Paluu rinkiin!

I’m back! Olen Selkä!

Kolme viikkoa kesti, mutta nyt uskallan väittää, että kielitulehduksesta johtunut ylimääräinen säätö harjoittelussa alkaa olemaan takanapäin. Voisi luulla, että viikon levon jälkeen pystyisi heti palaamaan normitreenin pariin, mutta tämä oli sitäkin monimutkaisempaa.

Urheilussa ei ole olemassa ohjekirjaa siitä, miten kannattaa toimia tämänkaltaisissa yllättävissä tilanteissa. Tämän takia ei myöskään ikinä voi olla varma, mikäli on tehnyt asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä meikäläisen kieliseikkailussa suurin haaste oli pohtia missä vaiheessa olen valmis siirtymään normaalin harjoittelun pariin. Itse halusin tehdä sen aikaisemmin, mutta valmentaja myöhemmin. Tällä(kin) kertaa kuuntelin onneksi valmentajaa.

Oma innokkuuteni oli jo sairaalassa korkealla ja pidin lääkärin määräämää viikon treenitaukoa aivan turhan nössönä. Todellisuus iski kuitenkin päin kasvoja jo seuraavana päivänä, kun jopa viiden minuutin kävely olikin yllättävän raskas. Kai tulehdus ja antibioottiyhdistelmä oikeasti väsyttää. Loppuviikosta oli kuitenkin pakko tehdä parisen alle tunnin piipahdusta salilla, jotta selkä ei menisi aivan juntturaan levosta.

Viikko tapahtuman jälkeen palasin sitten heittorinkiin ja antibioottikuurikin loppui kyseisen viikon maanantaina. Oma visio oli, että alkuviikosta otetaan iisiä ja loppuviikosta avataan pellit. Kroppa oli vielä väsynyt, mutta päivä päivältä parempi. Ja eihän pieni väsymys voi olla haitaksi. Tai niinhän minä luulin, mutta valmentajani oli eri mieltä. Loppuviikostakaan en saanut treenata kunnolla, vaikka kuinka olisin halunnut. Yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä on toimia jarrumiehenä, kun urheilijalla on liian kova into päällä. Jälkeenpäin ajateltuna oli tosin fiksu veto pelata palautuminen varman päälle.

Viime viikolla oli sitten kunnollinen paluu sorvin ääreen ja sen kyllä huomasi… Moukarinheitto on melkoista extreme urheilua ja parin viikon tauon aikana lihaksisto oli vissiin unohtanut miltä harjoittelu tuntui. Jopa herätin itseäni öisin omaan huutoon kylkeä kääntäessäni, koska treenikipu oli niin rajua… Koko kroppa oli jonkinlaisessa shokkitilassa (kipeä, juminen ja hermosto kuutamolla) ja mikään ei oikein sujunut. Pidin silti harjoittelurytmiä yllä, koska kroppaahan piti totutella normaaliin treeniarkeen.

Nyt toisen normaalin harjoitusviikon alkaessa alan kuitenkin huomaamaan, että kroppa heräilee. Loppuviikosta lähden Kuortaneelle kauden viimeiselle harjoitusleirille, joten toivottavasti saan hyviä treenejä tehtyä. Kisakauden alkuun on alle kaksi kuukautta, joten hyvin on aikaa, kunhan en hölmöile!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café