Olisiko pitänyt mennä urheilulukioon?

Lukiolaiset ovat olleet aktiivisesti esillä viime päivinä. Kampaamoja ja kadunsiivousfirmoja ollaan työllistetty oikein urakalla, kun nämä nuoruuden haudalla oleskelevat lapsukaiset juhlivat itsensä uutiskynnyksen yli penkkareiden ja vanhojen tanssien merkeissä.

Kun vanhat lähtevät, niin pitää ottaa uusia muksuja tilalle. ABI:t lähtivät merelle karkuun oksentamaan, joten nyt pitää nostaa uusia kykyjä yläasteelta. Sattuipa sopivasti, että lukion yhteishaku alkaa huomenna!

Tästähän kaverit lähtivät merelle ryyppäämään ja itse lähdin kotiin kuntouttamaan selkää ja katsomaan Olympialaisia!

Mutta mihin kannattaa urheilijan alkuna hakea, jos lukio kiinnostaa? Tarjollahan olisi urheilulukio, tai normaali lukio. Onhan noita välimuotojakin, mutta tämän tekstin yksinkertaisuuden nimissä pysytään ääripäissä!

Itsehän oleskelin lukiovuoteni Kyrkslätt Gymnasiumissa. Se oli hieno koulu, missä oli mukavat opettajat ja hyviä kanssaopiskelijoita! Tai näin meille ainakin hoettiin… Oikeastihan lukio on yksi suomen heikoimmista, jos arvosanoja katsoo.

Itse viihdyin kuitenkin todella hyvin lukiossa. Tai oikeastaan luulen, että viihdyin. Näin jälkeenpäin ajateltuna en muista paljon lukiovuosistani, koska minulle se oli tyhjänpäiväistä odottelua siitä, että ikää tulisi kolme vuotta lisää. Tyhjänpäiväisen odottelun keskellä pitää kuitenkin oikeasti painottaa, että pidin sekä opettajista, että kavereista! Olihan se loppupeleissä mukavaa odottelua!

Kyllähän minä jotain opiskelin ja valkolakin sain keväällä 2014. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että olin yliopistoa ajatellen ottanut täysin vääriä kursseja, joten palasin vielä seuraavana syksynä koulunpenkille opiskelemaan vähän lisää.

 

Tässä olin varmaan oppinut jotain tärkeää! En vaan muista mitä..

Itse valitsin kotipaikkakunnan normaalin lukioin urheilulukion sijaan sen kätevyyden vuoksi. Luulin silloin, että se olisi paras ratkaisu urheilu urani ajatellen. Valmentaja oli lähellä ja vanhempien luona asuminen on suhteellisen edullinen vaihtoehto. Mäkelänrinne tai Vöyri olisi poistanut näitä kahta seikkaa ja siksi päädyin normaaliin lukioon.

Valintana se ei ollut toivoton. Normaalissakin lukiossa voi panostaa urheiluun, eikä se koulun tuottama kuorma ole ongelma, jos et itse tee siitä ongelmaa. Jokaisesta kurssista ei ole pakko saada kymppiä ja lukiota voi hyvin käydä neljään vuoteen. Jokainen pääsee silti hautaan jossain vaiheessa. Sinne ei ole vielä lukiossa mikään kiire! Nykyään valitsisin kuitenkin toisin. Kerron miksi!

Normaalin lukiokäynnin ympärille voi itse rakentaa tarvittavat tukipalvelut (olosuhteet, valmentajat, fyssarit yms.). Siihen ei urheilulukiota tarvita! Mutta nyt liikuntatieteellisessä tiedekunnassa olen huomannut, mitä normaalista lukiosta puuttui. Urheilun ymmärrys!

Tämä on pieni, mutta tärkeä yksityiskohta. Liikunnalla ympärilläni ovat ihmisiä, jotka joko urheilevat itse, tai ainakin ymmärtävät urheilua. Tämä luo vahvan tunteen siitä, että kuulut joukkoon. Urheilijan identiteetti on kuitenkin niin vahva, että jos sitä ei löydy sinun ympäriltäsi saattaa tulla ulkopuolisuuden tunne. Siksi suosittelisin urheilulukiota!

Hae mihin haet. Tärkein on, että järjestät hyvät harjoitusmahdollisuudet itsellesi, missä on mahdollista kehittyä urheilijana. Tämä siis, jos olet urheilija. Muuten harjoitusolosuhteiden järjestäminen olisi vähän hölmöä.

Uskon kuitenkin, että lukiovuosista tulee vähän mukavimmat, jos valitset urheilulukion! Eli nuorena urheilijana kannattaa pitää se vaihtoehtona!

---

Omasta tilanteesta ei ole paljon kerrottavaa. SI-nivelkipuilun jälkeen onnistuin hankkimaan vatsataudin ja flunssan samaan aikaan. Muutama viikko on nyt mennyt päin helvettiä, ja vitutus on sopivalla tasolla. Ei kai siinä. Kun itse sössii pitää itse korjata tilanne. Eiköhän tämä toivoton juna palaa pikkuhiljaa raiteilleen. Kesään on vielä pitkä aika!