Kisalisän salaisuus!

 Miksi moukari lentää kisoissa pidemmälle, kuin treeneissä, vaikka treeniheittoja tulee vuodessa moninkertainen määrä ja välineet ovat täysin samat?

Harjoituksissa kautta aikain pisin heittämäni heitto on 63 metrinen, mutta kisoissa heitin vuonna 2018 65,10 m. Vaikka kisalisän teho vuosien mittaan on vähän laantunut, niin voin aina luottaa siihen, että kisoissa lentää muutaman metrin pidemmälle treeneihin verrattuna!

Ennen Turun Tilastopaja-Cupia jouduin treenaamaan aika kuntouttavasti pienen selkäkivun takia ja heitin enimmäkseen ketjua pressuun. Silti jo toinen kilpailuheitto lensi päälle 61 metrin.

Nyt maanantaina heitin kymmenen treeniheittoa, joista paras oli 60,50 m (kauden ensimmäinen 60 metrinen treeneissä) ja loput 56 – 59 metrisiä. Tiistaina heitin kisassa Töysässä kaikki heitot päälle 60 metrin, joista neljä oli 62+ ja kaksi jopa 63 metrin viivalla.

Miten tämä on mahdollista?

Tässä tekstissä avaan minun kisapäiväni rutiinit, jotka ehkä vaikuttavat kisalisäilmiöön.

Fribailu on kivaa, mutta ei silti ole pakollista kisojen yhteydessä

Kisapäivä alkaa mielellään siten, että herään ilman herätyskelloa joskus kello 8–10 välillä. Mihinkään ei saisi olla kiire ja aamupalalle mennään hitaasti raahautuen. Aamupalan sisältö ei kuitenkaan eroa muista päivistä, joten siitä on turha lähteä etsimään kisalisän salaisuutta.

Ruokailun jälkeen otan lunkisti ja käyn jossain vaiheessa käppäilemässä noin 30 min lenkin. Tällä käppäilyllä teen myös yleensä pakolliset päivitykset IG stooreihin ja Twitteriin, missä ilmoitan, että olisi kisapäivä luvassa.

Olettaen, että kyse on iltakilpailusta, niin syön mielelläni ainakin lounaan kotona / majapaikalla, jonka jälkeen pitää odottaa kisapaikalle siirtymistä. Haluan itse olla kisapaikalla 2 – 2,5 tuntia ennen kisan alkua, jotta kerkeää laskeutumaan henkisesti kisamoodiin ja saa osallistumisvarmistukset ja moukaripunnitukset tehtyä hyvissä ajoin.

Kisapaikalla syön myös päivän tärkeimmän aterian, eli virallisen kisavälipalan. Jonkinlaisen leivän lisäksi siihen kuuluu Teho Banaani-Valkosuklaa protskujuoma, jota ilman kilpailu on käytännössä pilalla. Tampereella jouduin lähikaupan heikon valikoiman takia tyytymään Gainomaxin mansikkajuoman ja tulostasohan tippui heti noin kuudella metrillä.

En toki laita Tampereen katastrofia pelkästään protskujuoman piikkiin, koska juon myös energiajuoman ennen kilpailua, joka myös pitää olla Teho. Tampereella jouduin tyytymään Red Bulliin, joka oli vahva osasyyllinen kuuden metrin romahdukseen. (Töysän toissa päivän SB kisassa join toki NOCCOa ennen kisaa, joten koko kisalisä ei liene Tehon ansiota…)

Itse lämmittely ja rinkityöskentely on varsin identtistä harjoituksissa ja kisoissa, mutta ennen kisaheittoja teen aina kolme terävää pohjehyppyä ja kaksi kovaa läpsäystä reisiin ennen häkkiin astumista. Luin joskus jonkun tutkimuksen missä todettiin, että tämän tekeminen voi parantaa suoritusta merkittävästi. En tiedä, jos tämä pitää paikkansa, mutta eihän siitä haittaakaan ole.

Eli siinä oli meikäläisen kisapäivän ohjelma. Uskon ainakin itse, että syy kisalisään on se, että fokusoi niin paljon enemmän suorituksiin ja päivästä on tiputettu kaikki muu ylimääräinen ja kuluttava häslinki pois.

Henkisesti on myös kiva lähteä kisoihin, kun tietää, että tulos paranee treeneihin verrattuna. Eli vahva luotto omaan tekemiseen lienee kanssa osatekijänä kisalisään. Joskus olen pelännyt, että menetän tämän taidon, mutta se päivä ei ainakaan vielä ole tullut vastaan.

Kilpailen seuraavan kerran Oulussa 26.6 jolloin olisi viimeinen mahdollisuus heittää MM-raja.

En halua olla pessimisti, mutta saattaa tulla vähän kiire nostaa oma taso 78 metriin.

SB tai peräti PB olisi silti ihan kiva tulos.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---