Sivut

maanantai 14. tammikuuta 2019

SFI vs. SUL!


Vuosi 2019 alkoi minun osaltani kahdella harjoitusleirillä.


Ensimmäinen oli SFI:n (ruotsinkielisten seurojen liitto) järjestämä halipusi 7-tusanleiri Kuortaneella, missä suomenruotsalaiset urheilijat kerääntyvät treenaamaan mahtavassa yhteishengessä, koska suomenruotsalaiset nyt vaan ovat paljon parempia ihmisiä. Leirin jälkeen kaikki osallistujat kerääntyivät isoon piiriin ja siinä laulettiin hejdå-laulu, jonka jälkeen käveltiin käsi kädessä kotiin.



Toinen leiri oli sitten SUL järjestämä maajoukkueleiri Pajulahdessa. Leiri oli kaikin puolin ankea. Kukaan ei puhunut sanaakaan ja koko viikonloppuna vaan tuijoteltiin omia varpaitamme. Jokainen osallistuja nukkui yksin omassa huoneessaan, eikä edes käyty syömässä yhdessä! Leirin jälkeen kaikki osallistujat lähtivät kiroillen yksin metsään.


Tervejärkinen lukija varmaan ymmärtää, että tämä aloitus on pahasti virheellinen, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Totuus on kuitenkin se, että SFI pärjää yllättävän hyvin omaan kokonsa nähden esimerkiksi Kalevan Kisoissa. Aika ajoin väitetään, että syy tähän on SFI:n hyvä yhteishenki. Minä väitän, että tämä selitys ei kestä tarkempaa tarkastelua.

Sami Itani Västra Nyland 28.11.2018

Jopa SUL:in uusi puheenjohtaja innostui hehkuttamaan SFI:n hienoa yhteishenkeä ruotsinkieliselle medialle. Enkä tosiaan kiistä yhteishengen olemassaoloa. Ongelma vaan on se, että tämän hehkuttaminen käänteisesti viittaisi siihen, että SUL leireillä olisi huono yhteishenki, mutta tämä ei ole mielestäni totta! Ainakin moukaristien keskuudessa on pirun hyvä yhteishenki ja se onkin syy, miksi leireillä on mukava käydä!


Sen sijaan, että selitellään SFI:n tehokkuutta yhteishengellä voidaan katsoa, mitä oikeasti tehdään. Minä sanoisin, että syy menestymiseen on laadukas toiminta. Yhteishenki on sitten laadukkaan toiminnan sivutuote! Siksi kerronkin seuraavassa miksi luulen, että SFI on tuloksellisesti niin hyvä. Muistutan, että tämä on yksinkertaisen moukaristin mielipide!


Osaaminen!


Tämähän on se tärkein. Pitää tietää mitä tekee! SFI leirien valmentajat ovat urheilullisesti kokeneita ja siksi myös lajitietämys on korkealla tasolla. Leireillä pyörii runsaasti entisaikojen kotimaan huippuja, jotka sitten jakavat tietonsa eteenpäin nuorille urheilijoille! Tiedon jakaminen on tärkeää.


SFI-leiri on Instituutio!


Ensimmäinen SFI-leiri Kuortaneella järjestettiin 1985 eli 34 vuotta sitten. Maailma ympärillä on muuttunut aika rajusti, mutta SFI leiritykset pysyy! Tämä jatkuvuus on tehnyt leirityksistä ilmiön. Muistan, kun pikkumoukaristina ensin kuulin leireistä. Sitten vanhempi sisko pääsi leireille ja sitten viimein syksyllä 2010 pääsin 15 vuotiaana ensimmäisen kerran itse leirille. Leirien pysyvyys nostaa niiden arvoa!


Muuttumattomuus!


SFI-leireihin voi aina luottaa. Leirejä on joka vuosi yhtä monta ja niitä järjestetään joka vuosi samoissa paikoissa samoihin aikoihin. Kolme leiriä Kuortaneella ja yksi ulkomaanleiri Portugalissa. Leirien sisältö toki kehittyy vuosi vuodelta, mutta runko pysyy. Tämä jatkuvuus on urheilussa tärkeää, kun ei muuteta järjestelmää joka vuosi ja kaikki tietävät missä mennään. Tämä esimerkiksi helpottaa harjoituskauden suunnittelua.


Kaikki mukaan!


SFI:n järjestelmä on oikeastaan todella tehoton. Harjoitusrinkiin pääsee A-luokan tuloksella (17v sarjasta ylöspäin). Leirit ovat siis todellakin matalan kynnyksen toimintaa ja lähes kaikki säännöllisesti treenaavat harrastajat pääsevät mukaan. Leirityksestä on myös lähes mahdotonta tippua pois, jos ei kokonaan lopeta harrastusta. Tämä tarkoittaa, että suurin osa leirityksellä olevista eivät ikinä saavuta yhtään mitään, mutta samalla yksikään lupaava urheilija ei jää ulkopuolelle! Tämä seikka luo myös turvallisuuden tunteen urheilijoiden keskuudessa, kun tietää, että järjestelmästä ei voi tippua pois.


Aloittelija ja esikuva!


Leireillä on tosiaan menoa ja meininkiä ja välillä on ahdastakin. Mukana on ujoja ensikertalaisia ja kansallisia tähtiä! Etenkin nuorena oli merkittävää, kun treenasi samaan aikaan kotimaan huippujen vieressä. Se antoi lisämotivaatiota omaankin tekemiseen. Enäähän en itse välitä tästä, mutta ehkä muutaman vuoden päästä voin olla se urheilija, joka inspiroi nuorta ensikertalaista!

Pajulahden leiriporukka! - Kuva: Kalle Lehmusvuori

Yhteenvetona voi todeta, että kummatkin leirit olivat pirun mukavia. Pääsi hengailemaan kavereiden kanssa ja treenaamaan hyvin ja laadukkaasti. Sisällöltään leirit olivat lähes identtiset. SFI:n järjestelmä kuitenkin murskaa SUL:in järjestelmä pitkäjänteisyydessä ja turvallisuudessa. Maajoukkuetouhuissa on vuodesta toiseen pientä epävarmuutta siitä, kuka mahtuu mukaan ja kuka ei. Missä leirit ovat ja milloin niitä järjestetään. Kuka niistä maksaa jne.


En sano, että SUL pitäisi kopioida SFI leirijärjestelmää. Se ei välttämättä edes onnistu. Mutta mielestäni yhteishengen liiallisessa korostamisessa mennään pahasti perse edellä puuhun. Kaikki lähtee perusasioista ja kovasta laadukkaasta treenistä. Jos tämä toimii, niin jengi tulee myös toimeen keskenään ja yhteishenki on hyvä. Mutta jos ei perustoiminta ole tehokasta on mielestäni tehotonta lähteä yhteishengen kautta muuttamaan sitä.


Eipäs minulla muuta tähän hätään. Kommentteja puolesta ja vastaan saa jättää alla olevaan kommentointikenttään. Saa sinne jättää muitakin terveisiä, kuhan vaan muistatte noudattaa Suomen lakia.


Eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti