Minun lajivalintani!

Minun lajini on moukarinheitto. Nuorempana harrastin muitakin lajeja. Jossain vaiheessa oli sitten vaan pakko päättää mikä lajeista olisi minun omani. Mikä on se laji missä haluan voittaa maailmanmestaruuden? Moni entinen, ja nykyinen, urheilija on nuorena joutunut tekemään lajivalinta. Se voi joko olla helppo, tai vaikea päätös. Joku tekee sen liian aikaisin, ja joku päättää lopettaa urheilun kokonaan, aivan liian nuorena. Kaikkien tarina on erilainen. Tässä tulee minun tarinani. Miksi minusta tuli moukarinheittäjä!

Olen elämässäni kilpaillut neljässä eri lajissa:

-Alppihiihto

-Käsipallo

-Maastohiihto

-Yleisurheilu

Alppihiihtoa en ole koskaan harrastanut vakavasti. Lapsena kävin kerran viikossa paikallisen seuran treeneissä, ja säännöllisesti seuran kisoissa. Uran kohokohta oli, kun otin pronssia seuran mestaruuskisoissa! (Viisi osallistujaa, ja kaksi laski ulos... Aurasin itseäni palkintopallille). Lopetin alppihiihdon jo alakouluikäisenä. Hauska laji, mutta ei ollut minun juttuni!

Käsipallo oli jo vaikeampi tapaus. Minua oikeasti voi vieläkin harmittaa, että en ollut parempi käsipalloilija! Olen sitä mieltä, että palloilulla on ylivertainen kilpailutapahtuma. Olisi oikeasti todella siistiä pelata viikoittain Bundesliigassa, viiden maalin keskiarvolla, euforisen yleisön edessä. Saisi olla kentän kuningas! Jatkuvaa tuulettamista ja huutamista. Ilosta tietenkin! Ja palkkaakin tulisi tilille! Urheilu on hyvänolontunteiden narkkaamista. Mikään kilpailumuoto ei minun mielestäni voita palloiluottelua hauskuudessa!

Mutta…

En ollut kovin hyvä pelaaja. Nuorempana seisoin maalilla, mutta siihen ei riittänyt rohkeus. Se on hullujen hommaa. Kentälle siirryttyäni pelipaikaksi vakioitui viivapelaajan paikka. Olin keskiverto. Siis Suomen mittapuulla, maailman kriteerien mukaan oli kylmästi sanottuna huono. Rahkeet olisi maksimissaan riittänyt kotimaisen liigan peruspelaajaksi. Tämä oli osasyy miksi en valinnut käsipallon, mutta ei suurin syy.

Olen yksilöurheilija luonteeltani. Joukkueessa on kiva olla niin kauan, kun kaikki antaa kaikkensa. Mutta heti jos joku laiskottelee, niin alkaa ottaa pannuun. Minua alkoi ketuttaa kun joukkueenitoverini ei ottanut urheilua yhtä tosissaan kuin mitä minä itse otin. Höntsäily ei kiinnosta. Haluan kilpailla! Eikä se on ihan fiksua alkaa haukkua omaa joukkuettaan. Etenkin kun tosiasia oli se, että suurin osa joukkueesta on pelillisesti minua parempi. Viisainta oli siirtyä takavasemmalle, yksilöurheilun pariin! Lopetin käsipallon 17 vuotiaana. Harrastin sitä 10 vuotta.

