Viikko 5: Kilpailukautta odotellessa

Reeniä reeniä, mutta ei vielä. Silti olen saanut vähän lisää harjoitteita teettäviksi fyssareilta ja muutenkin kroppani on antanut merkkejä siitä että tämä touhu on jatkuvasti menossa parempaan suuntaan. Se viimeviikon takapakkitouhu on muisto vain, ja tämän viikon aikana ei ole ollut mitään suurempia ongelmia jotka häiritsisi ”harjoitusohjelmani.

Olen siis tämän viikon aikana lisännyt (saanut lisätä) liikkeiden määrää kuntopiirissä. Painotus on jatkuvasti keskivartalossa koska sieltä löytyy vieläkin aika paljon parannettavaa. Rytmitys on vielä sama, elikkä kuntopiiriä joka toinen päivä. Sarjojen pituuksia lisään ajan ja tuntuman mukaan. Kuitenkin on tuntunut aika hyvältä, eikä tämä uusi, kovempi (ei kova) ohjelma ole antanut minkäänlaisia merkkejä takapakista.

Tässä pikkuhiljaa olen myös alkanut pikkusen ajattelemaan tulevaa kesää, ja mitä siitä voisi odottaa. Totta kai haluaisin että perustasoni pyörisi siinä 70-75m paikkeilla ja että taistelisin sekä MM-kisoissa että Sm-kullasta. MUTTA. Vaikka olisin maailman optimistisin ylioptimisti niin en mitenkään saa ajatus 75 metrin perustasosta realistiseksi,  en mitenkään, valitettavasti.

Ensisijainen tavoite on että saan kropan kuntoon ja että tämän kesän aikana pystyisin toden teolla aloittamaan alusta kovan, pitkäjänteisen ja ehjän työnteon kohti huippua. Elikkä tavoitteeni on päästä kuntoon ja pysyä ehjänä. Mutta mitä kilpailuihin tulee niin totta kai pitää olla tavoitteita niissäkin. Kesän loppupuolella on jälleen kerran tarjolla niitä SM-mitaleita. Ne eivät ole (näköjään) tähän mennessä maistuneet, mutta nyt maistuisi. Olen neljästi ollut vajaan/reilun metrin päästä siitä mitalista, ja sellaisen suorituksen uusiminen ei todellakaan maistuisi. Jos joku ei tiedä miltä tuntuu jäädä mitaleitten ulkopuolelle vaikka kunto riittäis mitaleille helpostikin, niin voin vaan todeta että olette onnellisia kun ette tiedä. Ei tunnu hyvältä. Joten ensi syksynä haluan peilata takaapäinolevaa kesää SM-mitalin ja ehjän selän kanssa. Siihen uskon! 

Jos ette vielä ole äänestäneet vasammassa palkissa löytyvään gallupiin, niin tehkääpä se vaikka heti. Tulen itse tulevana viikolla (luultavasti) kirjoittamaan tekstin olympialaisista, ja mitä odotan Suomalaisilta kisoista. 

Oma puuhastelu jatkuu siis myös ensi viikolla aika samanlaisena, olympialaisia odotellestäsa. Harmi vaan että minulla on myös samalla jotkut turhat yloppilaskirjoitukset. Katsotaan nyt miten käy lukemisen kanssa koska tottakai pitää priorisoida olympialaisia ennen lukemista! Itse kirjoitustilaisuuksia en valitettavasti pysty jättämään väliin.. On tää elämä rankkaa ja epäreilua...