Hiljaisuudesta huolimatta...

...menee ihan hyvin. Blogin mukaan julkaisin viimeksi kuulumisia yli kaksi kuukautta sitten, joten ajattelin pitkästä aikaa kertoa, miten oma urheileminen etenee.

Harjoituskautta tähän mennessä voinee kuvailla nihkeän onnistuneeksi. Se lähti tökkien liikkeelle, kun taustalla oli henkisesti raskas kesä, joka hiukan söi motivaatiota ja sen lisäksi kesti seitsemän viikkoa, että sinus pilonidalis leikkaushaava parani täysin. Pystyin toki alusta asti tekemään melkein kaikkea mitä halusin, mutta varoen.

Alkukankeuden jälkeen on siis mennyt hyvin yhtä flunssaa lukuun ottamatta. Valmentajan kanssa uskotaan vieläkin, että pystyn kehittymään ja askelmerkit ovat asetettu sen mukaan. Tavoitteena on heittotaidon kehittäminen ja fysiikan parantaminen. Eli suomeksi sanottuna jatkan samaa työtä, kuin mitä olen tehnyt jo monta vuotta.

Suuria linjoja on heittomäärien maltillinen nosto, mutta lajisuorituksia pyritään silti lisäämään viime kauteen oheisharjoitteiden kautta. Toinen on iskutusten lisääminen hyppyjen ja juoksemisen muodossa. Niitä en vielä pari vuotta sitten pystynyt tekemään lähes ollenkaan selän vuoksi ja vielä viime kaudella todella maltillisesti. Tämän seurauksesta luonnollinen hitauteni on hidastunut entisestään. Tähän mennessä olen kuitenkin pystynyt pomppimaan tarpeeksi matalia hyppyjä ilman takapakkeja, eli hyvältä näyttää.

Itse rytmitän tällä hetkellä treenejä niin, että harjoitusjakso kestää 10 – 12 päivää, jota seuraa 2 – 3 päivän palauttava jakso. Heitto ja punttitreenien sisältöjä muutetaan muutaman kuukauden välein riippuen siitä, miten kauan edellinen ohjelma puree tehokkaasti. Olen kokenut tällaisen rytmityksen toimivaksi.

Urheilun ulkopuolisessa elämässä opinnot Jyväskylän liikuntatieteellisessä jatkuu ja ajatuksena on saada gradu valmiiksi kesään mennessä. Aiheena luonnollisesti moukarinheitto.

Lopuksi haluan vielä kiittää niitä yrityksiä, ketkä hyppäsi mukaan kyytiin kaudella 2020. Näette logot blogin oikeassa reunassa. Näiden avulla voin ehkä onnistua ensi kesänä. Loppu on itsestäni kiinni.

Nyt ajattelin viettää joulua muutaman päivän. Valmentaja pakotti lepäämään jouluna, joten kai se on pakko totella, vaikka ei haluaisikaan. Sen jälkeen palaan sorvin ääreen.

Toivotan kaikille ihan ok joulua ja kohtalaisen mukavaa uuttavuotta!

Eteenpäin!