Jos seuraat urheilua, tai urheilet itse, niin tiedät, että urheilijan vuosi yleensä jaetaan erilaisiin lyhyempiin kausiin. Peruskuntokausi, voimakausi, kilpailukausi, ylimenokausi ym. kuulostavat ehkä tutuilta, mutta näiden lisäksi olen itse kehittänyt ihan oman kauden… Nimittäin: Vielä ehtii – kausi!
Kuten kirjoitin noin kuukausi sitten, niin minulla on viime vuosina ollut tapana sössiä oikein huolella helmikuussa. Ja kuten todettua, niin onnistuin sössimään myös tämän vuoden helmikuun harjoittelun hankkimalla melkoisen sitkeän, mutta epämääräisen taudin.
Taudin seurauksena ”vielä ehtii-kausi” on täydessä vauhdissa. Kyseinen kausi on alkanut yleensä maalis - huhtikuun taiteessa, kun helmikuun ongelmat ovat olleet lopullisesti takanapäin. Tämän harjoituskauden tavoitteena on yksinkertaisesti se, että pyritään valmentajan kanssa pelastamaan sitä, mitä pelastettavissa on!
 |
| Kohta kärsitään taas helteistä... |
Viimeksi, kun
päivittelin omia kuulumisiani, niin kerroin, että antibiootit purevat ja olo on
paranemaan päin. Tämä pitikin paikkansa, kunnes sain jonkun allergisen reaktion heti kuurin jälkeen. Kutiseva kokovartalo ihottuma ei ollut kiva yllätys, mutta lääkäri antoi siihen kortisonikuurin, joka tehosi hyvin.
Urheilijalle tämä on kuitenkin siinä mielessä kinkkinen tilanne, että tablettina syöty kortisoni on kilpailutilanteessa kielletty dopingaine. Sitä saa kuitenkin vetää vapaasti harjoituskaudella lääkärin määräämänä.
Näitä aineitahan voi tarkistaa netistä KAMU-lääkehausta ja itse yleensä soitan suoraan SUEK:ille varmistamaan miten pitää toimia. Oman lääkkeeni kohdalla aineen käyttöä piti lopettaa viimeistään 7 vuorokautta ennen seuraavaa kilpailua, jolloin mahdollinen dopingtesti olisi puhdas. Jos kortisonia olisi piikitetty suoraan lihakseen, niin se voisi näkyä testeissä jopa 8 viikkoa.
Penkkiurheilijana olet varmaan joskus kuullut, että joku urheilija on käynyt ottamassa kortisonia juuri ennen kisoja. Tällöin kyse on luultavasti suoraan niveleen tjsp. laitetusta piikistä, joka on täysin sallittua myös kilpailutilanteessa.
Minun tasoista urheilijaa ei toki testata, joten siinä mielessä tällainen varovaisuus perustuu puhtaasti vastustajien kunnioittamiseen. Urheilussa pitää noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, vaikka riski jäädä kiinni olisikin olematon. Vaikka en pärjäisikään kärkiheittäjille, niin haluan hävitä puhtaana!
Nyt on kuitenkin taudit ja lääkkeet takanapäin ja kesä lähestyy hirmuista vauhtia. ”Vielä ehtii-kausi” on erittäin soveltavaa aikaa ja oman kropan kuunteleminen on erityisen tärkeää. Pitää ”ottaa kiinni” menetettyjä treenejä, mutta samalla voi pilata kauden harjoittelemalla liian kovaa. Takaraivossa muhii harmitus siitä, että useampi tärkeä harjoitusviikko meni hukkaan. Sen murehtiminen ei kuitenkaan enää auta ja nyt pitää katsoa eteenpäin.
Vielä ehtii parannella ja jalostaa ominaisuuksia tulevaa kesää ajatellen ja myös heittoa ehtii hiota parempaan kuntoon. Kohta on aika siirtyä ulos heittämään. Se on aina jännittävä tilanne katsoa, jos ulkokauden lähtötaso on 50, 55 vai 60+ metriä.
Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää!
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Urheiluvälineiden verkkokauppa: funraise.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti