Sivut

lauantai 17. kesäkuuta 2017

"Venäjä Rioon" - revisited!



Tulosruutu uutisoi parisen viikkoa sitten, että seiväshypyn ME nainen, Jelena Isinbajeva, on saanut potkut Venäjän antidopingtoimiston (RUSADA) johdosta. Kansainvälinen antidopingneuvosto (WADA) vaati Isinbajevan eroa koska hän oli julkisesti kritisoinut Wadan ja IAAF:n päätöstä sulkea Venäjän kansainvälisestä yleisurheilusta. Harvinaisen mielenkiintoista. Minä nimittäin olin yhtä kriittinen päätöstä kohtaan vuosi sitten!

En oikein tiedä, jos tätä nyt saa kritisoida? Vai viekö WADA minunkin työpaikan vanhempieni kyläkaupasta? Toivottavasti eivät ainakaan sulje minut Liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Viihdyn siinä niin hyvin. Oli miten oli. Palataanpa vuodella taaksepäin. Silloin kirjoitin tekstin ”Venäjä Rioon!”. Katsotaanpa jos sen tekstin argumentit pärjäävät tämän päivän todellisuuden kanssa, vai olinko väärässä!

Olin alusta lähtien skeptinen kyseistä päätöstä kohtaan. En tykkää siitä, että kokonaista valtiota, kaikki urheilijat mukaan lukien, pistetään kilpailukieltoon! Minusta rangaistus pitää aina olla henkilökohtainen. Yksikään puhdas urheilija ei pidä olla kilpailukiellossa! Viime vuoden tekstissä käytin seuraavia argumentteja mielipiteeni vahvistamiseksi:

1. Tapauksen yksipuolisuus (Russophobia?)
2. rangaistuksen kopioimisen mahdottomuus
3. Dopingvastaisen työn uskottavuus
4. Arvokisamitalin arvo

1. Tapauksen yksipuolisuus on minusta vieläkin outo! Miksi hypättiin Venäjän päälle? Miksi muut maat jäivät ilman vastaavaa rangaistusta? Venäjän urheilusta oli toki löydetty suuria heikkouksia antidopingtyössä, mutta sellaisia heikkouksia löytyy monessa muissakin maassa. Kansainvälisessä Yleisurheiluliiton (IAAF) hallituksessa istuva Antti Pihlakoski kommentoi Ilta Sanomissa (27.1) seuraavasti:

”IAAF tekee isolla budjetilla työtä eettisesti kestävän urheilun puolesta. Tutkimusten ja tapahtumien pohjalta IAAF on antanut varoituksen ja ohjeet sekä ehdot asioiden kuntoon saattamiseen Valko-Venäjälle, Ukrainalle, Marokolle, Etiopialle ja Kenialle – kullekin hieman eri syistä. Etiopialle ja Kenialle lähinnä siksi, että maissa ei ole ollut omaa antidopingtyötä eli koulutusta ja valvontaa.”

Eli Etiopiassa ja Keniassa ei edes ole ollut kansallista Antidoping ohjelmaa, mutta silti Venäjä on se maa, joka suljetaan arvokisoista. Viime vuonna spekuloin Russophobialla, ja politiikalla. Sanotaan, että urheilu ja politiikka ei pitäisi sekoittaa keskenään! Historia kuitenkin todistaa, että tämä ei aina ole niin helppoa…

2. Toinen syy miksi en pitänyt, enkä vieläkään pidä, rangaistuksesta oli ja on sen kopioimisen mahdottomuus. Minä en halua, että yleisurheilusta tulee joku köyhän miehen nyrkkeily, jossa kansainvälisiä liittoja on enemmän kuin mitä laki sallii… Pihlakosken mainitsemia maita ei voisi millään sulkea yhtä aikaisesti, koska he voisivat vastaprotestina perustaa oman kansainvälisen liiton. Minun tietojeni mukaan ketään ei velvoiteta osallistumaan IAAF:än toimintaan. Saahan sitä järjestää omia MM-kisoja kuuden maan kesken. Siitä tulisi farssi. Ja uskon, että IAAF tiedostaa tämän. Siksi IAAF ei sulje muita maita. Tästä syystä Venäjän rangaistus on kaikin puolin epäreilu!

3. Kolmas pointti on kuitenkin mielestäni tärkein. Doping on erittäin mustavalkoista. Joko olet käyttänyt dopingia, tai sitten et ole käyttänyt. Harmaata aluetta ei ole. Rike voi toki olla tahallinen tai vahinko, mutta niitä pohdintoja varten meillä on eripituisia rangaistuksia. Oli miten oli. Rion olympialaisissa Valko-Venäjän Ivan Tikhon otti Olympiahopeaa miesten moukarissa. Tikhoon on jäänyt kiinni dopingista kolme kertaa. Rannalle jäi Sergei Litvinov jr. Joka ei ole kärähtänyt kertaakaan. Tämähän näyttää kaikin puolin hölmöltä. Doping vastaisen työn uskottavuus ei kestä yhtään puhtaan urheilijan kilpailukieltoa. Ja kun suljetaan yhden maan urheilijoita kollektiivisesti, testaamatta niitä, niin se tarkoittaa myös sitä, että syyttömiä urheilijoita rangaistaan. Antidopingtyö pitää olla henkilökohtaista. Kärylle ja kilpailukiellolle pitää aina olla henkilökohtaisia näyttöjä!

4. Tässä kohtaa pitää sanoa, että olin väärässä. Luulin, että Venäläisten poissaolo vaikuttaisi enemmän kisojen fiilikseen. Ainakin henkilökohtaisesti se ei kuitenkaan vaikuttanut. Syy on varmaan se, että media on pitänyt todella matalaa profiilia kyseisestä aiheesta kisojen aikana. Ei olla jossiteltu, miten Venäläisen mukanaolo olisi vaikuttanut lopputulokseen. Tästä taktiikasta voi toki olla montaa mieltä. Spekuloimattomuus on kuitenkin pitänyt kisojen aitoa fiilistä yllä. Minä kuitenkin odotan, että Venäläiset pääsisivät takaisin kilpailukentille!

Niin. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? IAAF on keittänyt sellaisen sopan jonka he eivät edes itse kehtaa syödä. Ollaan käytetty niin rajua rankkuskaalaa, että sen purkaminen ilman selkeitä parannuksia olisi täysi farssi. Se vaatisi sen, että Venäjästä tulisi puhtaan urheilun edelläkävijä. Siihen en millään usko. Tähän en millään jaksa uskoa. En oikeasti tiedä miten IAAF voisi selvitä tästä ongelmasta ilman, että liiton maine menisi lopullisesti… 

Kai tässä päästetään pikku hiljaa urheilijoita takaisin neutraalisen lipun alle?! Muutama urheilija on jo saanut oikeuden kilpailla Lontoon MM-kisoissa. Suurin osa hakemuksista kuitenkin vielä hylättiin. Uskon että tullaan näkemään kasvavia määriä hyväksyttyjä hakemuksia. Ja kun niitä on tarpeeksi, niin IAAF päästää loputkin kilpailemaan, ihan huvin vuoksi. En sit tiedä miten paljon Venäjän dopingvalvonta on kehittynyt siinä vaiheessa. En tiedä milloin tämä tapahtuu, enkä osaa edes arvata minkälaisen vastaanoton tämä saisi yleisöltä. Parasta olisi ollut jättää koko soppaa keittämättä, ja alusta lähtien rankaistaa toisella tavalla!

Loppupeleissä minun on urheilijana valittava kahden vaihtoehdon välillä. Haluanko, että arvokisamitalit menevät doupatulle urheilijalle, koska valvonta pettää, vai haluanko, että puhdas urheilija EI pääse kisoihin, koska valvonta pettää?! Valintani on helppo. Minä tosiaan valitsisin jälkimmäistä! Olen puhtaan urheilijan puolella! Minkä sinä valitset?
Tsemppiä IAAF:älle! Itseaiheutettu tilanne ei ole helppo. Toivottavasti urheilusta kuitenkin tulee vähän puhtaampaa tämän touhun jälkeen!

Eteenpäin!
---
#Bradburihme-Tour NEWS!
Nyt alkaa tapahtua! Lahden Eliittikisat oli onnistunut kokemus. Ennätys parani tulokseen 64,25m, ja heitin viisi hyvää heittoa (joista kaksi osui verkkoon). Olen kehittynyt yli 4m vuoden takaiseen, mikä on ihan hyvä lukema!

Seuraava steppi on kuitenkin iso. Minulla on kaksi kisaa aikaa heittää U23 EM-rajan. Se on niinkin helppo kuin 67m. Eikä sekään tulos välttämättä riitä kotimaan laajan tason ansiosta. Olen toivottoman kaukana. On kuitenkin viimeinen sauma päästä edustamaan Suomea nuorten arvokisoihin. Heitän täysillä, ja katson miten lähelle pääsen!

Seuraavat kisat:
23.6 Someron Juhannuskisat
29.6 Moukarikarnevaalit, Kaustinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti