnan työntekijöitä korjaamaan niitä. (Suomeksi: nurmea voi leikata n. 2 kertaa viikossa, mutta muutama moukarikilpailu vuodessa on aivan liikaa). Kysyin tässä kohtaa että eikö järjestävä seura voisi hoitaa kuoppia jos ei kunnalla ole varaa? Vastaus tähän oli että ei missään tapauksessa!! Mitään järkevää selitystä siitä, miksi järjestävä seura ei saanut täyttää kuoppia, en kuitenkaan saanut. Mutta heittokielto kuitenkin pysyi. Se oli tärkeintä!

Olen tällä kaudella heittänyt 7/12 kilpailua oikealla yleisurheilukentällä. Se on ainakin minulle yllättävän paljon. Ja se tuntuu todella hienolta! Silti on vielä olemassa paikkakuntia missä moukari passitetaan sivukentille. Joskus syynä on turvallisuus. Silloin se on jo ihan ok. Mutta voi kysyä miksi halutaan järjestää moukarikilpailuja jos kunnassa ei ole edes jotenkin suojaavaa moukarihäkkiä? Yleisin syy häätöön on kuitenkin vieläkin nurmi. Myytti että moukari vahingoittaisi nurmea elää vahvana. Mutta kiitos näiden hyvien järjestäjien (Orimattila, Oulu, Somero, Jyväskylä, Espoo, Lahti jne.) tämäkin myytti voisi jossain vaiheessa kuolla kokonaan pois!

Road to Oulu. Uran ensimmäiset Kalevan Kisat!

”Ei Suomen mestaruus ole mikään saavutus, loppujen lopuksi. Vaan Suomenmestaruudella lunastetaan lupa kilpailla ulkomaan kisoissa!” 

- Seppo Räty

Seppo on oikeassa. Harva muistaa kuka voitti 800m naisten suomenmestaruuden vuonna 1983. Mutta moni muistaa että Tiina Lillak voitti keihäänheiton maailmanmestaruuden samana vuonna. Tämähän on toki vaan ”suuren yleisön” näkökulma. Arvelisin että aika monelle se Suomenmestaruuskin tuntuu ihan kivalta. Tätä en toki voi tietää, koska en ole koskaan edes osallistunut aikuisten SM-kisoihin. Tähän tilastokummajaiseen tulee kuitenkin muutos tällä viikolla. Edessä on urani ensimmäiset Kalevan Kisat!

Neljäs kerta toden sanoo! Tarkoituksena oli jo päästä mukaan Kalevan Kisoihin, kun ne järjestettiin Vaasassa, vuonna 2013. Tämä unelma kuitenkin hukkui, oman inspiraationi kanssa, vesijuoksualtaan pohjalle.. Selkähän meni keväällä 2013 joten Vaasan reissu jäi kuin jäikin tekemättä.

Kalevan kisat järjestettiin vuonna 2014 Kuopiossa. Kesti kauan ennen kuin pääsin selkäongelmista eroon, joten kautta edeltävä talvi oli todella rikkonainen. Vasta keväällä pääsin heittämään kunnon heittotreenejä. Voi vaan todeta että aika loppui kesken. Kuopion reissu jäi 24cm päähän (SB: 56,76m. Raja: 57m).. Kyllähän se vähän harmitti..

Viime vuoden epäonnistuminen laitan Suomen Valtion ja myös maamme ilmaston piikkiin (Vaikka syyllinen loppupeleissä olin minä itse..)! Syksy ja alkutalvi menivät reenimielessä kohtuullisesti. Tammikuussa astuin Dragsvikin porteista sisään varusmiespalvelukseen. Muutaman viikon päästä kaikki oli päin helvettiä.. Selkä oli niin huonossa kunnossa että pahimpana päivänä vaadittiin tupla-annos kolmio-lihaksia rentouttavaa lääkettä.. Hektinen aikataulu + peilijäinen pihamaa + huonosti hoidetut kehonhuollot = Kivulias lopputulos.. Yritin sitten kuntouttaa itseäni, samalla kun opittiin miten soditaan.. Moukarin (ja selän) kannalta ei ihan optimaalisin yhtälö. Tässäkin kävi niin että aika loppui kesken. Kauden lopulla heitin tuloksen mikä olisi riittänyt Kalevan Kisoihin pääsyyn, mutta silloin oli jo aivan liian myöhäistä..

Mutta tänä vuonna onnistuin. Heti ensimmäisessä kilpailussa ylitin 60m, ja eilen tein uuden ennätyksen 61,01m. Samalla irtosi myös uran ensimmäinen yleisen sarjan mitali SFI-mestaruuskisoissa (Ruotsinkielinen urheiluliitto).

Lähden kisoihin tilaston 17. parhaana heittäjänä (mukana 20 moukaristia). Kalevan kisoihin pääsy on minulle kiva juttu, koska se on konkreettinen todiste siitä että minä, ainakin jossain määrin, osaan heittää moukaria. Minulla ei ole yhtään SM-mitalia juniorisarjoista. Maajoukkue edustukset ovat kiertäneet minua kaukaa. Mutta se että minä pääsen Kalevan Kisoihin, 21 vuotiaana (moukaristina olen vielä lapsen iässä), on todiste siitä että en ole ihan toivoton moukarinheittäjä!

Osallistuminen ei sinänsä saa olla mikään tavoite. Kisoissa pärjääminen pitää aina olla ensisijainen tavoite. Tässä pitää kuitenkin olla realistinen. En tule pärjäämään mitalimielessä, mutta finaaliin olisi kiva päästää. Se, jos se on realistinen tavoite, saatte päättää itse. Finaaliin vaadittu tulos on viimeisten 10 vuoden aikana liikkunut 63m-64m nurkilla. Luulen että tilanne on tänäkin vuonna sama. Se vaatisi aivan huippuonnistumista minulta. Uskon kuitenkin että omaan vaadittavat ominaisuudet sellaiseen heittoon. Eilen nimittäin heitin tällaisen kaunokaisen:

Heitto sinänsä ei tuntunut hyvältä, mutta katsomossa istuneet väittävät että se oli n. 62m heitto. Eikä minulla valitettavasti ollut mandaattia väitellä lippumiehen kanssa että olisin pysynyt ringissä.. :)  Jos huono heitto lentää 62m, niin miten pitkälle se hyvä heitto lentää?

Oli miten oli. Tulee olemaan siistiä päästää oikeiden urheilijoiden kisoihin! Tähtään siihen että laitan kolmen karsintaheiton aikana oma ennätykseni uusiksi. Voi toki olla vaikeaa onnistua kolmen heiton kisassa missä on 20 heittäjää mukana. Mutta onneksi tilanne on kaikille sama. Yllätykset kuuluvat urheiluun!

Ja muuten. Irene Lusikka voitti 800m Suomenmestaruuden vuonna 1983. Aika oli 2,08:15! Tiesittekö? Minä en ainakaan tiennyt..

Amsterdam-Tilastokatsaus

On arvokisa-aatto. Amsterdamin Euroopan-mestaruuskilpailut alkavat huomenna. Suomalaisten odotukset ovat harvinaisen korkealla. Suomalaiset yleisurheilijat ovat suoriutuneet hyvin, laajalla rintamalla, tänä kesänä. Mielenkiintoiset arvokisat ovat alkamassa!

Suomella on neljä moukaristia mukana EM-kisoissa. Tulen seuraavaksi vähän avaamaan mitä heiltä voisi odottaa. Katsotaan vähän tilastoja, sekä edellisten kisojen tulostasoa. Lopputuloksena pitäisi (toivottavasti) olla kattava moukariopas!

Naiset:

Naisten karsinta heitetään keskiviikkoaamuna, ja loppukilpailu heitetään perjantai-iltana. Mukana on kaksi Suomalaista: Kokenut Merja Korpela ja ensikertalainen Inga Linna!

