Seppo Rädyn perintö!

 Viime tekstissä lopetin sanoihin, että juuri kielitulehduksesta toipuneena ei enää oikein ole varaa hölmöilylle ja suuntana oli harjoitusleiri Kuortaneella. Jury voi nyt kiistellä, että onko kyse hölmöilystä tai epäonnesta, kun leirillä tarttui sitten parin vuorokauden pituinen vatsatauti…

Siitä olen jo toipunut, mutta aihe herätti pienen pohdinnan urheilijoiden halusta kertoa omista vaivoistaan ja sairauksistaan. Mielestäni kulttuurimme aiheen ympärillä on osittain vähän hölmö!

Seppo ei selitellyt

Oman kokemukseni mukaan on kahdenlaisia urheilijoita. Toinen ääripää (vähemmistö) ilmoittaa julkisesti pienenkin flunssaepäilyn ja lähes pitää LIVE-lähetyksiä missä selataan kyseisen urheilijan lausuntoja omassa kannassa. Arvokisasuorituksen jälkeen haastattelussa vielä lisätään aikaisemmissa päivityksissä unohdettuja loukkeja, sairauksia ja muita murheita.

Toinen ääripää (enemmistö) on Seppo Rädyn perintöä vaaliva urheilija joka  myyräkuumeen ja eilisiltaisen aivoverenvuodon jälkeenkään ei millään halua selitellä niukkaa arvokisakarsiutumista vaivoilla (vaikka olkapääkin roikkuu pelkän ihon varassa), vaan ”pää ei kestänyt” ja ”kaikki oli ihan kunnossa ennen kisaa”.

Jälkimmäisessä urheilijatyypistä huokuu ajatus, että ei (perkele) saa selitellä! Jotenkin on vaan henkistä heikkoutta, jos antaa jonkun pienen jalkamurtuman vaikuttaa suorittamiseen. Suomalainen kansallistarinakin alkaa sanoilla ”Suo, kuokka ja akillesjännevamma”, mutta silti se pelto saatiin kuntoon! Tämä urheilijatyyppi on myös monen urheilufanin suosikki, koska urheilijan tehtävä on suorittaa eikä valittaa. Toisaalta näiden urheilijoiden takia urheilufanit eivät saa oikeaa kuvaa siitä mitä huippu-urheilu oikeasti tarkoittaa.

Itse olen jonkinlaisen välimallin ystävä. Minun mielestäni ainakin osa urheilijoista voisivat kertoa vähän avoimemmin omista vaikeuksistaan, koska se antaisi totuudenmukaisemman kuvan urheilusta, eikä laittaisi ensin mainittua urheilijatyyppiä huonoon valoon (kun yleisö ihmettelee miten jollain voi olla niin paljon vammoja kun moni ”pärjää täysin ilman”).

En ainakaan ymmärrä miten vammoista ja sairauksista puhuminen olisi jonkinlaista selittelyä. Lähtökohtaisesti urheilijan tehtävänä on voittaa, ja mikäli näin ei tapahdu, niin sille löytyy joku syy. Todennäköisin syy on se, että urheilijan vanhemmat ovat hypänneet sänkyyn liian huonoilla geeneillä (urheilun näkökulmasta) ja luoneet lahjattoman lapsen, mutta joskus syynä voi olla myös pelkkä vamma tai virhe harjoittelussa. Useimmissa tapauksissa kyse on yhdistelmästä näistä kaikista syistä.

Vastakohtaisesti näen, että Seppo Räty larppaajat ovat myös fiksuja. Loukkaantumisista ja sairauksista palautuminen on isosti myös henkinen juttu. Kipukin on oman kokemukseni mukaan todella paljon henkistä. Voit urheilijana lisätä tai vähentää kipua joko vellomalla kivun ajatuksessa tai antamalla sen olla (”oikeita” toimenpiteitä toki unohtamatta). Ja mikäli kipusi loukkaantumisesi on päivittäin mediassa framilla, niin lienee vaikea unohtaa se.

Loppujen lopuksi hyvä muistaa, että oma terveydentilasi on henkilötieto, jota ei ole pakko kertoa julkisesti, vaikka en tosiaan näe siinä mitään väärääkään. Annetaan osan larpata Seppo Rätyä ja toisten kertoa, että tänäkin aamuna teki kipeää. Tuloslista kyllä sitten kertoo urheilullisen paremmuuden!

Jatketaan harjoituksia!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

Paluu rinkiin!

I’m back! Olen Selkä!

Kolme viikkoa kesti, mutta nyt uskallan väittää, että kielitulehduksesta johtunut ylimääräinen säätö harjoittelussa alkaa olemaan takanapäin. Voisi luulla, että viikon levon jälkeen pystyisi heti palaamaan normitreenin pariin, mutta tämä oli sitäkin monimutkaisempaa.

Urheilussa ei ole olemassa ohjekirjaa siitä, miten kannattaa toimia tämänkaltaisissa yllättävissä tilanteissa. Tämän takia ei myöskään ikinä voi olla varma, mikäli on tehnyt asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä meikäläisen kieliseikkailussa suurin haaste oli pohtia missä vaiheessa olen valmis siirtymään normaalin harjoittelun pariin. Itse halusin tehdä sen aikaisemmin, mutta valmentaja myöhemmin. Tällä(kin) kertaa kuuntelin onneksi valmentajaa.

Oma innokkuuteni oli jo sairaalassa korkealla ja pidin lääkärin määräämää viikon treenitaukoa aivan turhan nössönä. Todellisuus iski kuitenkin päin kasvoja jo seuraavana päivänä, kun jopa viiden minuutin kävely olikin yllättävän raskas. Kai tulehdus ja antibioottiyhdistelmä oikeasti väsyttää. Loppuviikosta oli kuitenkin pakko tehdä parisen alle tunnin piipahdusta salilla, jotta selkä ei menisi aivan juntturaan levosta.

Viikko tapahtuman jälkeen palasin sitten heittorinkiin ja antibioottikuurikin loppui kyseisen viikon maanantaina. Oma visio oli, että alkuviikosta otetaan iisiä ja loppuviikosta avataan pellit. Kroppa oli vielä väsynyt, mutta päivä päivältä parempi. Ja eihän pieni väsymys voi olla haitaksi. Tai niinhän minä luulin, mutta valmentajani oli eri mieltä. Loppuviikostakaan en saanut treenata kunnolla, vaikka kuinka olisin halunnut. Yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä on toimia jarrumiehenä, kun urheilijalla on liian kova into päällä. Jälkeenpäin ajateltuna oli tosin fiksu veto pelata palautuminen varman päälle.

Viime viikolla oli sitten kunnollinen paluu sorvin ääreen ja sen kyllä huomasi… Moukarinheitto on melkoista extreme urheilua ja parin viikon tauon aikana lihaksisto oli vissiin unohtanut miltä harjoittelu tuntui. Jopa herätin itseäni öisin omaan huutoon kylkeä kääntäessäni, koska treenikipu oli niin rajua… Koko kroppa oli jonkinlaisessa shokkitilassa (kipeä, juminen ja hermosto kuutamolla) ja mikään ei oikein sujunut. Pidin silti harjoittelurytmiä yllä, koska kroppaahan piti totutella normaaliin treeniarkeen.

Nyt toisen normaalin harjoitusviikon alkaessa alan kuitenkin huomaamaan, että kroppa heräilee. Loppuviikosta lähden Kuortaneelle kauden viimeiselle harjoitusleirille, joten toivottavasti saan hyviä treenejä tehtyä. Kisakauden alkuun on alle kaksi kuukautta, joten hyvin on aikaa, kunhan en hölmöile!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja X:ssä

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café