Sivut

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Etelän leirillä!

 Huhtikuu on kotimaisessa yleisurheilussa vilkasta etelän leirien aikaa. Urheilijat lähtevät lämpimiin maihin virittelemään talven aikana hankittuja pohjia huippukuntoon. Joskus olen itsekin matkustanut Portugaliin vapun yli SFI-leirille, mutta edellisestä leiristä alkaa olemaan kymmenisen vuotta.

En kuitenkaan halua antaa vastustajille liikaa tasoitusta, joten olin itsekin viikonloppuna etelän leirillä.

Minulla on tosin suhteellisen paha lentopelko, enkä tykkää lämmöstä, joten näiden speksien ehdolla tämän vuoden etelän leirin kohteeksi valikoitui Jyväskylä.


Jyväskylän reissun tarkoitus oli treenaaminen valmentajani kanssa. Tämä oli tämän kevään toinen piipahdus Keski-Suomeen opinnoistani johtuneen Vaasaan pakkomuuton jälkeen. Järjestelyhän ei ole urheilullisesti optimaalinen, mutta näillä mennään

Harjoitukset ovat sujuneet nousujohteisesti koronataudin jälkeen ja toiminta menee jatkuvasti eteenpäin. Tauti vaikutti kuitenkin luonnollisesti rajusti kauden valmisteluihin ja periaatteessa nyt menossa viikko on ensimmäinen, jolloin kropan tuntemukset antavat luvan treenata lähes normaalisti.

Samalla alan pikkuhiljaa siirtämään heittoharjoituksia hallista ulos. Siirtyminen pihalle on tänä vuonna tapahtunut normaalia myöhemmin koronataudin, pitkittyneen kevään ja Vaasan seudun heikohkon (lue: lähestulkoon surkean) moukari-infran takia. Muutamia treenejä on kuitenkin jo takana, mutta prosessi on pahasti kesken.

Pihalla heittämisen etuja on se, että se oma taso selviää hetkessä, eikä tarvitse halliheiton tapaan äänen perusteella arvioida kuinka lujaa se pallo lensi heittopressuun. Samalla tämä saattaa olla ärsyttävä tilanne, kun huomaa, että eihän se moukari lentänytkään mihinkään.

Tämän kevään lähtötaso ei ole kovin hyvä, mutta ei toisaalta mikään katastrofi. Eihän tässä mitään 70 metrisiä (tuskinpa edes 65 metrisiä) tulla heittämään avauskisoissa, mutta toisaalta ei kannata sulkea mitään pois, vaan tehdä nöyrästi töitä. Koronan ja ujojen lähentäjäongelmien jäljiltä tekniikka ja heittotuntuma on hiukan kadoksissa ja siihen nähden heittojen pituudet ovat ihan ok tasolla.

Lähiviikot ovat todella ratkaisevia. Haluaisin uskoa, että perustaso tulee nousemaan, kunhan saan treenattua laadukkaasti ja löydän hyvän heittotuntuman myös ulkoheittoihin. Kaiken järjen mukaan näin pitäisikin käydä, mutta urheilussahan ei aina ole järkeä. Vuosi sitten nousin muutamassa viikossa ennätyskuntoon ja tästä parisen viikkoa myöhemmin hankin flunssan ja selkäkrampin, joka lopulta pilasi koko kauden.

Tänä vuonna voisi ottaa sen ensimmäisen, mutta ei sen toisen.

On mukavaa, että kelit lämpenevät (kunhan eivät lämpene liikaa) ja kisakausi lähestyy. Pitää nyt vielä katsoa milloin itse vedän kisapaidan päälle, mutta eiköhän sekin aika koittaa jo toukokuun puolella.

Jatketaan työntekoa kohti kesää.

Kalevan Kisoihin on reilut 100 päivää!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Miksi viikossa on seitsemän päivää?

 Mustasaaren Botnia-halli on suljettuna nyt neljättä päivää.

Raamatun tarinan mukaanhan Jeesus uhrasi pääsiäisenä oman elämänsä syntiemme tähden, jotta moukarinheittäjän elämä menisi vähän hankalammaksi vuonna 2022.

Saattaa toki olla, että miehen kuolemalle löytyi joku muukin syy, mutta en ole (vielä) lukenut Raamattua niin tarkkaan.

Pääsiäinen on kuitenkin jälleen yksi esimerkki siitä, miten väärässä aikarytmissä te kaikki muut ihmiset elätte. Tai vaihtoehtoisesti elän itse omassa kuplassani…

Toisinaan nimittäin tuntuu siltä, että en pysy mukana normaalin ihmisen kalenterin vauhdissa.



Viikkohan kestää lähes kaikilla seitsemän päivää. Yleensä siihen kuuluu arkipäivät ja viikonloppu. Itse olen kuitenkin tottunut 10 päiväiseen treenirytmiin, jolloin oikeasti saattaa käydä niin, että en ole kartalla mikä viikonpäivä juuri nyt on. Tiedän ainoastaan, jos on treenipäivä tai lepopäivä.

Onneksi yliopisto pitää meikäläisen vähän kartalla siitä missä ajassa te muut elätte. Ja jos joskus menen töihin, niin lienee ihan hyvä tietää, jos on lauantai tai tiistai.

Juhlapyhät ovat sitten toinen mysteeri urheilijalle. Aina niiden ajankohta jaksaa yllättää, kun ne eivät ole treenin kannalta merkityksellisiä. Oikeat juhlapäivät ovat kilpailupäivät!

Ylimääräiset vapaapäivät opinnoista tai töistä ovat toki plussaa, mutta jos hallit menevät samalla kiinni, niin hyöty valuu hukkaan. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että harjoituspaikkojen ovien lukitseminen jonkun pyhäpäivän takia pitäisi kieltää lailla!

Kaiken kaikkeaan pysyn kuitenkin aika hyvin kärryillä siitä, miten normaalin ihmisen kalenteri toimii. Silti olisi toki paljon helpompi, jos koko maailma sopeutuisi meikäläisen ajantajuun, jotta ei aina tarvitsisi itse olla se sopeutuja.

Toi saattoi olla vitsi.

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille!

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

P.S. Viikossa on seitsemän päivää, koska joku on joskus päättänyt niin. Nörtit voivat mennä wikipediaan lukemaan asiasta enemmän.

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Korona!


Maailmalla on viime vuosina pyörinyt pöpö nimeltä korona. Kovan yrittämisen jälkeen (kuusi luulokoronaa vuosina 2020-2021) se tauti lopulta tarttui meikäläiseenkin muutama viikko sitten. Hengissä selvittiin, mutta urheilun näkökulmasta ajoitus ei välttämättä ollut kaikista paras.


 

Eihän tämä ollut mikään perusflunssa meikäläisen osalta, vaan ihan kunnon tauti. Kuume jakso kesti 4-5 päivää ja oli parhaimmillaan 38,5 asteen tienoilla. Paha kurkkukipu ja väsymys kuului vissiin myös taudin luonteeseen. Taudin hellittyä alkoi yskä, joka vieläkin vähän ärsyttää näin 2,5 viikon jälkeen.

Viime vuodesta viisastuneena pyrin palamaan treeneihin maltilla. Vuosi sitten nimittäin pitkitin perusflunssan viiden viikon mittaiseksi, kun en malttanut odottaa taudin päättymistä ennen treeneihin paluuta. Aloitin toki treenipaikoilla piipahtamiset jo viime viikonloppuna, mutta vielä puhutaan kyllä enemmän terveysliikunnasta, kuin urheilusta. Ja se on ehkä ihan viisasta, jos frisbeegolffin pelaaminenkin sattuu keuhkoissa.

Harjoituspäiväkirja on toki surullisen näköinen tällä hetkellä. Minähän pidin parisen viikon ”ylimenokauden” helmikuussa, jonka jälkeen kerkesin treenaamaan laadukkaasti parisen viikkoa ennen koronaa. Eli tässä on nyt vietetty noin kuukausi keväästä sluibaillen… Pitää vaan toivoa, että ”ihminen kehittyy levossa” väite pitää paikkaansa…

Yksi positiivinen asia tässä kaikessa lienee kuitenkin se, että meikäläisen oikea lähentäjä oli juuri alkanut ilmoittamaan olemassaolostaan ennen taudin alkua. En olisi ehkä malttanut kuntouttaa sitä kunnolla ilman tautia. Eihän se vielä kivuton ole (korona ei ole ehkä paras tapa kuntouttaa lihasvammaa), mutta siteellä pystyy jo treenaamaan melko hyvin. Liike on lääke!

Nyt pitää vaan hyväksyä tilanne ja palata kunnollisen urheilun pariin sitten, kun kroppa antaa luvan. Kuulopuheiden perusteella en ole ainut urheilija, kellä on ollut korona viime aikoina, joten kai tämä tilanne tasoittuu kesään mennessä.

Voit seurata meikäläisen touhuja Instagramissa ja Twitterissä.

Eteenpäin!

---

YHTEISTYÖSSÄ:

Kolarikorjaamo Oy Auto Ljungqvist Bil Ab

funraise.fi

Tim-Nordic Oy

Köklax Tandläkare

Lill-Breds - Bärgård & Café

RMV-Korut Oy

---