Merja Korpela:

Euroopan tilasto 29.

ikä: 35v

SB: 69,15m

PB: 69,56m (2009)

-arvokisat: 9

-arvokisadebyytti: München 2002

-arvokisafinaalit: 1 (EM 2010)

-Paras sijoitus: 8. (EM 2010)

Inga Linna:

Euroopan tilasto 36.

ikä: 21v

SB: 67,40m

PB: 68,25m (2015)

-Ensimmäiset aikuisten arvokisat!

EM-kisojen tuloshistoria:

Edellisten EM-kisojen Finaaliin vaadittu tulos:

2014: 67,18m

2012: 66,89m

2010: 66,48m

2006: 66,81m

Edellisten EM-kisojen alhaisin pistesijatulos:

2014: 67,39m

2012: 67,92m

2010: 68,21m

2006: 69,08m

Edellisten EM-kisojen PRONSSI-tulos

2014: 73,67m

2012: 71,47m

2010: 73,56m

2006: 72,58m

Edellisten EM-kisojen voittotulos:

2014: 78,76m

2012: 74,29m

2010: 76,38m

2006: 76,67m

Kuten tilastot näyttävät niin Suomalaisten maksimitaso on riittävä finaaliin pääsyä ajatellen. Naisten moukarin taso on pysynyt samalla tasolla viime vuosina (terävin kärki toki vähän karannut Suomalaisilta). Luulen että karsintaraja tulee olemaan n.67,50m. Kaikki osallistujat osaavat heittää niin pitkälle. Mutta vain 12 tulee tekemään sen karsinnassa! Moukarin karsinta on aina yllätyksellinen!

Finaalissä nähdään mahdollisesti Suomalaisia. Pistesija on kovan työn takana. Mitali ei ole realistinen.

Miehet:

Miesten karsinta heitetään perjantaina, ja finaali sunnuntaina. Mukana on kaksi kokenutta Suomalaista: David Söderberg ja Tuomas Seppänen!

David Söderberg:

Euroopan tilasto 7.

Ikä: 36v

SB: 77,60m

PB: 78,83m (2003)

-arvokisat: 10

-arvokisadebyytti: München 2002

-arvokisafinaalit: 2

-Paras sijoitus: 6. (MM 2015)

Tuomas Seppänen:

Euroopan tilasto 16.

Ikä: 30

SB: 76,20m

PB: 76,20m

-arvokisat: 4

-arvokisadebyytti: Barcelona 2010

-arvokisafinaalit: 2

-Paras sijoitus: 10. (MM 2015)

EM-kisojen tuloshistoria:

Edellisten EM-kisojen Finaaliin vaadittu tulos:

2014: 73,85m

2012: 72,85m

2010: 74,16m

2006: 74,69m

Edellisten EM-kisojen alhaisin pistesijatulos:

2014: 76,55m

2012: 74,49m

2010: 74,31m

2006: 77,93m

Edellisten EM-kisojen PRONSSI-tulos

2014: 79,35m

2012: 76,67m

2010: 79,06m

2006: 79,19m

Edellisten EM-kisojen voittotulos:

2014: 82,69m

2012: 79,72m

2010: 80,02m

2006: 80,84m

Miesten moukari on todella jännittävä. David Söderberg on elämänsä kunnossa, ja taistelee jopa mitalista. Paavo Nurmi Gameseissä heitetty 77,60m oli uran toiseksi kovin tulos. Mitaliin tullaan luultavasti tarvitsemaan vähän enemmän. David Ei ole ennakkosuosikki, mutta kannattaa silti varmistaa että mitalikahvin ainekset löytyvät keittiön kaapista finaalin alkaessa. Ihan vaan varmuuden vuoksi!

Tuomas Seppänen sen sijaan on pieni arvoitus. Hänellä on ollut suuria ongelmia viime kisoissa. Paavo Nurmi Gameseissa jopa 70m oli kovan työn takana. Lähtökohta Amsterdamiin on yksinkertainen. Jos hän heittää 70m niin hän karsiutuu.. Mutta jos hän pystyy ratkaisemaan ongelmansa, ja nousta takaisin SB-tasolle, niin nähdään hänet pistesijoilla. Aika näyttää!

Muistakaa. Huomenna se alkaa. Viisi päivää Yleisurheiluviihdettä! Nauttikaa!