Putkihommia!

Visio 2020 just got real! Kirjaimellisesti. Vuosi nimittäin taisi vaihtua muutama päivä sitten. Tässä tekstissä en kuitenkaan tule kertomaan, että minun pitäisi olla 70 metrin heittäjä kauden loppuun mennessä saavuttaakseni tavoitteeni. Sen sijaan tulen kertomaan tarinaa urheilun putkista!

Putkilla tarkoitan menestymiseen liittyviä putkia (Voittoputket, mitaliputket, pisteputket ym.). Ryyppyputkien käsittely ei kuitenkaan tunnu ajankohtaiselta, vaikka sekin valitettavasti on joidenkin urheilijoiden harrastamaa toimintaa. Itse, en ole ikinä ollut edes humalassa, joten en koe olevani tarpeeksi perillä aiheesta.

Urheilutarinoiden suurena ystävänä arvostan erilaisia menestysputkia todella paljon. Etenkin pitkien putkien katkeamiseen sisältyy todella vahva voima. Siinä on esimerkiksi jotain erityistä, kun nuori tulokas sysää vanhan mestarin valtaistuimelta.

Itse käytän myös putkia motivaation lähteenä omassa urheilussani. Siinä on vaan sellainen ongelma, että oma tasoni ei oikein riitä minkäänlaisiin menestysputkiin. Tällä hetkellä en ole edes oman seurani paras moukarinheittäjä, joten merkittävistä voittoputkista on turha unelmoida.

Tästä syytä minun on pakko kehitellä itselleni tärkeitä (mutta kaikille muille täysin turhia) putkia, joita voin sitten tavoitella. Tällä hetkellä minulla on kaksi motivoivaa putkea päällä, joita mielelläni jatkaisin kesällä 2020. Nämä ovat osallistuminen moukarikarnevaalien pääkilpailuun, sekä Kalevan Kisojen loppukilpailuun.

Pari vuotta vanha kuva moukarikarnevaaleilta (Varastettu YLE Areenasta)

Moukarikarnevaalien osallistumisputki on kestänyt jo neljä vuotta. Minun lisäkseni ainoastaan Tommi Remes ja Henri Liipola ovat osallistuneet kaikkiin pääkisoihin vuodesta 2016 lähtien. Tommi ja Henkka ovat tosin kovan luokan heittäjiä, kun taas itse olen ennemmin joutunut ottamaan täytemiehen roolia.

Kalevan Kisojen loppukilpailu on luonnollisesti paikka, jossa haluan olla myös kesällä 2020. Siihen pääsy ei ole itsestäänselvyys, vaikkakin olen onnistunut siinä kaksi vuotta putkeen. On siistiä viskoa moukaria suuren stadionin iltakilpailussa, kun paikalla on muutama katsojakin. Toivottavasti saan tehdä sen myös ensi kesänä.

Joku vuosi olisi toki nastaa, jos putkitavoittelu olisi menestykseen liittyvää, eikä vaan pelkkää osallistumista. Valitettavasti se ei ole ollut tähän mennessä minun tasoiselle heittäjälle mahdollista. 

Treenit kuitenkin kulkevat vieläkin yllättävän hyvin, joten uskottelen itselleni, että voisin kehittyä vähän kesään mennessä. Toivotaan parasta!

Eteenpäin!