Kausi 2017
laitettiin hyvin pakattuun pakettiin puolitoista kuukautta sitten. Silti on
ollut pakko kurkistaa pakettiin vielä muutaman kerran ylimenokaudenkin aikana. Yleensä
syksyisin olen niin väsynyt (lue: selkä paskana), että oikein odotan kauden
päättymistä ja viimeiset kisat ovat pientä pakkopullaa. Tänä vuona oli toisin
ja halu heittää kisoja oli kova vielä kolmannellakin ylimenokausiviikolla. Nyt
olen kuitenkin pikkuhiljaa saanut katseen revittyä irti kaudesta 2017 ja
kääntänyt silmäni kohti ensi kesää. Mitäköhän sitä keksisi? Voihan sitä heittää
pitkälle, mutta missä ja milloin? Tässä tekstissä ajattelin sitten käydä läpi
ensi kesän tavoitteitani!
Iso kuva!
Välillä unohdan,
mutta tämä on vieläkin ylivoimaisesti tärkein tavoite! Jatkuvasti pitää
muistuttaa mistä lähdin liikkeelle syksyllä 2015. Selkävaivat olivat todella
pahoja ja ura oli periaatteessa ohi. Tai todella lähellä sitä ainakin oltiin.
Siitähän sitten asetin itse viiden vuoden suunnitelman. Tavoitteena oli, että
olisin oikea moukaristi 2020! Ensimmäisen kauden tavoite oli saada kivut
kuriin. Siinä onnistuin! Toisen kauden tavoite oli vähän kokeilla harjoittelua
ilman, että tulisi takapakkeja. Siinäkin onnistuin! Nyt on sitten projektin
kolmas kausi ovella. Tarkoituksena on vähän kiristää ruuvia treenimäärissä (ja
laadussa) tietenkin takapakkeja välttäen. Iso tavoite on, että 70m olisi
rutiinitulos (tai jopa huono tulos!!!) vuonna 2020! Sitä tavoitetta kohti.
Askel kerrallaan!
Tulostavoite!
Tavoitteena on
tasainen kehittyminen. Tällä kaudella hyvä perustulos nousi 60 metristä 63-64
metriin! Ensi kaudeksi haluaisin, että perustaso on 67-68m ja huippupäivänä
myötätuuleen kovan huudon saattelema teknisesti täydellinen heitto lentäisi yli
70m! Siinäpä on minun tulostavoitteeni!
[EDIT: Tokyo2020 aikataulu: tavoite on, että 10
parhaan kisan keskiarvo ylittää 75m. Vaatii, että keskiarvo ensi kaudella
vähintään on lukemissa 67,57m. Toivottavasti Kojonkoski muistaa varata
lentolippuja minulle😉
]
YLE:n mystiset
TV-kilpailut
Eliittikisat
heivattiin historiankirjoihin kuluneen kesän päätteeksi. Tilalle tulee jotain
uutta. Kukaan ei tiedä vielä mitä, mutta luultavasti mennään ainakin
urheilullisesti aika saman kaavan mukaan. Toivottavaa on, että moukari olisi
isosti mukana ja jos on, niin haluan itsekin osallistua! Ainakin
moukarikarnevaalit näytetään YLE:n kanavilla. Siinäkin haluaisin olla mukana.
Molempien esteenä on vaan valitettavasti positiivinen ongelma. Suomessa on
liian paljon hyviä heittäjiä…
Tällä kaudella
osallistuin kahteen Eliittikisaan ja Moukarikarnevaalien pääkilpailuun.
Kaikissa olin kuitenkin rajatapaus, ja yhteenkään Eliittikisaan en olisi
päässyt, jos koko kotimainen kärki olisi ollut paikalla. Edellinen kesä oli
nimittäin tason laajuudessaan kaikkien aikojen toiseksi kovin miesten moukarissa.
Suomesta löytyy 10 kappaletta yli n.69m heittäjää! Eliittikisat rajaa TV-aikataulun
vuoksi mielellään osallistujamääriä kahdeksaan heittäjään. Yleensä halutaan 1-2
ulkomaalaista mukaan. Eli periaatteessa pitäisi olla tilastoissa kuuden parhaan
joukossa, jos haluaa edes päästää kansalliseen kilpailusarjaan mukana.
Tämä on fakta
jonka kanssa pitää elää. Mutta samalla se on vähän harmillista. Esimerkiksi
Lappeenrannan Eliittikisoista estettiin kummallisten käänteiden jälkeen kolmen
ilmoittautuneen heittäjän osallistuminen aikatauluun viitaten. Tämä vaikka
kilpailun tulosvaatimus on ainoastaan 57m, ja ulosjääneiden joukossa oli yksi
61m ja kaksi 64m heittäjää. Samassa kisassa naisten 5000m osallistui neljä
juoksijaa… Ja juoksuihin voisi ottaa vaikka 20 osallistujaa… Yleisurheilun luonnollinen
rakenne toimii kehityksen pullonkaulana, kun pitkissä heitoissa on liian monta
hyvää heittäjää yhtäaikaisesti. Mutta tosiaan. Muutosta tuskin tulee ja ainoa
lääke on, että heittää tarpeeksi pitkälle, jos haluaa osallistua hauskoihin
kisoihin! Pakko kai yrittää!
Kotikisat!
Kauden ylivoimaisesti tärkein kilpailu (Jos en vahingossa satu lähtemään Berliinin EM-kisoihin) on Jyväskylällä järjestettävät Kalevan Kisat! En tule ikinä näkemään Kalevan Kisoja Kirkkonummella, joten SM-kisat opiskelijakaupungissani toimikoot kotikisoina! Jyväskylä on vielä kovan luokan urheilukaupunki, joten yleisöäkin on luultavasti tulossa! Ensi kesänä olisi myöskin oikeasti aika laittaa turistimatkailu jäihin ja oikeasti alkaa pärjäämään näissä karkeloissa! Haluan loppukilpailuun, ja siinä haluan sitten kiivetä niin lähelle palkintopallia kuin suinkaan mahdollista. Toivon kuitenkin, että muut kaverit ovat niin kovassa kunnossa, että en vielä saa kiivetä itse palkintopallille. Mutta perinteisin menoin totean: Jos kaverit tarjoaa minulle mitalin, niin otan sen mielellään vastaan!
---
Siinä olisi minun
tavoitteet! Vielä en ole alkanut treenaamaan kunnolla omaa lajia. Rakennan
pikkuhiljaa peruskuntoa. Lähiviikkoina pitäisi palata moukaririnkiin ja
nostolavoille! Kaikki näyttää hyvältä. Yritän olla sössimättä!
Eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti