Onko moukarinheitto vaarallinen laji?

Ei ole! Moukarinheitto ei ole vaarallinen laji. Tämän tosiasian myötä tätä tekstiä ei edes tarvitse kirjoittaa. Valitettavasti asiassa on suuri mutta… Jengi LUULEE, että moukarinheitto on vaarallinen laji. Eikä kyse ole vaan juhannuskrapulastaan heräävistä tavallisista tallaajista, vaan tämä myytti on rantautunut kansainvälisen Yleisurheiluliiton korkeimpaan johtoonkin! Moukarinheiton (kuviteltu) hengenvaarallisuus on yksi syy miksi IAAF kieltää yleisurheilulajin yleisurheilukisoista nimeltä Timanttiliiga. Se päätös on kaikin puolin naurettava ja surullinen. Tässä tekstissä meinasin murskata moukarinheiton vaarallisuuden myyttiä lopullisesti!

Aloitetaan faktoilla. Miesten moukari painaa 7,26kg. Kun Pavel Fajdek viskoo sitä yli 80m, niin pallo liikkuu ilmassa yli 100 km/h nopeudella. Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs tajutakseen, että jälki on rumaa, jos tämä moukari osuu jonkun päähän. Silloin ei pärjätä pelkällä Buranalla, vaan sukulaiset saavat valitettavasti varata sekä kirkkoa, että hautapaikkaa. Olen kahdesti ollut kisassa missä toimitsija on saanut moukarin päähänsä. Molempina kertoina kyse oli onneksi kevyemmästä moukarista, ja osuma johtui siitä, että toimitsija seisoi liian lähellä verkkoa (joka ehti hidastaa moukarin vauhtia), joten osumanopeus ei ollut kovinkaan iso. Molempina kertoina tarvittiin kuitenkin ambulanssia ja molemmat kerrat olivat todellisia vaaratilanteita. Näiden kahden episodin lisäksi olen urani aikana törmännyt useaan läheltä piti tilanteeseen. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin ollut yksi yhteinen tekijä: Sääntöjen ja turvallisuuden laiminlyöminen!

Moukarinheitto ei ole yhtään muita urheilulajeja vaarallisempi, jos seurataan sääntökirjaa. Eikä se ole reilua, että moukarinheiton turvallisuutta mitataan sen mukaan mitä PAHIMMASSA TAPAUKSESSA voisi tapahtua. Etenkin jos suljetaan lajia ulos omasta lajiperheestä turvallisuuteen viitaten. Seiväshyppy, pituushyppy, keihäänheitto yms. ovat yhtä vaarallisia lajeja! Siis jos halutaan mitata vaarallisuutta worst case scenarion kautta!

Lentävä seiväs on aina ikävä tapaus! 

 

Pituushyppykin on vaarallista jos jättää aivot ja silmät kotiin..

  

Tämäkään kauhea tapaturma ei estänyt keihäänheiton pääsyä Timanttiliigaan...

 

Haluan siis, että lopetetaan pelleily ja aletaan mitata lajien turvallisuutta sääntökirjan mukaan. Jos verrataan yleisurheilun heittolajeja niin moukari ei suinkaan ole vaarallisin. Kyseisten lajien kiistaton turvallisuusranking on seuraava:

        1.      Kuulantyöntö

        2.      Moukarinheitto

        3.      Kiekonheitto

        4.      Keihäänheitto

Nyt varmaan ihmettelet miksi päädyn kyseiseen listaukseen. No minäpä kerron. Kuula ja moukari ovat vakaan lentoradan lajeja. Kiekko ja keihäs sen sijaan ovat epävakaan lentoradan lajeja. Ensiksi mainituissa tiedät heti välineen irtaantumishetkellä mihin suuntaan se lentää. Kiekko ja keihäs ovat arvaamattomampia. Tuuli ja välineen asento vaikuttavat suuresti lentorataan, ja sen vuoksi ulkokentällä pitää olla paljon tarkempi. Keihäs on heittolajeista vähiten turvallinen, koska mikään sääntöpykälä ei estä keihästä lentämästä, vaikka juoksuradalle. Kiekossa ja moukarissa nykypäivän häkit estävät tämän. Hyvä kuitenkin muistaa, että yksikään heittolajeista ei pidä laskea vaarallisiksi. Silti se on naurettavaa, että toiseksi turvallisin heittolaji ei mahdu Timanttiliigaan, mutta ”vaarallisin” mahtuu…

Eli moukarinheitto EI OLE vaarallinen laji. Silti tapahtuu onnettomuuksia aivan liian usein. Mistä tämä sitten johtuu? Valitettavasti syitä ovat useita: Tietämättömyys, Piittaamattomuus ja huonoja olosuhteita.

Tietämättömyys on ehkä suurin syy. Ei osata moukarinheiton sääntöjä tai sen kriittisiä kohtia. Tässä pieni potku persuksille liiton ja piirien suuntaan. Minulla on tuomarikortti, jonka myötä saisin olla moukarinheiton lajijohtaja tietyissä kilpailuissa. Tätä korttia saadakseen, piti käydä muutaman tunnin pituista kurssia. Kurssilla käytiin läpi jokaista lajia ja sen tärkeitä kohtia. Aluksi juoksut ja hypyt rauhalliseen tahtiin. Sen jälkeen siirryttiin heittoihin, mutta nyt oli jo nopeampi tahti koska jengi halusi kotiin. Moukari käsiteltiin viimeisenä, eikä turvallisuudesta oltaisi puhuttu lähes ollenkaan, jos en itse olisi ottanut asian puheeksi. Tämän jälkeen en ole ihme miksi tekstin alussa mainitut toimitsijat seisoivat aivan liian lähellä verkkoa, kun he saivat moukarin päähän. Heittolajien turvallisuus pitäisi olla paljon suuremmassa huomiossa liiton kursseilla, jotta voitaisiin välttyä vahingolta. 

Piittaamattomuus on toinen syy. En mainitse ammattikuntia, mutta valokuvaajat tietävät kenestä puhun… Sekä Lahden Eliittikisoissa, että Paavo Nurmi Gameseissä oli kuvaajia jotka tunkivat naamansa kiinni häkin verkkoon saadakseen täydellisen kuvan. Ja tämä on todella yleistä toimintaa muutenkin. Ymmärrän hyvin, että loistavan moukarikuvan ottaminen on hieno saavutus, mutta onko sitä pakko ottaa oman henkensä uhalla? Moukarinheittäjä voi kompastua tai moukarivarsi voi mennä poikki heiton aikana. Todennäköisyys tähän on tosin todella pieni, mutta jos tämä tapahtuu niin pallo on kuvaajan naamassa alta aikayksikön! 

Kolmas syy mahdolliseen vaarallisuuteen on huonot olosuhteet. Kyseessä on yleensä sääntöjen vastaiset moukarihäkit. Suomi on täynnä aivan liian matalia häkkejä. Näistä ei pidä heittää moukaria. Ainakaan jos viereisellä juoksusuoralla tai sen läheisyydessä on toimintaa. Jos tämä alue on tyhjennetty, niin moukarinheittokin onnistuu. Välineen palauttaja saattaa vaan joutua juoksemaan vähän enemmän, jos moukari karkaa kauas sektorista. Muutenkin pitää aina olla tarkkana häkin kanssa. Toivottavaahan olisi, että kaikki häkit olisivat sääntöjen mukaisia, mutta näin ei valitettavasti ole. Lajijohtaja pitää joskus esimerkiksi rytmittää heittoja niin, että takasuoralla ei ole kotimaisia huippuhölkkääjiä, kun leka laitetaan ilmoille. Pelisilmää siis vaaditaan järjestäjiltä.

Yhteenvetona todettakoon, että moukarinheitto on turvallinen laji kuhan säännöt ovat selvillä ja kuvaajat ymmärtäisivät oman elämänsä arvon. Se ei ainakaan ole muita yleisurheilulajeja vaarallisempi. Pientä skarppausta olisi kuitenkin paikallaan toimitsijoiden koulutusohjelmassa! 

---

#Bradburihme-Tour NEWS!

Kausi jatkui juhannusaattona Somerolla. Tavoitteena oli pankin räjäyttäminen ja EM-lipun hankkiminen. Lopputulos oli luonnollisesti täysi farssi. Kolmella ensimmäisellä heitolla yritin aivan liikaa ja tuloksina 60 metrisiä sipaisuja… Tekniikka aivan katastrofaalinen. Sen jälkeen piti ottaa lusikan kauniiseen käteen ja todeta realiteetit. Väkisin ei lennä pitkälle, ja (kolme vuotta nuorempi) seurakaverinikin, Roope Auvinen, oli kiusaamassa minua. Piti vähän rauhoittaa toimintaa.

En ole koskaan hävinnyt Roopelle. Enkä meinannut hävitä vielä pitkään aikaan. Neljännellä heitin 62,82m. Ärsyttävästi jäin vielä 13cm päähän Roopesta… Viides heitto meni pilalle. Enää yhden heiton varassa. Ei siinä. Viimeiselläni 63,21m ja selkeä 26cm voittomarginaali! Terve menoa vaan Roopelle U20 EM-kisoihin, mutta minua hän ei vielä voita!

Sellainen erikoisuus oli myös, että taisin voittaa elämäni kovimman urheilijan kyseisissä kisoissa. Kymmenkertainen Suomen mestari, ja arvokisakävijä, Eemeli Salomäki jäi kisan viimeiseksi hienolla 25m kaarella. Näyttää pahasti siltä, että seivästä hyppäämällä ei opi heittämään moukaria. Mutta hyvällä asenteella oli kaveri liikkeellä!

Seuraavat kilpailu käydään ensi viikolla Kaustisen moukarikarnevaaleilla. Viimeinen mahdollisuus heittää U23 EM-raja. Kohti ihmettä! Mutta vähän fiksummin tällä kertaa…

Eteenpäin!