Eli lopullinen valinta tein hiihdon ja yleisurheilun välillä. Oli hilkulla, että valintani olisi kaatunut hiihdon puolelle. Omasta mielestäni hiihtoharjoittelu on paljon mukavampaa kuin moukariharjoittelu. Nautin esimerkiksi todella paljon pitkistä peruskunto-lenkeistä. Se kun saa tuntikaupalla liikkua rennosti, ja pohtia niitä näitä, on täyttä timanttia! Toisaalta, kisoissa ei tarvinnut kiivetä montaakaan ylämäkeä tajutakseni, että ei ehkä kuitenkaan. Siinä kun pikkukirput loikkii ohi oikealta ja vasemmalta, niin tällainen siniseen makkarankuori-asuun pukeutunut jätti saattaa joutua miettimään asioita uudelleen. Lopulta oli pakko todeta realiteetit. 17 vuotiaana olin jo liian painava hiihtoon. Eikä laihduttaminen kiinnostanut! Hitaiden peruskuntolenkkien mestarista piti jotenkin saada räjähtävää moukaroivaa tehokonetta. Koska totuus on se, että jos minusta pitää tulla hyvä urheilija jossain lajissa, niin suurimmat mahdollisuudet ovat moukariringissä. Siksi valitsin sen omaksi lajikseni!

Älkää ymmärtäkö väärin. On tämä moukarinheittokin ihan hauskaa. Että en minä tahallaan kiduta itseäni harrastamalla tylsää lajia. Käsipallopeli on vaan hauskempaa kuin moukarikilpailu, ihan samalla tavalla kuin PK-lenkki on hauskempi treeni kuin maksimipuntti. Tässä mielessä olen todella erikoinen moukarinheittäjä!

Se mikä eniten kiehtoo moukarissa, on lajin raakuus. Sinun pitää tehdä kaiken itse. Matka huipulle on pitkä ja kivinen. Jokaista askelta pitää ottaa itse. Kaikki on niin pienestä kiinni. Milloin vaan voi omat geneettiset rajoitteet iskeä päin naamaa. Joukkueurheilussa voi (karrikoidusti) istua katsomossa, loukkaantuneena, kun voitat olympiakultaa. Aina löytyy korvaajia, jos itse sössit. Mutta samalla voit olla maailman paras, pelata huippupelin, mutta silti hävitä ottelu. Yksilöurheilussa näin ei ole. Siinä olet ainoa joka voi vaikuttaa siihen, jos olet mestari tai looseri! Mutta tästä syystä tämä onkin niin kivaa!

Jos minä haluan olympiavoittajaksi niin minun pitää olla maailman paras. Ei riitä, että olen maailman 100. paras, joka ehkä voi olla tilanne jossain joukkuelajissa. Minun pitää murtautua n. 30 parhaan joukkoon maailmassa, jotta edes pääsisin kisoihin. Ja siis sauma tähän on vaan joka neljäs vuosi. Sitten minun pitää onnistua täydellisesti kisoihin valmistavissa treeneissä. Sitten minulla on kolme heittoa aikaa (a 7sek) onnistua karsinnassa. Ja sitten minulla on 3+3 heittoa aikaa onnistua täydellisesti, paineen alla, jos haluan mitalin tuliaisiksi loppukilpailusta. Jos sössin harjoituskaudella, tai näyttökisassa, tai viimeistelyssä, tai karsinnassa, tai finaalissa, niin peli on menetetty. Olen looseri. ”Kisaturisti”. Arvoton! Uusi mahdollisuus neljän vuoden päässä. Silloin ei kannata sössitä!

Mutta jos onnistun, edes kerran, niin olen ikuinen mestari! Olen voittaja. Olympiavoittaja! Tämä ohuella narulla taiteileminen on todella jännää ja mielenkiintoista. Haluan tietää mihin omat geenit riittävät! Onko minulla tarpeeksi paljon osaamista onnistua? Jos en onnistu, niin voin vaan syyttää itseäni. Mutta jos onnistun, niin kiitän kaikkia!

Eteenpäin!

Urheilu + Alkoholi = "It's complicated"

Muutama päivä sitten koko urheilumaailma kohahti. Otsikko otsikkojen perään. Skandaali! Suomalainen mies joi olutta! Julkisesti!

Kyse on siis tästä! Huuhkajien johtohenkilökuntaan oli istunut baarissa, oluttuoppien äärellä, kesken käynnissä olevaa harjoitusleiriä. Päällään miehillä oli maajoukkueen edustusvaatteet. Tätä Ruotsin paikalla olevat mediaedustajat piti todella ammattitaidottomalta toiminnalta.

Jos totta puhutaan, niin kyseinen tapahtuma ei saanut niin suurta huomiota, edes Suomessa. Mutta tapaus pani minut kuitenkin miettimään alkoholin ja urheilun yhdistelmää. Tämä suhde ei aina ole ongelmaton. Jos molemmilla osapuolilla olisi Facebook tili, niin parisuhde status olisi takuulla ”it’s complicated”.

Aloitetaan sillä että avaan omaa näkemystäni tätä mahtavaa viisauden juomaa kohtaan. Suosittelen että istut alas. Tulen nimittäin paljastamaan jotain tajunnan räjäyttävää. Istutko tukevasti? Oletko valmis? Okei, tässä se tulee: En ole koskaan ollut humalassa! Kyllä. Luit oikein. Olen Suomalainen, 21 vuotias mies, joka ei ole koskaan juonut itseltäni jalat alta. Olen suomeksi sanottuna ”erilainen nuori”.

Tähän paikkaan sinä varmaan mietit, että miksi ihmeessä? Se on mielestäni ihan asiallinen ja oikeutettu kysymys. Pakkohan siihen on olla joku syy, miksi ihminen päättää poiketa joukosta. Koska alkoholi kuuluu kulttuurimme, enkä näe että siinä olisi mitään väärää tai ongelmallista. Itseäni se vaan ei ole koskaan sytyttänyt.

Sanoisin että 15 ikävuoteen asti ei olisi tullut kuuloonkaan juoda alkoholia. Sen verran hyvää kasvatusta olen saanut vanhemmiltani. Sain toki joskus maistaa vähän kotona, mutta ei olisi tullut mieleenkään juoda kunnolla. En olisi uskaltanut. Sitten, 15–18 ikävuosina, syy olla juomatta alkoi pikku hiljaa muuttumaan. Urheilu oli sen verran kova juttu minulle että se vei suurimman osan ajastani. Olen myös todella kauan ollut sitä mieltä että urheileminen ja alkoholi eivät missään nimessä kuulu yhteen. Näistä syystä ei ole vaan koskaan tehnyt mieli juoda kunnolla. Koen että haittoja on monta, ja hyödyt olemattomat. Ei se sen vaikeampaa ole.

Etenkin nyt opiskeluaikana olisi mielestäni aivan järjetöntä juoda. Ja tiedostan olevani vähemmistössä tämän ajatukseni kanssa. Opiskeluelämä näyttää tosin hauskalta. Jatkuva hengailu hyvien kavereiden kanssa, pienessä nousuhumalassa, ei ole ollenkaan pöllömpi elämäntapa. Mutta ongelmana on se, että urheilijan elämä on 1000 kertaa kivempaa!

Syy miksi vältän alkoholia tällä hetkellä, on ensinnäkin se, että mielestäni myrkyn juomisessa ei ole paljon järkeä. Koska onhan alkoholi myrkkyä. Sitä on vaan helpompi myydä alkoholi-nimen alla. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tietää mitä tapahtuisi jos ALKO vaihtaisi nimeään hermomyrkky-kaupaksi. Jotenkin luulen että myynti vähenisi. Ja myrkyn juominen ei ainakaan paranna urheilusuoritusta. Tiedän että maailmassa on sellaisia urheilijoita jotka voivat yhdistää urheilun ja alkoholin, jopa menestyksekkäästi. Mutta itse en koe olevani tarpeeksi lahjakas että voisin juoda alkoholia. Urheilu vaatii kuitenkin niin paljon työtä, että mielestäni on järjetöntä jarruttaa kehitystä tietoisesti. Alkoholin pois jättäminen on kuitenkin todella helppoa!

Toinen syy miksi vältän alkoholia, on että se on niin kallista. Urheilevana opiskelijana rahaa ei ole ainakaan liikaa. Ja alkoholi/juhliminen on todella kallista. Mieluimmin laitan rahat ruokaan ja kehonhuoltoon, kuin niin sanottuun juhlimiseen. Minun mielestäni juhlaan pitää olla joku syy. Ja kunhan teen asiat kunnolla talvella, saan sitten juhlia kesällä (kisoissa, ei baarissa)!

Olen siis sitä mieltä että itseään vakavasti ottava urheilija ei juo itsensä humalaan kisakaudella/harjoituskaudella. Enkä myös näe syytä tähän ylimenokaudellakaan, mutta jos on pakko, niin ajoittakoon se typerä humala siihen aikaan. Absolutiksi ei kuitenkin tarvitse ryhtyä. Jos joku tarjoaa sinulle kuohuvaa, arvokisamitalin johdosta, niin siitä vaan. Mutta itse jättäisin juomisen silloinkin maksimissaan pariin lasiin. Ja voi se kovantasoinen triathlonistikin vetää yhden oluen palautusjuomaksi. Olen ymmärtänyt sen olevan tehokasta. Mutta urheilija humalassa on pelkkää pelleilyä!

Urheilijoiden siis ei pidä juoda. Mutta se ei tarkoita sitä ettei urheilua tuotteena voisi yhdistää alkoholin kanssa. Urheilutapahtuma on viihdetapahtuma. Ja aika suuri osa ihmisistä viihtyy paremmin jos tarjolla on alkoholia. Mielestäni maltillinen juominen pitäisi olla sallittu urheilukatsomoissa (ei pelkästään syrjässä olevalla anniskelualueella). Kuitenkin muistaen että katsomo pitää myös olla lapsiystävällinen paikka. Jos jollain tapaa pystyisi välttää turha örveltäminen, mutta silti sallia juominen, niin tilanne olisi täydellinen. Luulen että se lisäisi kiinnostusta urheilutapahtumia kohtaan. Tämä on kuitenkin luultavasti mahdotonta Suomessa. Alkoholilait ovat sen verran kovia, eikä niitä lähivuosina muuteta urheiluystävällisimmäksi.

Ja lopuksi. Onko se ok että Suomen A-maajoukkueen johto juo olutta Suomi-verkkareissa? En oikeastaan tiedä miksi se ei olisi ok? Kyseessä on toki työmatka, ja silloin pitää tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Mutta en näe miksi johtajat, vapaa-ajallaan, eivät saisi ottaa tuopillisen. Periaatteessa toki näen, että olisi ehkä ollut fiksua vaihtaa vaatteita ennen baariin menoa, mutta ei se nyt maailmaa kaada vaikka aikuinen mies joisikin olutta verkkareissa. Kännäily olisi sitten ihan eri juttu. Suomalaisena urheilufanina kuitenkin toivon että pelaajat olivat tekemässä jotain ihan muuta. Haluaisin pikku hiljaa nähdä, että huuhkajat selvittäisivät tietään arvokisoihin! Ja sinne ei päästä olutta juomalla!

Eteenpäin!

Moukarisyrjintäneuvosto

Hyi kauheata. Nyt meitä syrjitään taas. Siis moukarinheittäjiä. Tällä kertaa asialla on Joensuun kaupungin moukarisyrjintäneuvosto! He ovat ilkeydessään päättäneet, että moukarinheittäjiä ei missään nimessä saa päästä harjoittelemaan muiden kanssa, vaan moukaristin paikka on lumihangessa! Milloin tämä maailmanlaajuinen syrjintä loppuu? Kärsimme! Auttakaa!

