Moukariperhe leirillä!

 

Kansallinen urheilumenestys vaatii mielestäni kolme asiaa: Lajitietämyksen hankkiminen maahan, tiedon jakaminen kaikille osallisille ja tiedon hyödyntäminen arjessa. Viime viikonloppuna kävin piipahtamassa Suomen Moukarinheittäjien leirillä, missä ainakin toinen näistä vaatimuksista toteutuu ja kahta muutakin yritetään toteuttaa!

Moukarinheittoperheessä tapahtuu yleisesti mielestäni hyviä asioita tällä hetkellä ja tämä toivottavasti näkyy mittanauhassa ensi kesänä.

Kuortaneella pidetty leiri oli Suomen moukarinheittäjät ry:n toinen leiri. Viime kaudella en päässyt ensimmäiselle leirille ja tänäkin vuonna meinasi jäädä väliin, kunnes hiukan yllytettynä menin vuorokaudeksi paikalle treenaamaan. Tämähän oli ehdottomasti kannattava veto, koska kavereiden näkeminen on aina mukavaa.

Leirin pääpaino oli harjoittelussa ja tiedon jakamisessa. Koko konsepti on muutaman aktiivisen moukarinheittäjän (etunenässä Johanna Witka ja Tuomas Seppänen) luoma ja toteuttama, eli niin sanotusti itse tehty. Urheilijakaartin ikäjakauma oli pikkujunnuista veteraaniheittäjiin ja taso vaihteli hyvästä kansallisesta tasosta arvokisaheittäjiin. Urheilijoita oli yhteensä vajaat 25 ja sen päälle muutama valmentaja / vanhempi.

Se mistä erityisesti tykkään leirillä on se, miten pyritään hyödyntämään laadukasta lajiosaamista. Päävalmentajina toimi lajilegenda Harri Huhtala ja SE valmentaja Arto Rinta-Aho. Sen lisäksi 19 kertainen Kalevan Kisat mitalisti Merja Korpela ja miesten SE mies Olli-Pekka Karjalainen kävivät antamassa omia vinkkejään harjoitteluun. Näiden lisäksi tapahtui myös luonnollisesti ajatusten vaihtoa aktiiviurheilijoiden välillä.

Suomalainen yleisurheilumenestys on yleensä puhdasta sattumankauppaa, mutta uskon että moukariperheen tiivis yhteisö ja entisten heittäjien halu auttaa nuoria voi olla yksi osatekijä miksi viime vuosina on mennyt kohtalaisen hyvin ja tulevina vuosina toivon mukaan vielä paremmin. Leirien lisäksi tasaisin väliajoin järjestyvä moukarichat on oiva esimerkki siitä, miten me pyrimme jakamaan ja parantamaan lajin tietotaitoa.

Omalta osaltani leiri meni hyvin, mutta heti sunnuntai iltana iskikin jo treenikauden toinen flunssa. Vitutus on maltillista, mutta olemassa… Tämä viikko onkin mennyt levätessä, mutta pikkuhiljaa voi toivon mukaan käynnistää konetta ja palata harjoittelun pariin.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen siihen, miten heitto on kehittynyt syksyn aikana ja punttisalillakin on tapahtunut hallittua kehitystä. Loikka ja kimmoisuuspuoli sakkaa toki pahasti, että siihen pitää löytää jotain lääkettä valmentajan kanssa.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kevyt viikko!

Onko teillä hetki aikaa puhua levosta?

Yläkoulun TET viikon aikana pääsin YLE sportenin mukaan kuuntelemaan olympiavoittaja Vebjørn Rodalin luentoa harjoittelusta. Yksi aiheista oli Petter Northugin harjoittelu, joka vissiin oli varsin kovaa, koska jossain vaiheessa yleisöstä esitettiin kysymys ”where are the restdays”?

Rodalin mukaan Northug ei (muistaakseni) pitänyt yksittäisiä lepopäiviä, vaan tarpeen tullen otettiin 3-4 päivää täysin vapaata, jonka jälkeen kova harjoittelu jatkui. Tällöin aloin pohtimaan, että lepopäiviä voi rytmittää eri tavalla ja olen itsekin urani aikana kokeillut kaikenlaista.

Viime vuosina olen yleisesti rytmittänyt talviharjoittelua kahdella eri tavalla. Opiskeluvuosinani totuin rytmiin missä harjoittelin kymmenen päivää minkä jälkeen pidin kolme täyslepoa. Kymmenen päivän aikaankin osui toki lepopäiviä / kevyempiä päiviä. Laiskana jätkänä olen suuren täyslevon ystävä ja kolmen lepopäivän aikana kerkesi palautumaan hyvin tulevia harjoituksia varten.

Työelämään siirtyessäni oli kuitenkin aikataulusyistä pakko viime kaudella siirtyä perinteisempään viikkorytmiin 10+3 rakenteen sijasta. Tällä hetkellä harjoittelen siis kaksi kovaa viikkoa, jonka jälkeen pidän yhden kevyemmän viikon. Kevyellä viikolla pidän kaksi ekstra lepopäivää ja kevennän saliharjoittelua. Mutuni mukaan tämä nykyinen tapani on varsin yleinen tapa rytmittää harjoittelua ja itselläni ei ole tutkimustietoa kumpi tapa on parempi.

Oman kokemukseni mukaan kevyeen viikkoon perustuvaan rytmiin perustuva rakenne on riskialttiimpi ylikuormituksen näkökulmasta verrattuna säännölliseen täyslepoon perustuvaan rakenteeseen. Klassinen virhe lienee se, että kevyelläkin viikollakin innostutaan harjoittelemaan liian lujaa, minkä seurauksena ohjelmassa on ainoastaan kovia ja tosi kovia viikkoja.

”Vila hårt” lienee siis varsin osuva motto kevyelle viikolle, jotta kroppa ja etenkin hermosto palautuisi kunnolla seuraavia harjoitusjaksoja varten. Itselläni alkaa tänään seuraava kahden viikon kovempi jakso ja ensimmäiset päivät saavat näyttää kuinka hyvin kevyempi viikko on mennyt perille. Mittareina toimii yleisvireen lisäksi heittovire, kuulatestit ja kuinka napakasti rauta liikkuu kuntosalilla.

Yleisesti en tiedä mikä olisi paras tapa rytmittää harjoittelua, mutta tärkein lienee kontrasti kovan työn ja levon välillä, jotta kroppa kerkeää palautumaan superkompensaatioineen. Nyrkkisääntö lienee, että mitä kovempi urheilija niin sen paremmin palautuu. Sitten on myös urheilijana yleensä hyvä muistuttaa itsensä, että elämän muutkin riennot (työ, perhe, ryyppyillat, valvomiset yms) vaikuttavat palautumiseen.

Tältä erää levot on kuitenkin levätty ja nyt on aika palata sorvin ääreen kahden kovemman viikon parissa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Harjoittele sillä tavalla, että jaksat harjoitella huomennakin!

Välillä mediassa näkee jonkun väittävän treenaavansa kuten huippu-urheilija! Itsehän en sitä tee, koska huippu-urheilijan harjoittelu vaatii huippu urheilijan tehot. Ilman niitä palautuminenkin on erilaista ja näin ollen koko kokonaisuus on kaukana huippu-urheilusta.

Itse olen kansallisen tason moukaristi ja harjoittelu on sen mukaista (vaikka tavoitteena joskus olisikin olla huippu-urheilija). Tässä tekstissä avaan miltä syysharjoitteluni näyttää tällä kaudella.

Tempauksen tekniikkaharjoittelu!

Aivan aluksi pitää muistuttaa (etenkin nuoria urheilijoita, mikäli heillä riittää kiinnostusta lukea tätä blogia), että jokaisen harjoittelu on erilaista ja se pitää suunnitella omien tarpeiden ja oman historian mukaisesti. Omalla kohdallani suuria vaikuttavia tekijöitä ovat kipuhistoria, sekä harrastemielinen 70% osa-aikatyö yläkoulun liikunnanopettajana.

Yksinkertaisuudessaan harjoitteluni joulukuun loppuun asti rytmitetään varsin perinteiseen tyyliin kahdella kovalla viikolla, jota seuraa aina yksi kevyempi viikko. Kovalla viikolla teen kolme päätreeniä (heittopuntti) ja sen ohella lajivoimaa, palauttavaa uintia ja kuntopiiriä. Viikkoon mahtuu tasan yksi lepopäivä. Kevyellä viikolla tiistain ja lauantain harjoitukset jäävät pois ja puntit tehdään 50% kuormalla

Esimerkkiviikko:

Maanantai, Heittopuntti:

Koordinaatiot
20 heittoa
Hyppyjä
Yleisliike
Rinnalleveto
Jalkakyykky
Vatsat
Leuvanveto

n. 4,5 h

Tiistai, Lajivoima:

Keskivartaloon keskittyvä lajivoimaharjoitus

n. 1,5 h

Keskiviikko, Lepo:

Treenin välttelyä.

Torstai, Heittopuntti:

Aitakävelyt
20 heittoa
Kuulaheitot
Valakyykky
Tempaus
Etukyykky
ToeToBar
Hyljesoutu

n. 4,5 h

Perjantai, Uinti:

Pisin työpäivä, joten pelkkä palauttava uinti ohjelmassa.

n. 30 min

Lauantai, Heittopuntti:

20 heittoa
Hypyt
Loppuveto ylipainoisella välineellä
Reverce Hyper
Jalkakyykkyhyppy
TrapBar
1-jalan kyykky
1 jalan RDL
Voimapyörä

n 4,5 h

Sunnuntai, Juoksukuntopiiri:

Kuntopiiri 30 sek työ + 30 sek juoksu

n. 1h

Eli viikkotasolla vietän aikaa hallilla reilut 16,5 tuntia ja tämän lisäksi voi laskea päälle iltaliikkuvuudet kotona. Tällaisen kansallisen tason puuhastelijan treenimäärä viikossa on siis noin 18 – 20 h plus työpaikalla tullut arkiliikunta jumppamaikan hommissa. Kuormitus tosin ajoittuu vahvasti ma, to ja la jolloin teen reilusti yli puolet viikon harjoitusajasta.

Heittomäärä on varsin maltillinen ja punteilla ei vielä tehdä mitenkään älyttömän kovilla kuormilla. Tavoitteena on säilyttää laatu heitoissa pikkuhiljaa ruuvia kiristäen. Viikko viikolta kuitenkin tulee kovemmat raudat samalla kun sarjat lyhenevät.

Syksyn palaverissa manifestoitiin valmentajani kanssa sellaisen teesin tämän vuoden harjoitteluun, että pitää harjoitella sillä tavalla, että jaksaa harjoitella huomennakin. Eli pyrin harjoittelemaan niin fiksusti, että pysyn ehjänä ja että vältän liiallista ylikuormitusta. Olisi todella helppoa innostua punteilla tekemään liikaa, joka sitten taas voisi syödä tulevien heittotreenien laatua. Ja huonolaatuiset heitot eivät edistä tätä projektia. Yhtälailla yksi pakkolepoon johtava hölmöily on paljon pahempi, kuin skipattu treeni / sarja, mikäli keho näin vaatii.

Kovaa pitää totta kai harjoitella, mutta laadukkaasti ja turhia taukoja vältellen. Ikinä en ole siinä vielä onnistunut, mutta ehkä tämä on vihdoin se kausi!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Intohimoni!

Moukarinheiton tekniikan ymmärtäminen ja oppiminen lienee jonkinlainen intohimo minulle. Vuosien varrella olen toivon mukaan kehittynyt tällä saralla, vaikka projekti ei ole lähelläkään valmista (eikä se ikinä tule valmistumaankaan). Nyt käynnissä on toinen kausi kahden alkupyörähdyksen ja uuden rytmityksen tekniikalla ja ero viime kauteen on melkoinen!

Heittoni siluettina (kuvakaappaus gradustani)

Muistan viime kauden haasteen, kun David ehdotti siirtymään nykyiseen lähtöön. Periaatteessa en uskonut tähän hommaan, mutta lähdin silti yrittämään muutoksen toivossa. Etenkin syksy oli puhdasta etsimistä ja minulla ei ollut hajuakaan, miten saisin tekniikan toimimaan. Keväällä oli silloin tällöin valonpilkahduksia ja rikkinäiseen kesään mahtui lopulta yksi heitto lähelle omaa ennätystä.

Tämä yksi heitto jo riitti osoittamaan, että tälläkin lähdöllä osaan heittää pitkälle. Tämän siivittämänä on myös ollut mielenkiintoista lähteä rakentamaan uutta kautta ja viimeisessä kahdessa treenissä on tekeminen jo alkanut muistuttamaan heittämistä. Tällä kaudella tulen siis saamaan paljon enemmän laatutreenejä viime kauteen verrattuna, koska enää ei opita täysin uutta, vaan pääsen pikemminkin hiomaan viime kaudella opittuja asioita ja jalostamaan jo parisen vuosikymmentä jatkunutta oppimisprosessia.

Jo 20. kautta jatkunut tekniikan oppimisprojekti on myös motivaattori jatkaa niin kauan, kunhan kroppa antaa sille mahdollisuuden. Olen kuitenkin pistänyt kymmeniä tuhansia tunteja (sisältäen kandin ja gradun) ymmärtääkseni tätä lajia ja jalostaakseni omaa teknistä suorittamista.

Sinä päivänä, kun lopetan, niin kaikki tämä työ jää historiaan eikä sitä voi enää koskaan käyttää! Valmennuspuolella voi toki sanallisesti viedä tietotaitoa eteenpäin, mutta se on täysin eri asia verrattuna omiin aistimuksiin, ajatteluun ja liikeratoihin perustuvaan oman heiton kehittämiseen. Oma tekniikka ja heitto on ainutlaatuinen eikä sitä kukaan pysty kopioimaan. Ja tämä projekti ei vielä ole valmis!

Tekniikan lisäksi pitäisi toki pyrkiä pysymään terveenäkin ja pieni flunssa pisti kapuloita rattaaseen tämän suhteen. Tauti alkaa kuitenkin olemaan voiton puolella ja treenien pariin palattu. Tulevien kuukausien treeni on (yllätys yllätys) todella heittopainotteinen ja sen kylkeen tehdään vähän punttia ja muuta heittämistä tukevaa harjoittelua.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Tai ainakin voi yrittää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Mörssärin testituloksia!

Kausi pyörähti kunnolla käyntiin viikonlopun SFI-leirillä. Tämä oli jo 14. kausi mukana tässä leirijärjestelmässä, joten voidaan jo pikkuhiljaa puhua perinteestä. Leirillä pääroolissa oli heittäminen ja testaaminen. Näistä jälkimmäinen antaa hyvän kuvan siitä mistä lähtökohdista lähdetään tulevaan kauteen.

Testitulokset olivat odotettuja, mutta silti ujo pettymys.

Kuluneen kesän tulostason perusteella en ole kehittynyt viime kaudella ollenkaan ja leirin testituloksetkin olivat saman suuntaisia, vaikkakin menin ujosti eteenpäin 6 / 7 testissä viime kauteen verrattuna. Näissä hommissa on hyvä muistaa, että testit ovat ainoastaan suuntaa antavia ja osittain myös omia tekniikkalajeja.

David Söderbergin valmennuksessa olen yleisesti testannut paljon enemmän ja näin ollen osaan myös tehdä testejä paremmin, vaikka puhdas suorituskyky ei olisi parantunutkaan. Toinen tärkeä huomio on se, että tällä leirillä vertailin tuloksia viime syksyn vastaaviin, eikä omiin ennätystuloksiin, jotka yleensä tulevat vasta keväällä.

Kuortaneella tein seuraavia testituloksia:

Kuulaheitto PYT (7,26 kg) : 14,95 m (syksy 2022: 14,70 m / PB: 15,46 m)
Kuulaheitto AE (7,26 kg) : 13,60 m (syksy 2022: 13,00 m / PB: 14,24 m)
Vauhditon pituus : 2,43 m (syksy 2022: 2,44 m / PB: 2,72 m)
5-loikka: 12,69 m (syksy 2022: 12,47 m / PB: 13,81 m)

Rinnalleveto: 125 kg (syksy 2022: 120 kg / PB: 130 kg)
Jalkakyykky: 160 kg (syksy 2022: en uskaltanut tehdä / PB: 3x190)
Hyljesoutu: 105 kg (syksy 2022: 100 kg / PB: n. 115 kg)

Nämä tulokset ovat reilusti alle sen mitä vastustajani tekevät puhumattakaan siitä mitä liiton suuntaa antavat ominaisuustaulukot ehdottavat. Surkein tulos kenties tuli jalkakyykyssä ja vauhdittomassa pituudessa. Näistä ensimmäinen johtuu toki siitä, että tämä oli ensimmäinen kerta kuukausiin kunnon kuormalla sekä polvikulmilla ja kun niskaan laitettiin 60 kg totuttua enemmän, niin tulikin yllättävän nopeasti äitiä ikävä.

Vauhditon pituus taas kertoo karua totuutta minun suuresta heikkoudestani urheilijana. Olen vaan luvattoman hidas ja räjähtävyys puuttuu käytännössä täysin. Tälle on vuosien varrella pyritty tekemään asioita laihoin tuloksin. Moukari toki lajina sallii pienen hitauden, mutta ei näin rajua. Toki samalla tulos kuvastaa, että minulla on kuitenkin jonkinlainen heittotaito, koska ominaisuutaulukkojen mukaan 65 metrin heitto vaatisi yli 3 metrin vauhditonta pituutta.

Näistä lähtökohdista on kuitenkin täysin mahdollista lähteä rakentamaan onnistunutta kautta ja parempaa kuntoa! Positiivisesti ajateltuna voi jopa todeta, että en ole ainakaan huonommassa kunnossa viime syksyyn verrattuna, vaikka kulunut kausi olikin rikkonainen. Ja kroppa on myös tällä hetkellä täysin käyttökelpoinen, mikä on iso plussa!

Vajaan kolmen viikon kehoa valmistava jakso on nyt takanapäin ja nyt aletaan oikeasti hommiin. Leirillä tuli jo mukavasti heittoja ja sitä työtä jatketaan. Kyllä tästä vielä hyvää tulee, kunhan pidän kropan kasassa ja pysyn terveenä!

Tällä hetkellä kerään myös tulevan kauden yhteistyökumppaneita kasaan. Mikäli jonkinlainen yhteistyö kiinnostaa, niin laita viestiä osoitteeseen fredrikfroberg@hotmail.com, niin keksitään jotain kivaa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

25 rikkinäistä viikkoa...

 Edellisessä blogissani totesin, että tänä syksynä minulta puuttuu selkeä visio siitä millä saisin tuon rautapallon lentämään. Vuosien epäonnistumisten jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että työkalupakki on tyhjä…

Tarkemman analyysin jälkeen olen kuitenkin löytänyt yhden työkalun, mitä en tähän mennessä urallani ole kunnolla testannut. Tämä työkalu on harjoittelu!

Moukari on tulipalojen sammuttelusta huolimatta ihan mukavaa

Karu fakta on se, että en vielä tiedä mihin toi leka voisi lentää, mikäli saisin edes suhteellisen normipituisen suhteellisen ehjän harjoitusjakson ennen kilpailukesää. Urheiluni on vuodesta toiseen tulipalojen sammuttelua eikä tehokasta urheilemista. Tämä on toki ihan normaalia urheilumaailmassa, mutta en itse ole pystynyt sammuttelemaan tulipalojani tarpeeksi tehokkaasti kehityksen kannalta.

Kulunutta kautta voi jakaa kahteen osaan. Syksy ja alkuvuosi sujui hyvin, mutta viikolla kahdeksan hankin itselleni koronatartunnan. Tämän jälkeen mikään ei periaatteessa mennyt putkeen. Tuli norovirusta (?), selkäkramppia, tekniikkaongelmia, kylkikramppia, flunssaa, SI-kipua, autoimmuunia silmäsairautta jne. Osa näistä tuli useaan otteeseen. Sanomattakin selvää, että nämä kaikki mahdollisesti vaikuttivat kesän kisavireeseen, vaikka yksikään ei sinällään estänyt urheilemista kokonaan.

Harjoituspäiväkirjan viikkoyhteenvetoja lukiessa on silmiinpistävää, että viikon 8 – 23 välille en ole merkannut yhtään hyvää viikkoa. Siihen väliin osuu muutama yksittäinen ”lite bättre”-viikko, mutta muuten vaan uusia tulipaloja sammutettavaksi. Ja urheilijana en merkkaa ylös kaikkia vaivoja, vaan ainoastaan ne mitkä vaikuttavat selkeästi suorittamiseen.

Samoja harjoituspäiväkirjan viikkoyhteenvetoja lukemalla näkee myös kuinka älyttömän nopeasti pääsin lähes ennätyskuntoon (tuuliolosuhteiden avittamana):

Viikko 24: ”Tekniikka alkaa toimimaan”

Viikko 25: ”Parempi kilpailu ja 5 kg ennätyslukemiin treeneissä!

Viikko 26: ”64,72 m! CAMA!

Viikko 27: ”Lantio/SI-nivel jumiin ja tekniikka sekaisin…”

Ja tämän jälkeen alkoikin sitten Iriitti vaivaamaan ja kausi oli käytännössä paketissa, vaikka en sitä silloin halunnutkaan myöntää. On se kyllä hurja miettiä, että vaikka vedin maaliskuun alusta laskettuna 25 viikkoa enemmän tai vähemmän vihkoon, niin kolme hyvää viikkoa putkeen sai tämän kärsineen ruhon melkein ennätyskuntoon!

Tämä fakta antaa ihan älyttömästi motivaatiota tulevalle kaudelle. Ajatelkaa mitä tapahtuu, jos onnistuisin kääntämään tuon toisin päin, että 25 viikkoa menee putkeen ja kolme vihkoon?! Moukarihan lähtisi maata kiertävälle radalle!!

