Merirosvona mestaruuskisoihin!

 Minulla on toisinaan taipumuksena tehdä moukarinheitosta vähän turhankin hankalaa. Positiivisuuteen kallellaan oleva ihminen voisi kuitenkin luulla, että jossain vaiheessa olisin ottanut niin paljon oppia virheistäni, että tämä urheilu alkaisi sujumaan paremmin!

Tämä positivisti ei kuitenkaan ole ottanut huomioon kuinka hyvä minun kehoni on keksiä uusia vaivoja… Tämän vuoden erikoisuutena kehoni päätti pistää spontaanin silmäsairauden (iriitti) pyörimään pari viikkoa ennen kauden pääkilpailua.

En ole edes yllättynyt…

Iriitti oli minulle täysin uusi tuttavuus (ei vissiin kovin yleinen sairaus), koska aluksi luulin hankkineeni normaalin silmätulehduksen. Yleislääkärin antamista lääkkeistä huolimatta tilanne kuitenkin vaan paheni (silmä oli punainen, kyynelkanava oli jäänyt auki-asentoon ja kipu oli niin paha, että oli pakko pitää silmä kiinni), joten oli etsittävä kunnon silmälääkäri. Pohjanmaalla kaikki yksityisen puolen silmälääkärit ovat vissiin lomalla heinäkuussa, mutta onneksi julkiselle pääsi suhteellisen nopeasti (pienen väännön jälkeen).

Eli maanantaina pääsin silmälääkärille ja se oli heti selvä tapaus. Ihmetykseni oli melkoinen, kun kouraan iskettiin silmätippoja, joita piti käyttää kuuden viikon ajan ja ensimmäisen viikon aikana kerran tunnissa (joiden päälle tuli vielä kaksi muuta silmälääkettä). Normaali suomalainen kysyy yleensä, mikäli lääkkeen kanssa saa vetää alkoholia, mutta itse kysyin, että saako Iriitin kanssa heittää moukaria.

Pienestä hämmennyksestä huolimatta silmälääkäri ei laittanut moukarikieltoa. Tämä oli helpotus, koska maanantainahan oli ainoastaan 11 päivää aikaa Kalevan kisoihin! Riemu oli kuitenkin varsin lyhytaikainen tajutessani, että yhdellä silmällähän ei voi heittää moukaria… Lajissa ympäristön havainnointi tukee tasapainoa ja ajoituksia ja yhdellä silmällä tämä ei onnistu.

Maanantaina vasen silmä oli vielä niin kipeä ja valonarka, että oli pakko käyttää silmälappua. Onneksi pahimmat oireet helpottivat muutamissa päivissä, ja loppuviikosta pystyin jopa käyttämään molempia silmiä. Vasen on toki vieläkin ärtynyt ja punainen (eikä pupilli toimi vielä normaalisti), mutta moukarinheitto onnistuu aurinkolaseilla.

Tai siis onnistuu melkein… Tätä tekstiä kirjoittaessa tasapainoni on vieläkin niin sekaisin, että heittotuntuma on kaukana normaalista. Kauden pääkilpailuun on kuusi päivää enkä edes tiedä, jos pystyn heittämään täysillä. Kaiken kukkuraksi onnistuin ärsyttämään selkää aika pahaan kuntoon, kun otin yhden itsesäälipäivän liikaa diagnoosia odotellessa ja olin liian passiivinen. Eli tällä hetkellä minulla on vasen silmä ja oikea jalka/lantio pelistä pois, mutta muuten on kaikki hyvin!

Juuri tällaiset hetket tekevät urheilusta mielenkiintoisen! Minulla ei tosiaan tällä hetkellä ole hajuakaan, miten minun pitäisi parhaalla tavalla valmistautua kauden päätapahtumaa varten jonka eteen olen tehnyt töitä koko vuoden. Toisaalta jos onnistun menemään karsinnasta jatkoon näistä lähtökohdista, niin on kyllä melkoinen voittajan olo! Kyllähän minua rehellisesti sanottuna myös vituttaa (ja vähän pelottaa terveyden puolesta), mutta se kai kuuluu asiaan.

Kaikilla urheilijoilla on kuitenkin jatkuvia ongelmia ja murheita, mutta suurin osa ei vaan puhu niistä! Eli nämä minunkaan vaivani eivät ole mikään syy epäonnistumiselle. Pitää vaan reagoida tilanteeseen ja tehdä (lue: arvata) hyviä päätöksiä parhaimman mahdollisen lopputuloksen tavoittelussa.

Lopulta kiitos seisoo! Tai sitten ei.

Katsellaan.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Porkkalan Raivauspalvelu Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café