Olet luultavasti joskus lukenut Ilta Sanomien nettisivuja. Veikkaan,
että koska olet löytänyt urheiluaiheisen blogini, niin olet myös joskus lukenut IS:n
Urheilu-sivuja. Useimman artikkelin jälkeen voi sitten lukea ”oikeita”
totuuksia keskustelupalstalta. Jos olet tehnyt tämän virheen, niin silloin
tiedät että 14. sija Kalevan Kisoissa on surkea suoritus! Näinhän sen on pakko
olla, koska palstalla todella moni on sitä mieltä että jopa olympiapaikan saavuttaminen ei ole
minkään arvoinen juttu. Tässä valossa karsiutuminen Kalevan Kisojen karsinnassa
ei kai edes mahdu surkeuden asteikolle..?
En allekirjoita kommentointipalstan yleistä mielipidettä.
Minun mielestäni olympiapaikan saavuttaminen on kova juttu! Piste! Omaa Kalevan
Kisojen 14. sijaa pitää kuitenkin lähestyä eri tavalla. Oma tulos ei tyydytä.
Oma sijoituskaan ei tyydytä. Mutta oli kuitenkin jumalattoman siistiä olla
mukana!
Kolmen vuoden vammailu opettaa nauttimaan pienistäkin
kehitysaskeleista. Vammakierre pistää mielen nöyräksi. Ennen ongelmia pidin Kalevan
Kisoihin osallistumisen itsestään selvyytenä. Viime syksynä en ollut enää yhtä
varma. Kalevan Kisat ovat kuitenkin olleet yksi iso motivaattori jatkaa. En ole
koskaan saanut kokea miltä tuntuu voittaa SM-mitalin juniorisarjoissa. En ole
koskaan päässyt edustamaan Suomea junioreiden arvokisoissa. Minulla ei ollut
mitään konkreettista todistetta mihin minun kyvyt riittää. Kalevan Kisat on
konkreettinen todiste. Kaikki eivät pääse sinne. Mutta minä pääsin. kiitän
suuresti kaikkia jotka ovat auttaneet minut pääsemään edes tälle tasolle.
Kilpailu käytiin (liian) lämpimissä oloissa. Pärjäsin hyvin,
kuumuudesta huolimatta (kaikki yli 18 astetta on "liian lämmintä", nyt oli
25+ varjossa..). Join suolavettä ja minulla oli oma sateenVARJO mukana. Pystyin hyvin
eliminoimaan lämmön aiheuttavat haitat. Eka heitto oli huono, 59,52m. Se ei
edennyt loppuun asti. Toinen heitto tuntui paljon paremmalta, mutta jostain
syystä Oulun rinki oli supistunut lämmössä sen verran että tämä heitto pyörähti
yli. Kolmas heitto osui sitten verkkoon, mutta sekin tuntui paremmalta kuin
ensimmäinen. Karsinta ohi. Kilpailut minun osaltani ohi. Nyt seurasi
Kisaturistin elämä katsomon puolella.
Jos katsoo tuloksen taakse niin voi todeta että ei mennyt
hyvin, mutta ei se debyytti mikään fiaskokaan ollut. Mukana oli 19 heittäjää. Ennätysten
valossa olin tilastossa sijalla 18. Jos kauden parhaita tuloksia katsoo, niin
olin sijalla 15. Tässä valossa 14. sija on ihan ok. Etenkin jos ottaa huomioon että
keli oli minulle hankalin mahdollinen ja kyseessä oli urani ensimmäinen
karsinta. Finaaliin vaadittu tulos oli 63,75m. Nyt pitää vaan nostaa tasoa ensi
kaudeksi jotta voisi taistella finaalipaikasta ensi vuoden Kalevan Kisoissa
Seinäjoella!
Seuraava koitokseni on SM22 Lappeenrannassa. Kilpailu
käydään lauantaina, ja olen statisti. Tai no, kyllähän minä tulen antamaan
kaikkeni! Mutta mitaliin vaaditaan luultavasti noin 5m-6m enkkaparannus. En ole
pessimisti, mutta varaudun siihen että en tule heittämään niin pitkälle,
ainakaan joka heitolla.
Tavoitteena kisassa on parantaa ennätystäni, ja katsoa mihin
se riittää. 62m-63m olisi jo ihan jees tulos (pidemmällekin saa lentää). Olen
keventänyt reenejä tätä kilpailua varten, joten odotan että jo senkin ansiosta
tulisi muutama ”ilmainen” lisämetri.
Lopuksi haluan vielä kehua Orimattilan Jymyä! Osallistuin
Orimattilan tähtikisoihin torstaina, ja pakko sanoa että ainakin
moukarikilpailussa järjestäjien toiminta oli ensiluokkaista! Kaikki toimi niin
kuin piti. Erityisen hienoa oli nähdä miten huolella järjestäjät hoitivat
moukarikuoppia. Voin sanoa että kenttä olisi kelvannut Jalkapallolle melkein jo
samana iltana, viimeistään seuraavana päivänä.
Moukarikuoppien jälkihoito on kyllä mielenkiintoinen asia. Joissain
paikoissa niitä osataan hoitaa ensiluokkaisesti, niin kuin Orimattilassa.
Silloin niistä ei ole mitään ongelmia kenellekään (lue: Jalkapalloilijoille).
Sitten on olemassa se toinen ääripää. Paikkakuntia missä kuoppia hoidetaan lapsellisen
surkeasti (tai ei lainkaan). Seurauksena tästä on vihaisia jalkapalloilijoita,
ja moukarinheittokieltoja kentille. En halua tässä kohtaa mainita yhtään
esimerkkejä (mutta Raasepori..).
On olemassa kaksi tapaa hoitaa moukarikuoppia. Ensimmäinen (ja
yleisin) on että kuopat jätetään auki koko kilpailun ajaksi, ja lopuksi joku
käy täyttämässä niitä mullalla. Yleensä tämän tekee kentänhoitaja. Tällä
tavalla hänellä on kontrolli siitä että kenttä on pelikunnossa heti
moukarikilpailun jälkeen.
Toinen tapa on että kuopat täytetään heti, joka heiton
jälkeen. Tämä tapa oli käytössä Orimattilassa. Ahkera mies juoksi multaämpärin kanssa
kenttää pitkin ja täytti kaikki kuopat heti. Tämä oli todella tehokas tapa,
eikä hidastanut kilpailun kulkua lainkaan. Tuloksena oli hyvä moukarikilpailu
ja ehjä jalkapallokenttä. Heitän tässä kohtaa kysymyksen ilmoille: Eikö tätä
käytäntöä voitaisi käyttää kaikkialla? Sehän vastaa samaa tehtävää mitä
hiekkakuopan lanaaja tekee pituushypyssä, ja kolmiloikassa. Olisi hienoa jos
tämä tehtävä leviäisi tavaksi Suomen yleisurheilukisoihin. Se parantaisi
moukarinheittäjien mainetta roimasti!
Vastaan omaan kysymykseen heti.. Tästä ei voi tulla tapa.. Ainakaan
kaikkialle.. Ei ainakaan vielä.. En nytkään halua mainita esimerkkejä (mutta
Raasepori..). Kun soitin siihen mainitsemattomaan kuntaan viime vuonna, saadakseni
tietää moukarinheittokiellon syyn, niin sain mielenkiintoisen vastauksen.
Moukari rikkoo nurmea, ja kunnalla ei ole resursseja laittaa kunnan
työntekijöitä korjaamaan niitä. (Suomeksi: nurmea voi leikata n. 2 kertaa
viikossa, mutta muutama moukarikilpailu vuodessa on aivan liikaa). Kysyin tässä
kohtaa että eikö järjestävä seura voisi hoitaa kuoppia jos ei kunnalla ole
varaa? Vastaus tähän oli että ei missään tapauksessa!! Mitään järkevää
selitystä siitä, miksi järjestävä seura ei saanut täyttää kuoppia, en
kuitenkaan saanut. Mutta heittokielto kuitenkin pysyi. Se oli tärkeintä!
Olen tällä kaudella heittänyt 7/12 kilpailua oikealla
yleisurheilukentällä. Se on ainakin minulle yllättävän paljon. Ja se tuntuu todella hienolta! Silti on vielä olemassa
paikkakuntia missä moukari passitetaan sivukentille. Joskus syynä on
turvallisuus. Silloin se on jo ihan ok. Mutta voi kysyä miksi halutaan järjestää
moukarikilpailuja jos kunnassa ei ole edes jotenkin suojaavaa moukarihäkkiä? Yleisin
syy häätöön on kuitenkin vieläkin nurmi. Myytti että moukari vahingoittaisi
nurmea elää vahvana. Mutta kiitos näiden hyvien järjestäjien (Orimattila, Oulu,
Somero, Jyväskylä, Espoo, Lahti jne.) tämäkin myytti voisi jossain vaiheessa
kuolla kokonaan pois!