SM x2! Orimattila vs. Raasepori 100-0

Olet luultavasti joskus lukenut Ilta Sanomien nettisivuja. Veikkaan, että koska olet löytänyt urheiluaiheisen blogini, niin olet myös joskus lukenut IS:n Urheilu-sivuja. Useimman artikkelin jälkeen voi sitten lukea ”oikeita” totuuksia keskustelupalstalta. Jos olet tehnyt tämän virheen, niin silloin tiedät että 14. sija Kalevan Kisoissa on surkea suoritus! Näinhän sen on pakko olla, koska palstalla todella moni on sitä mieltä että jopa olympiapaikan saavuttaminen ei ole minkään arvoinen juttu. Tässä valossa karsiutuminen Kalevan Kisojen karsinnassa ei kai edes mahdu surkeuden asteikolle..?

En allekirjoita kommentointipalstan yleistä mielipidettä. Minun mielestäni olympiapaikan saavuttaminen on kova juttu! Piste! Omaa Kalevan Kisojen 14. sijaa pitää kuitenkin lähestyä eri tavalla. Oma tulos ei tyydytä. Oma sijoituskaan ei tyydytä. Mutta oli kuitenkin jumalattoman siistiä olla mukana!

Kolmen vuoden vammailu opettaa nauttimaan pienistäkin kehitysaskeleista. Vammakierre pistää mielen nöyräksi. Ennen ongelmia pidin Kalevan Kisoihin osallistumisen itsestään selvyytenä. Viime syksynä en ollut enää yhtä varma. Kalevan Kisat ovat kuitenkin olleet yksi iso motivaattori jatkaa. En ole koskaan saanut kokea miltä tuntuu voittaa SM-mitalin juniorisarjoissa. En ole koskaan päässyt edustamaan Suomea junioreiden arvokisoissa. Minulla ei ollut mitään konkreettista todistetta mihin minun kyvyt riittää. Kalevan Kisat on konkreettinen todiste. Kaikki eivät pääse sinne. Mutta minä pääsin. kiitän suuresti kaikkia jotka ovat auttaneet minut pääsemään edes tälle tasolle.

Kilpailu käytiin (liian) lämpimissä oloissa. Pärjäsin hyvin, kuumuudesta huolimatta (kaikki yli 18 astetta on "liian lämmintä", nyt oli 25+ varjossa..). Join suolavettä ja minulla oli oma sateenVARJO mukana. Pystyin hyvin eliminoimaan lämmön aiheuttavat haitat. Eka heitto oli huono, 59,52m. Se ei edennyt loppuun asti. Toinen heitto tuntui paljon paremmalta, mutta jostain syystä Oulun rinki oli supistunut lämmössä sen verran että tämä heitto pyörähti yli. Kolmas heitto osui sitten verkkoon, mutta sekin tuntui paremmalta kuin ensimmäinen. Karsinta ohi. Kilpailut minun osaltani ohi. Nyt seurasi Kisaturistin elämä katsomon puolella.

Jos katsoo tuloksen taakse niin voi todeta että ei mennyt hyvin, mutta ei se debyytti mikään fiaskokaan ollut. Mukana oli 19 heittäjää. Ennätysten valossa olin tilastossa sijalla 18. Jos kauden parhaita tuloksia katsoo, niin olin sijalla 15. Tässä valossa 14. sija on ihan ok. Etenkin jos ottaa huomioon että keli oli minulle hankalin mahdollinen ja kyseessä oli urani ensimmäinen karsinta. Finaaliin vaadittu tulos oli 63,75m. Nyt pitää vaan nostaa tasoa ensi kaudeksi jotta voisi taistella finaalipaikasta ensi vuoden Kalevan Kisoissa Seinäjoella!

Seuraava koitokseni on SM22 Lappeenrannassa. Kilpailu käydään lauantaina, ja olen statisti. Tai no, kyllähän minä tulen antamaan kaikkeni! Mutta mitaliin vaaditaan luultavasti noin 5m-6m enkkaparannus. En ole pessimisti, mutta varaudun siihen että en tule heittämään niin pitkälle, ainakaan joka heitolla.

Tavoitteena kisassa on parantaa ennätystäni, ja katsoa mihin se riittää. 62m-63m olisi jo ihan jees tulos (pidemmällekin saa lentää). Olen keventänyt reenejä tätä kilpailua varten, joten odotan että jo senkin ansiosta tulisi muutama ”ilmainen” lisämetri.

Lopuksi haluan vielä kehua Orimattilan Jymyä! Osallistuin Orimattilan tähtikisoihin torstaina, ja pakko sanoa että ainakin moukarikilpailussa järjestäjien toiminta oli ensiluokkaista! Kaikki toimi niin kuin piti. Erityisen hienoa oli nähdä miten huolella järjestäjät hoitivat moukarikuoppia. Voin sanoa että kenttä olisi kelvannut Jalkapallolle melkein jo samana iltana, viimeistään seuraavana päivänä.

Moukarikuoppien jälkihoito on kyllä mielenkiintoinen asia. Joissain paikoissa niitä osataan hoitaa ensiluokkaisesti, niin kuin Orimattilassa. Silloin niistä ei ole mitään ongelmia kenellekään (lue: Jalkapalloilijoille). Sitten on olemassa se toinen ääripää. Paikkakuntia missä kuoppia hoidetaan lapsellisen surkeasti (tai ei lainkaan). Seurauksena tästä on vihaisia jalkapalloilijoita, ja moukarinheittokieltoja kentille. En halua tässä kohtaa mainita yhtään esimerkkejä (mutta Raasepori..).

On olemassa kaksi tapaa hoitaa moukarikuoppia. Ensimmäinen (ja yleisin) on että kuopat jätetään auki koko kilpailun ajaksi, ja lopuksi joku käy täyttämässä niitä mullalla. Yleensä tämän tekee kentänhoitaja. Tällä tavalla hänellä on kontrolli siitä että kenttä on pelikunnossa heti moukarikilpailun jälkeen.

Toinen tapa on että kuopat täytetään heti, joka heiton jälkeen. Tämä tapa oli käytössä Orimattilassa. Ahkera mies juoksi multaämpärin kanssa kenttää pitkin ja täytti kaikki kuopat heti. Tämä oli todella tehokas tapa, eikä hidastanut kilpailun kulkua lainkaan. Tuloksena oli hyvä moukarikilpailu ja ehjä jalkapallokenttä. Heitän tässä kohtaa kysymyksen ilmoille: Eikö tätä käytäntöä voitaisi käyttää kaikkialla? Sehän vastaa samaa tehtävää mitä hiekkakuopan lanaaja tekee pituushypyssä, ja kolmiloikassa. Olisi hienoa jos tämä tehtävä leviäisi tavaksi Suomen yleisurheilukisoihin. Se parantaisi moukarinheittäjien mainetta roimasti!

Vastaan omaan kysymykseen heti.. Tästä ei voi tulla tapa.. Ainakaan kaikkialle.. Ei ainakaan vielä.. En nytkään halua mainita esimerkkejä (mutta Raasepori..). Kun soitin siihen mainitsemattomaan kuntaan viime vuonna, saadakseni tietää moukarinheittokiellon syyn, niin sain mielenkiintoisen vastauksen. Moukari rikkoo nurmea, ja kunnalla ei ole resursseja laittaa kunnan työntekijöitä korjaamaan niitä. (Suomeksi: nurmea voi leikata n. 2 kertaa viikossa, mutta muutama moukarikilpailu vuodessa on aivan liikaa). Kysyin tässä kohtaa että eikö järjestävä seura voisi hoitaa kuoppia jos ei kunnalla ole varaa? Vastaus tähän oli että ei missään tapauksessa!! Mitään järkevää selitystä siitä, miksi järjestävä seura ei saanut täyttää kuoppia, en kuitenkaan saanut. Mutta heittokielto kuitenkin pysyi. Se oli tärkeintä!

Olen tällä kaudella heittänyt 7/12 kilpailua oikealla yleisurheilukentällä. Se on ainakin minulle yllättävän paljon. Ja se tuntuu todella hienolta! Silti on vielä olemassa paikkakuntia missä moukari passitetaan sivukentille. Joskus syynä on turvallisuus. Silloin se on jo ihan ok. Mutta voi kysyä miksi halutaan järjestää moukarikilpailuja jos kunnassa ei ole edes jotenkin suojaavaa moukarihäkkiä? Yleisin syy häätöön on kuitenkin vieläkin nurmi. Myytti että moukari vahingoittaisi nurmea elää vahvana. Mutta kiitos näiden hyvien järjestäjien (Orimattila, Oulu, Somero, Jyväskylä, Espoo, Lahti jne.) tämäkin myytti voisi jossain vaiheessa kuolla kokonaan pois!