Huhtikuu on kotimaisessa yleisurheilussa vilkasta etelän leirien aikaa. Urheilijat lähtevät lämpimiin maihin virittelemään talven aikana hankittuja pohjia huippukuntoon. Joskus olen itsekin matkustanut Portugaliin vapun yli SFI-leirille, mutta edellisestä leiristä alkaa olemaan kymmenisen vuotta.
En kuitenkaan halua antaa vastustajille liikaa tasoitusta, joten olin itsekin viikonloppuna etelän leirillä.
Minulla on tosin suhteellisen paha lentopelko, enkä tykkää lämmöstä, joten näiden speksien ehdolla tämän vuoden etelän leirin kohteeksi valikoitui Jyväskylä.
Jyväskylän reissun tarkoitus oli treenaaminen valmentajani kanssa. Tämä oli tämän kevään toinen piipahdus Keski-Suomeen opinnoistani johtuneen Vaasaan pakkomuuton jälkeen. Järjestelyhän ei ole urheilullisesti optimaalinen, mutta näillä mennään
Harjoitukset ovat sujuneet nousujohteisesti koronataudin jälkeen ja toiminta menee jatkuvasti eteenpäin. Tauti vaikutti kuitenkin luonnollisesti rajusti kauden valmisteluihin ja periaatteessa nyt menossa viikko on ensimmäinen, jolloin kropan tuntemukset antavat luvan treenata lähes normaalisti.
Samalla alan pikkuhiljaa siirtämään heittoharjoituksia hallista ulos. Siirtyminen pihalle on tänä vuonna tapahtunut normaalia myöhemmin koronataudin, pitkittyneen kevään ja Vaasan seudun heikohkon (lue: lähestulkoon surkean) moukari-infran takia. Muutamia treenejä on kuitenkin jo takana, mutta prosessi on pahasti kesken.
Pihalla heittämisen etuja on se, että se oma taso selviää hetkessä, eikä tarvitse halliheiton tapaan äänen perusteella arvioida kuinka lujaa se pallo lensi heittopressuun. Samalla tämä saattaa olla ärsyttävä tilanne, kun huomaa, että eihän se moukari lentänytkään mihinkään.
Tämän kevään lähtötaso ei ole kovin hyvä, mutta ei toisaalta mikään katastrofi. Eihän tässä mitään 70 metrisiä (tuskinpa edes 65 metrisiä) tulla heittämään avauskisoissa, mutta toisaalta ei kannata sulkea mitään pois, vaan tehdä nöyrästi töitä. Koronan ja ujojen lähentäjäongelmien jäljiltä tekniikka ja heittotuntuma on hiukan kadoksissa ja siihen nähden heittojen pituudet ovat ihan ok tasolla.
Lähiviikot ovat todella ratkaisevia. Haluaisin uskoa, että perustaso tulee nousemaan, kunhan saan treenattua laadukkaasti ja löydän hyvän heittotuntuman myös ulkoheittoihin. Kaiken järjen mukaan näin pitäisikin käydä, mutta urheilussahan ei aina ole järkeä. Vuosi sitten nousin muutamassa viikossa ennätyskuntoon ja tästä parisen viikkoa myöhemmin hankin flunssan ja selkäkrampin, joka lopulta pilasi koko kauden.
Tänä vuonna voisi ottaa sen ensimmäisen, mutta ei sen toisen.
On mukavaa, että kelit lämpenevät (kunhan eivät lämpene liikaa) ja kisakausi lähestyy. Pitää nyt vielä katsoa milloin itse vedän kisapaidan päälle, mutta eiköhän sekin aika koittaa jo toukokuun puolella.
Jatketaan työntekoa kohti kesää.
Kalevan Kisoihin on reilut 100 päivää!
Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.
Eteenpäin!
---
YHTEISTYÖSSÄ:
Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab
funraise.fi
Tim-Nordic Oy
Köklax Tandläkare
Lill-Breds - Bärgård & Café
RMV-Korut Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti