Terveisiä norsunluutornista: NYT ON KIIRE!

Hallikausi on alkanut. Minua se ei tosin paljon kiinnosta, koska olen moukarinheittäjä. Kilpailukausi kuitenkin tarkoittaa, että IAAF:n uudet säännöt otetaan käyttöön. Kenttälajeissa ehkä merkittävin muutos on, että kansainvälinen yleisurheiluliitto meni muuttamaan kenttälajien suoritusaikoja. Jatkossa heitoissa ja hypyissä (paitsi seipäässä) on ainoastaan 30sekuntia aikaa tehdä suoritus. Ennen sitä aikaa oli 1 minuuutti. Muutoksessa ei ole mitään järkeä! Tässä perustelen miksi!

Aloitetaan ensin lukemalla sääntökirjaa. Se on aika monimutkaista tekstiä, ja vieläpä kirjoitettu Lontooksi. Mutta kaikki pakkoruotsin vastustajat hokevat aina, että englanniksikin pärjää, joten kieli ei varmaan tuota tässä ongelmaa!

Käytännössähän homma toimii moukarissa seuraavasti. Ennen heittosuoritusta lajijohtaja varmistaa, että heittäjän suosima väline on palautettu ulkokentältä. Välillä toimitsijoilla kestää, jos esimerkiksi kaikki haluavat heittää samalla välineellä. Toimitsijat ovat kuitenkin yleensä ahkeria ja innokkaita, kuten alla olevalta videolla näkyy! Tuo tyttö oli muuten suunnilleen moukarivarren pituinen, mutta seitsemän kilon lekat palautettiin silti lähes ennätystahtiin!

Kun väline on heittäjän näpeissä, niin hänelle annetaan heittolupa. Nyt on siis 30sek aikaa aloittaa suoritus! Ongelma vaan on, että vielä on paljon asioita tekemättä… Nyt on kiire!

Tässä on minun heittorutiinini:

• Kävelymatkaa rinkiin on +/- 10m

• Ennen rinkiin menoa putsaan kengänpohjia rättiin tai mattoon

• Ringin sisäpuolella varmistan, että pitoa löytyy

• Mahdollisesti puhdistan rinkiä rätillä

• Sen jälkeen aloitan viimeisen keskittymisen ja pään tyhjennyksen

• Varmistan, että ulkokenttä on valmis

• Kävelen takareunukseen

• Asetan jalat lähtöasentoon

• Työnnän lantion eteen, ja asetan sen lähtöasentoon aktivoiden pakaroita ja keskivartaloa

• Otan kiinni moukarista vasemmalla kädellä

• Rullaan minun T-paidan vasenta hihaa ylös (älkää kysykö miksi!!!)

• Tartun moukariin molemmilla käsillä

• Heitto alkaa!

Sääntö sanoo, että heiton pitää alkaa 30 sekunnin sisään! Eli riittää, että ensimmäinen alkupyörähdys on alkanut. Minulla kuitenkin tämä heittosuoritus on keskimäärin kestänyt lähemmäksi 40 sekuntia… Minun pitää siis ensi kesäksi muuttaa heittorutiiniani!

Lisäesimerkkinä voidaan ottaa Kalevan Kisojen moukari vuodelta 2014. Videolla ajasta 4:30 eteenpäin päästään katsomaan miten kauan heittäjillä menee saada suoritus tehdyksi!

Videolla moukarinheittäjien suoritusajat olivat (suunnilleen) seuraavat:

Saarikoski: 23sek
Laitinen: 28sek
Seppänen: 21sek
Söderberg: 37sek

Tämä video todistaa, että on täysin mahdollista pysyä IAAF:n asettamissa uusissa rajoissa. Kaikki paitsi David onnistui siinä. Mutta samalla se todisti myös sen, että vaikka suoritusaikaa on ollut minuutti, niin kukaan ei ole käyttänyt koko minuuttia suoritukseensa (jos ei ole joutunut keskeyttämään heittoaan). Suurin osa heittäjistä liikkuu siis jo nyt 20-40 sekunnin välillä. Tärkeää kuitenkin muistaa, että Kuopiossa oli pieni häkki ja täydellinen keli! Tämä tarkoittaa, että rinkiin kävely ei kestänyt niin kauan ja kenkien puhdistaminen tai ringin kuivaus ei vienyt aikaa!

No miksipä sitten IAAF on tehnyt tällaista typerää sääntömuutosta? Itse en ole huomannut, että norsunluutornista olisi vuotanut selityksiä, mutta minullapa on silti arvaus. Viime vuosina kansainvälisessä Yleisurheilussa ollaan eletty siinä uskossa, että lajimme suurin ongelma on kisojen pituus (ei siis pituushyppy, vaan kisoihin kulunut kokonaisaika). IAAF elää vahvasti siinä uskossa, että jos kilpailut olisivat vaan hiukan lyhyemmät, niin keppihevosteini jättäisi elukkansa oman onnensa nojaan ja E-Sports miljonääri heittäisi tietokoneensa ikkunasta ulos. Kumpikin ryntäisi intoa puhkuen Yleisurheilukentälle katsomaan oman aikamme gladiaattoreita! Tämä siis, jos kisa kestää 2h 45min. Kolmen tunnin kisa ei kiinnosta heitä. Tai tällaiselta se liiton ajatusmaailma välillä tuntuu… Itsehän en usko, että nuoriso (tai kukaan muukaan) välitä jos kisa on vartin pidempi tai lyhyempi. Mutta jos tuote on surkea, niin ketään ei kiinnosta!

Ongelma vaan tässä säästöhuumassa on, että tämä tuskinpa säästää yhtään aikaa! Se mitä kestää esimerkiksi moukarissa on välineiden odottelu, heittojen mittaaminen, ringin puhdistaminen (kierrosten välillä), verkkoon jäänyt väline sekä odottelu, että takasuora olisi tyhjä juoksijoista, niin että on turvallista heittää. Nämä kaikki elementit ovat vieläkin olemassa sääntöuudistuksen jälkeenkin. Ainut asia mikä poistuu, on heittojen uusiminen. Tähän mennessä on ollut mahdollista keskeyttää heitto ja yrittää uudestaan ajan sallimissa rajoissa. Tähän ei ole jatkossa aikaa. Tämä tapahtuu yleensä keskimäärin 0-2 kertaa / kilpailu. IAAF on siis sääntömuutoksellaan säästänyt suunnilleen 45 sekuntia!! Jokainen voi lähettää onnittelukortin Monacon pääkonttoriin…

Sääntöuudistus on myös epäreilu kiekonheittäjiä ja moukarinheittäjiä kohtaan. Esimerkiksi pituushypyssä voit olla vauhdinottoradalla hyppyvalmiudessa, kun kello lähtee käyntiin. Häkkilajeissa heittäjä on kaukana ringistä ja monta asiaa on tekemättä, kun kello lähtee pyörimään!

Sääntöuudistusta ei ole mahdotonta seurata. On tosiaan täysin mahdollista heittää uusittujen sääntöjen sallimissa rajoissa. Mutta ongelma on, että sääntö vaikuttaa suorituksen laatuun. Huippusuoritus vaatii keskittymistä! Kaikki muistaa miten esimerkiksi Stefan Holm kosketteli itsensä sekuntikaupalla ennen omia suorituksiaan. Tämän avulla tämä aivan liian lyhyt hyppääjä hyppäsi huikeat 240 ja saavutti Olympiakultaa. Hän ei varmasti olisi tehnyt tällaisia suorituksia, jos ei olisi saanut keskittyä rauhassa! Huippusuoritus vaatii aikaa! Minuutti riittää! Puoli minuuttia on jo rajatapaus. Toivon, että IAAF ymmärtäisi tämän, ja peruisi sääntömuutostaan mahdollisimman nopeasti!

---

Omat Kuulumiset:

Loppuun otan vielä vapauden kehua itseäni! Teneriffan leirillä koin jotain todella merkittävää! Harvoin on oikeasti tyytyväinen (jopa herkistynyt) olo treenikauden keskellä, mutta nyt tapahtui jotain, mitä olen odottanut kauan!

Olen heikko moukarinheittäjäksi. Etenkin jalkakyykky on ollut minulla ärsyttävän huono. Selkävaivojen jälkeen se ei ole lähes kehittynyt ollenkaan. Jalkakyykky tyssäsi keväällä 2012! Silloin tein treeneissä 2x150kg. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran sattumoisin samalla Teneriffan salilla silloisella etelänleirillä. Sen kevään jälkeen on ollut niin pirusti ongelmia, että en ole kertaakaan edes päässyt laittamaan 150kg tankoon takakyykyssä. Jokaisena keväänä olen yrittänyt, mutta aina on joku paikka prakannut. Viime keväänä pääsin 145kg, mutta sitten paukkui reisi!

Nyt oli kuitenkin aika! Olin palannut samalle salille, missä viimeksi nostin painot 150 kiloon!! Tein 4x8 kyykkysarjaa. Ensimmäisessä nousi 130kg kevyesti. Tokassa 135kg ja kolmannessa 145kg. Sitten päätin, että nyt on aika yrittää palata siihen, mihin kehitys tyssäsi 2012! 150kg tankoon ja eikun kyykkäämään. Neljä tuli helposti. Kolme seuraavaa hikisesti. Kahdeksas ei sitten enää tullut. Kyykkyyn jäätiin. Onneksi oli varmistajia. Epäonnistuminen, mutta silti merkittävä onnistuminen!

Paino ei tosiaan ole moukaristille kummoinen. Mutta silti! Kun on tavoitellut jotain kuuden vuoden ajan, niin sen saavuttaminen on ihan mukavaa! Kehitys loppuu tyytyväisyyteen! En ole tyytyväinen tulokseen, mutta olen tyytyväinen siitä, että nyt voin jatkaa niistä painoista, mihin jäin kuusi vuotta sitten!

Eteenpäin!