Sen verran olen toki realisti, että kyllä se moukari aina jossain vaiheessa tulee alas sieltä taivaalta. Ja ymmärrän myös sen, että ehjä harjoittelukaan ei takaa ennätyskuntoa, mikäli harjoittelee väärin. Oma rikkonainen historiani motivoi kuitenkin ottamaan selvää mihin ehjähkö harjoittelu voisi kantaa. Kaikella järjellä pitäisi vielä pystyä parantamaan ennätystä!

Se on kenties suurin unelmani urheilijani, että saisin yhden suhteellisen ehjän urheiluvuoden ennenku lopetan ja mittanauha saa sitten luvan kertoa mihin se riittää. Se on ollut toiveeni vuodesta 2013 lähtien ja uskon vieläkin pystyväni siihen, vaikka vielä ei ole onnistunutkaan!

Uusi harjoituskausi on alkanut hikisissä merkeissä ja toinen viikko on loppumaisillaan. Vielä en ole joutunut sammuttamaan yhtään tulipaloa. Ensi viikolla lähdetään Kuortaneelle neljäksi päiväksi ja silloin olisi myös tarkoitus heittää harjoituskauden ensimmäisiä heittoja.

Syksy on toivoa täynnä!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

Kausiyhteenveto 2023: Farssista farssiin!

Kausi 2023 on paketissa ja on yhteenvedon paikka!

Lyhyt versio: Vituiksi meni!

Vähän pidempi versio jatkuu kuvan jälkeen.

Ylimenokausi

Olen uuden tilanteen edessä urheilijana. Oman urheilu-urani aikana olen enemmän tai vähemmän sössinyt kaikki kaudet vuodesta 2013 lähtien. Siitä huolimatta olen aina syksyn tullen löytänyt jonkun asian, jonka kuntoon laittamalla voisin onnistua tulevalla kaudella! Nyt 28-vuotiaana en sitä enää löydä. Tai en ole ainakaan vielä löytänyt.

Kulunutta kautta varten tein aika merkittäviä valintoja urheilun ehdolla ja olin vakuuttunut siitä, että niiden myötä voisin vihdoin kehittyä urheilijana. Muutin Mustasaareen, joka on ¼ vuorokauden ajomatkan päässä siitä paikasta missä haluaisin asua, mikäli en urheilisi. Valitsin työpaikan puhtaasti urheilun ehdolla (66 % työsopimus ja palkka) ja vaihdoin valmentajaa uusien ärsykkeiden toivossa useamman tasapaksun kauden jälkeen. Valmentajanvaihdoksen takia tuli myös muutettua heiton lähtöä aika radikaalisti.

Kausi 2023

Näiden valintojen lopputulos oli pisin heittoni viiteen vuoteen (tosin rajun myötätuulen voimalla), täysin penkin alle menneet Kalevan kisat ja viiden parhaan kisatuloksen keskiarvoni jäi lukemiin 62,14 m. Edellisvuosina viiden parhaan kilpailun keskiarvo on ollut seuraava:

2022: 62,75 m
2021: 62,98 m
2020: 61,65 m
2019: 62,83 m
2018: 64,11 m
2017: 64,28 m
2016: 60,98 m
2015: 56,97 m

Tällä kaudella tavoitteeni oli kehittyä ja lähestyä 70 metrin viivaa, mutta lopputuloksena oli uran toiseksi heikoin kausi kuuteen vuoteen. Viikon päästä olisi valmentajapalaveri missä tehdään lopullinen analyysi kaudesta. Jo ennen palaveria on kuitenkin selvää, että suurin syyllinen löytyy peilistä. En vieläkään osannut pitää pakkaa kasassa ja tuli jälleen kerran hankittua ongelmia väärinä ajankohtina…

Korona ennen talvi SM-kisoja, useamman viikon kipujakso kesän kynnyksellä, tekniikan sekoittaminen alkukesästä, heikosti ajoitettu pitkä automatka kaverin mökille joka kipeytti selän, iriitin saaminen parisen viikkoa ennen Kalevan kisoja ja sen seurauksena selän lopullinen kipeytyminen. Kaiken kruunasi sektorin ohi heittäminen kauden tärkeimmällä hetkellä ja kenties heikkotasoisin loppukausi ikinä. Kyllähän tässä pitää jälleen kerran nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Syyllinen kauden sössimiseen on minä itse.

Kyllähän tässä näillä kilometreillä pohtimaan, että miksi tämä urheilu on näin saakelin vaikeaa vuodesta toiseen. Joko minulla ei ole tarpeeksi älykkyyttä ja itsekuria tähän hommaan tai sitten oma lahjakkuuteni ei vaan riitä pidempiin kaariin. Etenkin loppukaudesta, kun moukari melkein tippui omille varpaille, niin alkoi oikeasti miettimään, että enkö oikeasti pysty parempaan. Ulkopuolisen on ehkä vaikea uskoa, että teen tätä tosissaan, kun tulokset ovat heikompaa kansallista tasoa ja kehitys menee taaksepäin…

Nyt on kuitenkin aika jättää edellisen kesän murheet ja keskittyä tulevan kauteen. Homma jatkuu aika lailla samalla kaavalla kuten viime kaudellakin. Vaikka lähes kaikki meni pieleen, niin pitää silti testata tätä rakennetta tosissaan ennen kuin annan periksi. Tulevankin kauden tavoitteeni on kehittyä ja lähestyä 70 metriä! Minulla ei tosiaan ole hajuakaan, miten voisin onnistua siinä, mutta aina kannattaa yrittää.

Suuret kiitokset vielä kauden 2023 yhteistyökumppaneille! Ilman heitä olisin ollut vielä köyhempi kansallisen tason moukaristi! Käykäähän tutustumassa heidän palveluihinsa, mikäli on tarvetta.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Syyllisen etsiminen!

 TIEDOTE! Seurani Sjundeå IF kerää rahaa toiminnalleen juoksemalla Kunniakierroksen ensi viikolla! Urheilijana pyrin kantamaan korteni kekoon tämän keräyksen osalta. Mikäli haluat tukea urheilua pienellä summalla, niin laita viestiä minulle esimerkiksi SoMessa. Seuramme kiittää! TIEDOTE PÄÄTTYY!

Kun silmäni otti kesällä osumaa iriitin muodossa, niin heittotekniikkani hajosi. Tai siis heittotekniikka alkoi menemään heikompaan suuntaan heti taudin alun jälkeen. Eli silmäni on syyllinen loppukauden surkeisiin tuloksiin! Vai onko?

Matka kohti Rovaniemeä on alkanut!

Kuuden yliopistossa vietetyn vuoden jälkeen olen oppinut kaikenlaista. Yksi näistä asioista on se, että korrelaatio ei ole kausaatio. Eli yksinkertaistettuna ei voi olla varma, että kahdella asialla on mitään yhteyttä toisiinsa, vaikka tietystä näkökulmasta katsottuna vaikuttaakin siltä. Yleisin esimerkki lienee se, että jäätelönsyönti ja hukkumiskuolevat kasvavat kesäisin, mutta jäätelöllä ei tästä huolimatta ole mitään vaikutusta hukkumisiin.

Urheilussa on tärkeää koko ajan pyrkiä erottelemaan korrelaation kausaatiosta. Minun olisi erittäin helppo väittää, että silmäni aiheutti loppukauden tekniikkavirheet. Näkökenttä vaikuttaa tasapainoon ja tasapaino tekniikkaan. Ja tekniikka hajosi heti silmäoireiden alettua.

Urheilijana en kuitenkaan uskalla tehdä näin yksinkertaisia johtopäätöksiä. Ensi kautta ajatellen pitää pohtia kaikki mahdolliset syyt läpi miksi homma meni vituiksi. Silmä on toki todennäköinen, mutta ei välttämättä ainut syy. Jos unohdan muiden syiden pohdinnan voi olla, että teen samaa virhettä tulevanakin vuonna, vaikka onnistunkin välttämään iriitin uusimisen!

Tour de Hammer pistetilanne

Vielä ei ole kuitenkaan suuren analyysin paikka, vaan pitää viedä tämä kausi päätökseen ensin. Rovaniemellä järjestettävä Tour de Hammerin päätösosakilpailu (Arctic Hammer) oli jo alkukaudesta isosti merkittynä kalenteriin. Kilpailullisesti merkki on toki haalistunut kesän aikana, mutta kavereiden kanssa hengailu kauden päättäjäisten merkeissä on aina mukavaa.

Alkukaudesta otin kolme vakuuttavaa top 8 sijaa ja sen perusteella tavoittelin vahvasti pistesijaa (top 8) ja rahapalkintoja tourin kokonaiskilpailussa. Kauden aikana asioita on kuitenkin tapahtunut ja olen tällä hetkellä aika kaukana tavoitteestani. Matemaattisesti tämä mahdollisuus on vieläkin olemassa, mutta varsin epätodennäköinen. Minun pitäisi Rovaniemellä saavuttaa vähintään 7 pistettä (sijoittua top 3), jotta voisin ohittaa Aaron Kankaan (joka ei osallistu Rovaniemen kilpailuun) pisteissä ja samalla Elmeri Eskola ei saa sijoittua viiden parhaan joukkoon.

Kolmen parhaan joukkoon sijoittuminen vaatisi noin 70 metrin kaarta, joka on reilun 50 metrin kunnossa olevalle heittäjälle yllättävänkin haastavaa. Eipäs kuitenkaan vielä heitetä kirvestä kaivoon, koska ainahan voi tulla trombi juuri oman heiton aikana, joka vie moukarini 20 metriä normaalia pidemmälle…

Arctic Hammer heitetään tänä vuonna Jussi Syväniemen muistoksi. Mies ei valitettavasti kerennyt näkemään kolmatta tapahtumaa hänen perustamalleen ja järjestämälleen kilpailuviikonlopulle. Aika näyttää miten hommat jatkuvat tulevina vuosina, kun tapahtuman priimus moottori on poissa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Kadonneen tekniikan etsintä (jatkuu edelleen)!

Kausi 2023 on (vihdoinkin) lähestymässä loppuaan. Kuntoni romahti Kalevan Kisoihin ja sen jälkeen syöksikierre on vaan jatkunut. Kaiken kukkuraksi onnistuin hankkimaan itselleni jonkinlaisen puolittaisen flunssan palattuani töihin parisen viikkoa sitten.

Periaatteessa tekisi mieli lopettaa kausi tähän paikkaan, mutta kauden päätöstapahtuma Rovianiemellä 9.9 houkuttelee jatkamaan vielä reilun viikon. Hotellikin on jo varattu, joten eihän minulla ole edes varaa jäädä kotiin.

Kävin reilu viikko sitten kilpailemassa Töysässä ja tulos oli surkea 57,49 metriä. Suuremman katastrofin ainekset olivat kuitenkin ilmassa, kun lämmittelyheitoissa en edes saanut 50 metriä rikki ja ensimmäisessä treeniheitossa meinasin jopa kaatua koska tuntuma on niin sekaisin. Yleensä heittelen noin 60 metriä lämpässä, joten johonkin se kymmenisen metriä on kadonnut.

Töysän jälkeen oli pakko pitää taukoa, koska tauti jylläsi kropassa, mutta toissa päivänä kävin heittämässä treenin missä viimeisellä heitollani onnistuin ylittämään sen 50 metriä, kun laitoin kaiken peliin. Eli treenitasostakin puuttuu 7 – 10 metriä normaalista. Näistä lähtökohdista pitäisi sitten heittää vielä kaksi kilpailua.

On mielenkiintoista, että olen harjoitellut moukarinheittoa vuodesta 2005 lähtien ja tällä hetkellä en rehellisesti muista miten tuon rautapallon kanssa pitäisi pyöriä. Kaikki ajoitukset ovat pielessä, tekeminen on jäykkää ja jos vähän yrittää heittää kunnollisemmin niin meinaa kompastua omiin jalkoihin. Fyysisesti en ole mitenkään huippukunnossa, mutta kyllähän se 60 metriä pitäisi mennä, kunhan vaan muistelisi miten palloon saadaan vauhtia.

Kilpailen siis seuraavan kerran sunnuntaina Maalahdessa ja reilun viikon päästä Rovaniemellä kauden viimeisessä Tour de Hammer osakilpailussa. Olisi ihan älyttömän kova juttu löytää heitto uudelleen ja saada umpisolmu auki näin lyhyessä ajassa. Vaikka kaikki kauden tavoitteet ovat jo epäonnistuneet, niin totaalisen nöyryytyksen välttäminen loppukaudesta olisi tässä kohtaa henkinen voitto.

Rovaniemen jälkeen alkaakin sitten ylimenokausi.

Ei päivääkään liian aikaisin!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Häviämisen anatomia!

Kalevan kisoista on jo yli viikko ja on analyysin paikka. En halunnut kirjoittaa tätä blogia heti kisojen jälkeen, koska siitä olisi tullut aivan liian negatiivinen. Olen ymmärtänyt, että kaikista suorituksista kannattaa etsiä hyviäkin puolia, joiden avulla on helpompi mennä eteenpäin paremmalla mielellä!

Tässä minä onnistuin:

-Onnistuin varaamaan junaliput ja hotellin kisapaikkakunnalle!

-Muistin tehdä osallistumisvarmistuksen!

-Löysin Lahden stadionin ja saavuin sinne ajoissa ennen karsintaa!

Siinäpä ne onnistumiset sitten olivatkin… Näiden lisäksi taisi tulla muutama epäonnistuminenkin…

Kokonaisuudessaan olen älyttömän pettynyt siihen kuinka surkeasti urheilin tämän vuoden Kalevan Kisoissa. Näin kokeneena moukaristina pitää pystyä parempaan, mutta en vissiin tällä(kään) kertaa siihen pystynyt. Karsinnasta tuli yllättävän heikkotasoinen, kun useammalla heittäjällä oli ongelmia ja lopuksi olin karsinnan viimeinen heittäjä ja loppukilpailupaikka oli tarjolla heittämällä 61,13 m. Olin todella itsevarma astuessani rinkiin, koska tiesin heittäväni vaadittavan tuloksen. Olen hyvä kilpailija ja olen yleensä venynyt karsinnoissa!

Tällä itsevarmuudella pääsin sitten aitiopaikalta seuraamaan, kun meikän viimeinen karsintaheitto lensi kauniisti sektorin ohi ja meikäläisen tämän vuoden Kalevan Kisat projekti meni vituiksi… Moukarinheitto on kiva harrastus!

Karsinnan tulokset

Tämän vuoden epäonnistuminen johtuu oman analyysini mukaan kolmesta täysin penkin alle menneestä suorituksesta: Talviharjoittelu, kisoihin valmistava jakso ja itse kisasuorittaminen karsinnassa. Eli kokonaisuudessaan voi todeta, että kaikki on tänä vuonna mennyt huonosti.

Talviharjoittelu:

Kenties suurin ongelma tänä kesänä on ollut se, että olen ollut liian huono. Perustaso on kaukana siitä mitä sen pitäisi olla, ja missä se on ollut parhaimmillaan. Esimerkiksi kaudella 2017 heitin 58 kertaa yli 61,13 m 102 kisaheitolla (57 %) ja myös kaudella 2018 yli puolet heitoista lensi kyseistä mittaa pidemmälle (35 / 67 = 52 %). Tällä kaudella olen ylittänyt 61,13 m ainoastaan yhdeksän kertaa (39 kisaheittoa = 23 %).

Tämä on siis yksi urani heikoimmista kausista. Ainoastaan 2015, 2016 ja 2020 olen urheillut vielä heikommin yleisessä sarjassa ja näistä kaksi ensimmäistä johtuu siitä, että en vielä silloin ollut edes noussut aikuisten tasolle. Eli talviharjoittelu on mennyt täysin pieleen, vaikka lähdin tähän kauteen suurin odotuksin uuden valmentajan kanssa. Syksyllä pitää pohtia jos voi laittaa tämä katastrofi pelkästään terveysmurheiden piikkiin, vai jos ollaan tehty jotain virheitä harjoittelussa. Mittanauha kertoo vaan lopputuloksen, mutta ei syitä…

Kisoihin valmistava jakso:

Jälkiviisaana pitää myöntää, että valmistavakin jakso meni täysin vihkoon. Yleensä saan kunnon nousemaan pääkilpailuun, mutta tänä vuonna en siihen pystynyt. Jouduin jättämään kaksi viimeistä kilpailua väliin (ensimmäinen selkävaivojen ja toisen Iriitin takia), mikä johti liian pitkään kilpailutaukoon. Kymmenisen päivää ennen pääkilpailua diagnosoitu iriitti vahvisti varovaisuutta entisestään, koska en halunnut ottaa riskiä silmän kanssa. Samaan syssyyn menetin otteen selästäni (joka vaatii jatkuvaa hoivaa), kun keskityin liian paljon silmän vointiin… Periaatteessa onnistuin parsimaan itseäni kuntoon karsintaan mennessä, mutta kovien heittojen tuntuma oli kadoksissa…

Kisasuorittaminen:

Heikosta kunnosta ja viimeistelystä huolimatta olisi joka tapauksessa pitänyt urheilla paremmin paikan päällä! Olen Kalevan kisat urani aikana heittänyt lähes puolet karsintaheitoistani yli 61,13 m millä tosiaan olisi päässyt tämän vuoden loppukilpailuun. En kuitenkaan saanut heittoja pysymään sektorissa. Yksi lämppäheitto ja kaksi kisaheittoa karkasi liian paljon vasemmalle. Kyllähän karsinnan jälkeen sain kuulla (perinteiseen tyyliin), että heiton mitta luultavasti olisi riittänyt, mutta eihän kukaan mittaile noin vinoja heittoja…

---

Oma kausi jatkuu vielä muutaman kilpailun verran ja seuraava koitos on tällä viikolla Teuvalla. Olisi kiva heittää vielä muutama kohtalainen heitto ennen ylimenokautta. Kausi päättyy 9.9 Rovaniemelle Tour de Hammer päätösosakilpailuun mistä yllättäen tulikin varsin ikävä tapahtuma. Kilpailujen järjestäjä Jussi Syväniemi (38 v) nimittäin menehtyi yllättäen muutama päivä sitten. Noin suurella moukarisydämmellä varustettuja henkilöitä ei liikaa tästä maailmasta löydy! Lähdetään siis moukariporukalla Rovaniemelle kunnioittamaan Jussin muistoa!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Klevan Kisat 2023 - ennakko!

 Viimeinen treeni on tehty ja kauden pääkilpailu on ovella! Tämän päivän tavoitteena on saada itseäni siirrettyä pohjanmaalta Lahteen menemättä rikki. Mikäli onnistun tässä, niin tulen huomenna osallistumaan Kalevan Kisojen moukarinheiton karsintaan jo kahdeksatta kertaa urallani!

Karsinta heitetään perjantaina kello 14:50 Lahden yleisurheilustadionilla ja loppukilpailu samasta ringistä lauantaina kello 19:05!

Edellisessä tekstissä kerroin minun tuoreesta silmäsairaudestani ja voin ilokseni todeta sen olevan hallinnassa. Tulehdushan on vielä päällä ja näkö sumea, mutta onneksi pystyn osallistumaan kauden tärkeimpään kisaan kahdella silmällä. Edellisessä tekstissä toivon myös, että toinen jalkani heräisi takaisin henkiin pienen kipuilun jälkeen ja tämän lopullinen kohtalo selviää perjantaina. Tällä hetkellä olen kuitenkin positiivinen sen suhteen, että tulen kävelemään omin jaloin kisapaikalle ja heittäminenki onnistuu.

Ikävä kyllä vaikuttaa siis siltä, että kaikki hyvät selitykset epäonnistumiselle ovat kadonneet, joten kai se on vain pakko heittää hyvin huomenna. Lähtökohta karsintaan on saman kaltainen kuten edellisinäkin vuosina. Oma perustasoni ei valitettavasti tälläkään kaudella riitä jatkoon, mikäli kaikki muut heittäjät onnistuvat. Tällä hetkellä majailen tilastossa sijalla 11, kun kymmenen parasta pääsee jatkoon.

Osallistujat

Karsinta on kuitenkin yllättävän monelle varsin jännittävä spektaakkeli, joten yhteinen SB pommitus lienee varsin epätodennäköistä. Jatkoon pääsee heittämällä 67 metriä, tai olemalla kymmenen parhaan joukossa. Tämän vuoden raja on asetettu normaalia korkeammalle ja luulen sen johtavan pitkään karsintaan. Keli pistää myös oman lusikkansa soppaan sateenuhalla. Parasta olisi, mikäli sataisi tasaisesti koko karsinnan ajan tai olisi täysin kuivaa. Vaihteleva olosuhde on myrkkyä moukaristille.

Viime vuosina lopullinen karsintaraja on asettunut 61 – 62 metrin väliin. Uskon tämän vuoden rajan olevan astetta korkeampi jossain 63,50 m nurkilla. Toki mikäli parisen heittäjää sulaa Lahden mäkimontun juurella, niin ollaankin viime vuosien tasolla, tai jos kaikki ovat liekeissä, niin haastetaan kaikkien aikojen karsintaa.

Oikeassa sarakkeessa näkyy millä tuloksella on päässyt jatkoon viime vuosina!

Itse ajattelin siis napata loppukilpailupaikan muutaman vuoden tauon jälkeen. Kalevan Kisat-loppukilpailu on todella siisti tapahtuma ja haluaisin kokea sen kolmatta kertaa urallani. Uskon olevani tarpeeksi hyvässä kunnossa tämän saavuttamiseksi, vaikka tämä ei mikään uskon asia olekaan.

Ajattelin heittää hyvin, ja sitten muut heittäjät saavat päättää monesko sillä tuloksella olen.

Mikäli haluat tulla paikan päälle katsomaan, niin löytyy vielä LIPPUJA!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café