Kalevan kisoista on jo yli viikko ja on analyysin paikka. En
halunnut kirjoittaa tätä blogia heti kisojen jälkeen, koska siitä olisi tullut aivan
liian negatiivinen. Olen ymmärtänyt, että kaikista suorituksista kannattaa
etsiä hyviäkin puolia, joiden avulla on helpompi mennä eteenpäin paremmalla
mielellä!
Tässä minä onnistuin:
-Onnistuin varaamaan junaliput ja hotellin
kisapaikkakunnalle!
-Muistin tehdä osallistumisvarmistuksen!
-Löysin Lahden stadionin ja saavuin sinne ajoissa ennen
karsintaa!
Siinäpä ne onnistumiset sitten olivatkin… Näiden lisäksi
taisi tulla muutama epäonnistuminenkin…
Kokonaisuudessaan olen älyttömän pettynyt siihen kuinka
surkeasti urheilin tämän vuoden Kalevan Kisoissa. Näin kokeneena moukaristina
pitää pystyä parempaan, mutta en vissiin tällä(kään) kertaa siihen pystynyt.
Karsinnasta tuli yllättävän heikkotasoinen, kun useammalla heittäjällä oli
ongelmia ja lopuksi olin karsinnan viimeinen heittäjä ja loppukilpailupaikka
oli tarjolla heittämällä 61,13 m. Olin todella itsevarma astuessani rinkiin,
koska tiesin heittäväni vaadittavan tuloksen. Olen hyvä kilpailija ja olen
yleensä venynyt karsinnoissa!
Tällä itsevarmuudella pääsin sitten aitiopaikalta seuraamaan,
kun meikän viimeinen karsintaheitto lensi kauniisti sektorin ohi ja meikäläisen
tämän vuoden Kalevan Kisat projekti meni vituiksi… Moukarinheitto on kiva
harrastus!
 |
| Karsinnan tulokset |
Tämän vuoden epäonnistuminen johtuu oman analyysini mukaan
kolmesta täysin penkin alle menneestä suorituksesta: Talviharjoittelu, kisoihin
valmistava jakso ja itse kisasuorittaminen karsinnassa. Eli kokonaisuudessaan
voi todeta, että kaikki on tänä vuonna mennyt huonosti.
Talviharjoittelu:
Kenties suurin ongelma tänä kesänä on ollut se, että olen
ollut liian huono. Perustaso on kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, ja missä
se on ollut parhaimmillaan. Esimerkiksi kaudella 2017 heitin 58 kertaa yli
61,13 m 102 kisaheitolla (57 %) ja myös kaudella 2018 yli puolet heitoista
lensi kyseistä mittaa pidemmälle (35 / 67 = 52 %). Tällä kaudella olen
ylittänyt 61,13 m ainoastaan yhdeksän kertaa (39 kisaheittoa = 23 %).
Tämä on siis yksi urani heikoimmista kausista. Ainoastaan
2015, 2016 ja 2020 olen urheillut vielä heikommin yleisessä sarjassa ja näistä
kaksi ensimmäistä johtuu siitä, että en vielä silloin ollut edes noussut aikuisten
tasolle. Eli talviharjoittelu on mennyt täysin pieleen, vaikka lähdin tähän
kauteen suurin odotuksin uuden valmentajan kanssa. Syksyllä pitää pohtia jos
voi laittaa tämä katastrofi pelkästään terveysmurheiden piikkiin, vai jos
ollaan tehty jotain virheitä harjoittelussa. Mittanauha kertoo vaan
lopputuloksen, mutta ei syitä…
Kisoihin valmistava jakso:
Jälkiviisaana pitää myöntää, että valmistavakin jakso meni
täysin vihkoon. Yleensä saan kunnon nousemaan pääkilpailuun, mutta tänä vuonna
en siihen pystynyt. Jouduin jättämään kaksi viimeistä kilpailua väliin (ensimmäinen
selkävaivojen ja toisen Iriitin takia), mikä johti liian pitkään
kilpailutaukoon. Kymmenisen päivää ennen pääkilpailua diagnosoitu iriitti
vahvisti varovaisuutta entisestään, koska en halunnut ottaa riskiä silmän
kanssa. Samaan syssyyn menetin otteen selästäni (joka vaatii jatkuvaa hoivaa),
kun keskityin liian paljon silmän vointiin… Periaatteessa onnistuin parsimaan
itseäni kuntoon karsintaan mennessä, mutta kovien heittojen tuntuma oli
kadoksissa…
Kisasuorittaminen:
Heikosta kunnosta ja viimeistelystä huolimatta olisi joka
tapauksessa pitänyt urheilla paremmin paikan päällä! Olen Kalevan kisat urani
aikana heittänyt lähes puolet karsintaheitoistani yli 61,13 m millä tosiaan
olisi päässyt tämän vuoden loppukilpailuun. En kuitenkaan saanut heittoja
pysymään sektorissa. Yksi lämppäheitto ja kaksi kisaheittoa karkasi liian
paljon vasemmalle. Kyllähän karsinnan jälkeen sain kuulla (perinteiseen
tyyliin), että heiton mitta luultavasti olisi riittänyt, mutta eihän kukaan mittaile
noin vinoja heittoja…
---
Oma kausi jatkuu vielä muutaman kilpailun verran ja seuraava
koitos on tällä viikolla Teuvalla. Olisi kiva heittää vielä muutama kohtalainen
heitto ennen ylimenokautta. Kausi päättyy 9.9 Rovaniemelle Tour de Hammer päätösosakilpailuun
mistä yllättäen tulikin varsin ikävä tapahtuma. Kilpailujen järjestäjä Jussi
Syväniemi (38 v) nimittäin menehtyi yllättäen muutama päivä sitten. Noin
suurella moukarisydämmellä varustettuja henkilöitä ei liikaa tästä maailmasta
löydy! Lähdetään siis moukariporukalla Rovaniemelle kunnioittamaan Jussin
muistoa!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Tim-Nordic Oy
Porkkalan Raivauspalvelu Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
