Uusi valmentaja!

Joukkueurheilussa valmentajille annetaan potkuja ihan huvin vuoksi. Tätä tapahtuu enemmän kuin usein. Syynä on yleensä huono menestyminen. Yksilöurheilussa tilanne saattaa olla toisin. Valmentajalle on mahdotonta antaa potkuja, jos valmentaja ei ole sinun palkkalistoillasi… Silloin kai kyse on enemminkin yhteistyön lopettamisesta. Oli miten oli. Nyt syksyllä on tapahtunut suuri muutos urallani. Kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen oli aika kiittää vanhaa valmentajaa ja siirtyä eteenpäin. Mitä ihmettä? Kausihan oli onnistunut! Homma rullaa! Viime kesänä kehityin n. 3,5m, ja pysyin ehjänä. Miksi vaihtaa valmentajaa juuri nyt? Noh… Minäpä avaan tilannetta.

Syksyllä 2008 osallistuin Tommy Söderholmin vetämään moukarikouluun. Siihen mennessä olin parhaimmillani heittänyt 3kg lekaa 44,44m aika omatoimisella tekniikalla. Taskussa oli kaksikin piiriennätystä, mutta silti moukari ei ollut mitenkään päälaji. Olin siinä vaiheessa yhtä paljon käsipalloilija sekä hiihtäjä kuin moukarinheittäjä! Tapaamisia oli kuitenkin tasaisin väliajoin talvella ja kehityin ihan hyvin.

Siitä se sitten lähti. Jossain vaiheessa kysyttiin sitten isän avustuksella, jospa Tommy voisi ottaa vähän enemmänkin vastuuta valmennuksestani ja siihen hän suostui. Yhteistyö sujui pirun hyvin ja tulosta tuli aina kesän 2012 asti. Sen jälkeinen vammakierre vähän pilasi tuloksentekoa (tai aika paljonkin) mutta ei mitenkään vaikuttanut uskoon, että Tommy olisi minulle sopiva valmentaja.

Vuosi sitten muutin Jyväskylään. Tämä muutti valmennuskuvioita aika rutkasti. Valmentaja jäi Etelä-Suomeen ja minä hengailin Keski-Suomessa. Yritettiin kuitenkin hoitaa valmennuskuviota etänä puhelimitse ja WhattsAppin välityksellä. Tuloksellisesti tämä oli näköjään toimiva konsepti, mutta käytännössä ei niinkään. Valmentajalle on lähes mahdotonta valmentaa, jos hän ei näe urheilijaa säännöllisesti. Eikä mututuntumalla eteneminen ole urheilussa kaikesta tehokkain tapa edetä…

Viime kesän tuloskuntoa pelasti periaatteessa Jyväskylässä asuva moukarivalmentaja Tero Linja. Sain osallistua hänen porukan heittotreeneihin koko talven aikana. Tästä oli todella paljon hyötyä. Teknisesti kehityin kuin sain harjoitella valvovan silmän alla, mutta samalla pääsin myös juttelemaan yleisesti moukarinheitosta. Ja tässä (jälleen kerran) oivalsin yhden todella tärkeän jutun: Minähän en osaa yhtään mitään!

Vaikkakin laji on sama, niin eri näkökulmien kuuleminen samoista perusasioista on aina mielenkiintoista. Vajaan 10 vuoden yhteistyön aikana oppii tuntemaan valmentajan tapoja ja menetelmiä. Valitettavasti suorittamisesta saattaa tulla rutiininomaista, eikä pohdita erilaisia vaihtoehtoja. Ympäristöstä voi tulla niinkin tuttu ja turvallinen, että erehtyy luulemaan osaavansa jotain. Tämä on erittäin paha asia, etenkin 65m heittäjälle! Ihminen joka luulee osaavansa jotain, ei ota asioista yhtä tehokkaasti selvää! Ja minun pitäisi kehittyä vielä n. 20m verran, enkä usko, että nykyosaamiseni riittää siihen.

Syksyn tullen oli siis valmentajan vaihdon paikka. En usko, että kehittyminen olisi tyssännyt seinään Tommyn valmennuksessa. Hänelläkin olisi varmaan ollut paljon annettavaa vielä. Mutta halusin hämmentää omaa tuttua toimintaani, samalla välttäen etävalmennustilannetta! Tommysta on ollut suuri apu, eikä voi olla muuta kuin kiitollinen. Mutta nyt siirrytään eteenpäin uuden valmentajan ohjauksessa. Katsotaanpa mitäs saadaan Teron kanssa aikaan! Kai tästäkin hyvää seuraa?! Toivon ainakin niin!

Eteenpäin!