PikkuFredun MM-muistelut!

VAROITUS! jutun lopussa kaupallinen yhteistyö...

Hiihdon MM-kisat ovat pyörähtäneet käyntiin Seefeldissä. Olympialasten ja yleisurheilun arvokisojen jälkeen hiihdon MM on minun urheilukuplani ehdotonta aatelia! Edeltävät kisat ovat olleet iso osa lapsuuttani ja tähtihetkiä on useita!

Tässä tekstissä käyn kisa kisalta läpi mitkä hetket ovat jääneet vahvimmin mieleeni! Tarina alkaa Suomen Chicagosta ja vuosi on 2001! Toivotan kaikille nostalgista lukuhetkeä!

Lahti 2001

Ikää on viisi vuotta ja kyseessä on ensimmäinen suurempi urheilutapahtuma mitä muistan. Koko perheen kanssa paikan päällä yhtenä päivänä. Kisat olivat minulle suuri pettymys! Dopingista en muista mitään, mutta mäkikilpailun peruminen oli itkun paikka. Hannawaldin huuto, Malyszin viikset ja suomalaisten hauskat maskit viihdyttivät pientä mäkifania. Mannisen (=Murasen) MM-kulta ei kiinnostanut, vaikka oltiin paikalla. Mäkihyppy oli ainoa laji, mikä merkitsi jotain!

Kisojen ehdoton kohokohta kuitenkin oli, kun käytiin kiipeilemässä takasuoran takana olleissa männyissä. Se oli hauskaa!

Val di Fiemme 2003

Ikää on seitsemän vuotta ja muistot ovat heikot. Norjalaisten megatähti Bente Skari sykähdyttää pientä hiihtofania. Luulen myös, että nämä ovat ne kisat, kun ensimmäisen kerran sisäistän sen, että on olemassa sellainen ilmiö, kuin doping. En vielä oikein tiedä mitä se on, mutta naisten viestin hylkäys tuntuu tyhmältä!

 

Oberstdorf 2005

Minulle välikisat! En tiedä miksi. En muista lähes mitään näistä kisoista. Tätä tekstiä varten pakotin itseni kaivamaan omia muistoja. Pitkän prosessin jälkeen sain esille Hannu Mannisen epäonnistumiset ja Slovenian pirteät otteet mäkihypyssä (mitali joukkuemäestä). Miksi helvetissä muistan Slovenian mäkimenestyksen, enkä esimerkiksi Janne Ahosen maailmanmestaruutta? Olen outo... Anteeksi…

 

Sapporo 2007

Nythän olen jo 11 vuotias. Sprinttipäivänä oltiin kaverin kanssa laskettelemassa Vihdissä. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi minä halusin istua kahviossa katsomassa telkkaria koko ajan. Muutenhan Hannu Mannisen mitalit olivat kohokohta. Vihdoinkin!

Niin ja sitten yksi tuntematon sähäkkä nuori Norjalainan pisti sauvan haarojen väliin ja kaatui hassusti. Jätkästä voi silti ehkä joskus tulla jotain. Nimi taisi olla Northug!

Liberec 2009

Suomalaiset mieshiihtäjät ottavat mitaleita?!! Niitä tulee jopa kolme. Eihän tämä ole mahdollista!?! Suomalainen mieshiihtäjähän ei ole ikinä voittanut yhtään mitään! Senhän kaikki tietää!

Näin jälkeenpäin ajateltuna on aika mielenkiintoista miettiä, minkälaisen mielikuvan minulla oli hiihdosta lapsena. Muistan kuitenkin vaan Lahden jälkeisen ajan. Kaikki kunnia 2000-luvun alun miehille, mutta pidin teitä aikoinaan aika huonoina…

Niin. Ja hyppäsiväthän naisetkin mäkihyppyä näissä kisoissa.

Oslo 2011

Kuulkaashan lapset. Setä kertoo nyt tarinan. Ennen vanhaan kaikilla ei ollut nykyajan älylaitteita ja siksi piti välillä improvisoida. Kun Matti Heikkisen kultahiihto oli alkamassa, niin olin yläkoulun biologian tunnilla. Opettaja kieltäytyi näyttämästä hiihtoa, vaikka pyysin todella kiltisti… Onneksi mukanani oli iPod jotta pystyi kuuntelemaan radiota. Sen välityksellä sitten jännitin kultahiihtoa! Kisan alku bilsan tunnilla ja loppu uimahallin kahvilassa. Tunnelma oli katossa!

Val Di Fiemme 2013

Aika hajuttomat ja mauttomat kisat. Suomi menestyi huonosti, Johaug itki ja Olsson hiihti reippaasti 50km. Mäkikotkat unohtivat siipensä kotiin. Siinä se.

 

Falun 2015

Nämäkin kisat menivät vähän ohi, koska piti puolustaa maatani Dragsvikin sotkussa! Menestyskään ei ollut parhaimmasta päästä. Yksi tilastokummajainen kuitenkin kisoista löytyy. Ainoastaan kaksi Suomalaista onnistui näissä kisoissa nousemaan neljän parhaan joukkoon! Ketkä? Vastaus tekstin lopussa!

 

 

 

Lahti 2017

Edelliset kisat. Paikan päällä katsomassa Pärmäkosken ”varmaa” mitalia 10km perinteisellä ja pakollisella voimistelutunnilla, kun Niskanen hiihti kultaa, joten en nähnyt sitä kilpailua suorana....

Mieleenpainuvin muisto on kuitenkin miesten 50 km kisasta. Olen yksin hippoksen kellarissa heittämässä moukaria. Kisa pyörii kännykällä. Paikalle saapuu vaahtosammuttimen kokoinen futaaja potkimaan palloa.

Poika kysyy ujosti, miten Iivolla ja Samilla menee. Mainitsen, että eivät ole mukana. Aha, sanoo poika, ja lähtee potkimaan palloa. Huudan perään, että Heikkinen taistelee mitalista. Se ei poikaa kiinnosta. Hän on varmaan näissä kisoissa saanut ensimmäisen kosketuksensa maastohiihtoon samalla tavalla, kuin minä sain 2001. Sami ja Iivo ovat tehneet vaikutuksen. Joku tuntematon Heikkinen ei kiinnosta yhtään. Eniten kiinnostaa kuitenkin pallo! Hiihtokulttuuri on kuitenkin siirtynyt seuraavaan sukupolveen!

---

Lopuksi pitää vähän palvella sponsoriani Funraise verkkokauppaa, kun he kerran osittain rahoittavat moukarointiani! Lumet sulaa silmiemme edessä, mutta kai nämä hiihtokelit vielä vähän aikaa pysyvät. 

Eli optiwaxin luitsoteippiä olisi tarjolla! Vilkaiseppa oheista videota, miten se toimii. Teipin ansiosta siis ei tarvitse siklata!

Eli koodilla FRÖBERG saa tulevan viikon ajan luistonauhoja 20% alennuksella. Murtsikkaa, laskettelu ja lautailunauhoja löytyy. Osta pois jos tarvitset, tai muuten vaan haluat tukea moukarointiani. Ainahan se paremmalta näyttää, jos joku näitä koodeja käyttää.

Funraise verkkokauppa: https://funraise.fi/fi/tuotteet/hiihto/suksivoiteet-luistonauhat

Niin ja lopuksi. Falunin MM-kisoissa Ilkka Herola ja Jim Härtull olivat pariviestissä sijalla neljä. Ei mitään Jimiltä pois, mutta tämä oli kyllä kaikkien aikojen venyminen!