No... Vitsit sikseen. Joulun alla sanomalehti Karjalainen julkaisi mielenkiintoisen, Jarmo Sieviläisen kirjoittaman,  jutun Markus Kokkosesta! Mainittakoon että Kokkonen on yksi niistä jotka ovat monesti motivoineet minua, ottamalla SM-mitalit nenäni edessä junnu SM-kisoissa... Ja kyseessä on luultavasti myös seuraava Suomalainen 70m heittäjä. Kokkonen tähtää ensi kesänä ainakin u23 EM-kisoihin, missä hän luultavasti taistelee ainakin finaalipaikasta.

Jutun voi lukea kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ! Jos ette kuitenkaan jaksa lukea koko tekstiä, niin teen pienen yhteenvedon. Kokkonen harjoittelee, niin kuin moni muukin Suomalainen moukarinheittäjä, talvisin ulkona. Heitot suoritetaan lämmitetystä ringistä. Kyseisellä kentällä ei ole valaistusta, mikä tuo haasteita, koska Kokkonen on päivisin koulussa, ja pimeällä ei pysty heittämään. Haasteita tuo myös lumisateen mahdollisuus, mikä tekee ringistä likkaan, koska kovilla pakkasilla vesi jäätyy ringin pintaan. Ja se kova pakkanen on myös yksi ongelmista. Se lisää nimittäin loikkaantumisriskiä, kun nivelet ja lihakset jäätyvät. Itse olen heittänyt -14 asteen pakkasilla. Se kyllä onnistuu, kunhan ei tuule. Mutta loukkaantumisriskin lisäksi myös heittojen laatu kärsii. Enkä usko, että moni muu nopeusvoimalajin edustaja tekisi maksimaalisia lajisuorituksia sellaisessa säässä. Mutta moukarinheittäjänä tämä on pakko tehdä, jos ei löydy parempia olosuhteita…

Joensuussa löytyy kyllä monitoimihalli (Joensuu areena). Siellä pystyy harrastamaan kaikkia yleisurheilulajeja, paitsi moukarinheittoa. Moukarilasit päässä tähän ei löydy muuta syytä kuin vi**uilu. Mutta ei ne selitykset parane paljon, vaikka ottaisikin kyseiset lasit pois. Joensuun kaupungin vapaa-aikajohtaja Timo Heinonen sanoo, että kaupunki ei tule mahdollistamaan moukarinheiton areenassa turvallisuus- ja rahasyihin vedoten. Hän kuitenkin avaa mahdollisuuden sille, että moukarinheittäjät kyllä saavat rakentaa oman heittopaikan hallissa löytyvään huoneeseen, kunhan ne maksavat, ja rakentavat sen itse. Heinonen selittää myös, että kaupungin tehtävä ei ole tukea huippu-urheilua, vaan perusliikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpito.

Käydäänpä läpi näitä argumentteja. Aloitetaan viimeisestä. Heinonen selventää, että yleensä perusliikuntapaikkojen rakentaminen tukee myös urheilua. Esimerkkeinä voi ottaa uimahallit ja jäähallit. Siinä Heinonen on ihan oikeassa, että moukaripaikan rakentaminen ei palvele ketään muuta paitsi moukarinheittäjiä. Mutta jos ajattelisi niin kuin Heinonen, niin Suomessa ei olisi yhtään valtion/kuntien rahoittamaa yleisurheiluhallia… Laji on kokonaisuus monesta pienestä lajista. Yksikään yksittäinen laji ei pärjäisi yksin, mutta kokonaisuutena yleisurheilu on erittäin vahva ja monipuolinen laji! Ja Heinonen puhuu myös itseään pussiin, kun hän sanoo että kaupunki ei tue huippu-urheilua. Hallin juoksuradalla on Mondo-pinnoite. Perusliikuntapaikalle olisi varmasti löytynyt halvempikin kumimatto, mutta Mondo palvelee pikajuoksua hyvin. Aitojen hankkiminen on myös turhaa, koska eihän kuntoilija tarvitse aitoja, kun hän lähtee lenkille. Mietin myös, että kuinka monella kuntoilijalla on tapanaan hypätä seivästä kuntolenkkinsä aikana? Ei varmaan monella, mutta silti kaupunki on laittanut rahoja seiväshyppykalustoon. Listan voi tehdä vielä pidemmäksi. Mutta luulenpa että pointtini tuli selväksi. On ilmiselvää, että yleisurheilun vahvan aseman vuoksi olosuhteita on rakennettu huippu-urheilua silmällä pitäen. Ja tästä etuoikeutetusta asemasta pitää olla erittäin kiitollinen. Kaikilla lajeilla ei ole yhtä hyvä tilanne. Mutta kysymys kuuluu: Miten on mahdollista, että rahat sattuivat riittämään kaikkeen muuhun, PAITSI moukarihäkkiin??!

Toinen argumentti oli turvallisuus. Tämä on todella tärkeää muistaa, kun kyse on moukarinheitosta. Mutta tämä pitää muistaa silloin kun RAKENNETAAN häkkiä. Se ei ole syy olla rakentamatta sitä. Areenasta löytyy kiekonheittopaikka. Tämä on (ymmärtääkseni) sijoitettu kaarteiden sisäpuolelle. Tämä ei silti pitäisi estää moukarinheittoa. Esimerkiksi Vaasan Botnia-hallissa heittopaikka on sijoitettu samalla tavalla, ja siellä heitetään moukaria. Keihäänheittäjä Anssi Liimatta toteaa tekstissä, että häkin vois hienosäätää moukarikelvolliseksi noin 1000 eurolla. Kaupungin hinta arvio on 20 000€, mutta siihen kuuluu toisen häkin rakentaminen eri huoneeseen. Ja tämän pitäisi moukarinheittäjät maksaa omasta pussistaan. Mutta tämä olisi turhaa, koska jo olemassa olevan häkin parantaminen riittää!

Yhteenvetona voi todeta, että kyseessä ei ole muuta, kun osaamattomuutta ja/tai haluttomuutta. Yleisurheilu on kokonaisuus! Yksikään laji ei pärjää yksin, mutta yhdessä ollaan vahvoja. Valitettavasti moukarinheittäjä on voimaton näissä tilanteissa. Muiden lajien edustajathan ovat tyytyväisiä. He ovat saaneet Mondo-ratansa, hiekkalaatikkonsa (joka ei ole jäässä), hyppypatjansa ja HALLINSA! Eikä heitä kiinnosta moukaristien tilanne, koska eihän he kesäisinkään näe meitä niin usein (koska silloinkin ollaan jollain syrjäisellä hiekkakentällä heittämässä yksin). Me olemme taas se laji joka jää syrjään… Emmekä pääse tästä millään pois, koska heittäjiä on niin vähän… Kaikki yleisurheilupaikat ovat kalliita. Yhdenkään yksittäisen lajin suorituspaikan rakentaminen ei voida selittää kansanterveydellä. Mutta silti moukarinheitto on se yleisurheilulaji joka pitäisi maksaa suorituspaikkansa omasta pussistaan. Miksi? Kohta alan oikeasti uskomaan, että minun vitsinä keksimä moukarisyrjintäneuvosto on oikeasti olemassa.

Ei tämä maailma kaadu siihen, että moukarinheittäjät joutuvat heittämään ulkona. Se ei haittaa ketään muuta kuin moukarinheittäjiä. En vaan näe miksi näin pitäisi olla. Kun järkevää syytä ei löydy. Lopuksi pitää kuitenkin todeta, että valtaosassa Suomen (suurista) yleisurheilu-halleista moukarinheitto on mahdollista. Enkä näe yhtään syytä miksi näin ei voisi olla Joensuussakaan! Moukarinheiton tilanne on muutenkin parantunut Suomessa viime vuosina. Toivotaan että tilanne paranee Joensuussakin.

Eteenpäin!